Mitään varsinaisia vinkkejä minulla ei ole piikkikammon selättämiseen antaa mutta kerron omista kokemuksistani.
Olen koko elämäni kärsinyt kovasta piikkikammosta. Kun tuli aika ensimmäisen kerran pistää itse, niin olin varma, että en siihen pysty ja hoidot jää siitä kiinni. Ensimmäisenä iltana itkin tunnin, kun en vain pystynyt pakottamaan itseäni pistämään. Jostakin sitten kaivoin päättäväisyyden ja tuikkasin piikin ihoon. Seuraava ilta oli jo aavistuksen helpompi, tarvittiin enää puolen tunnin itku.
Mutta ilta illalta homma helpottui. Nyt, kun hoitokierroksia on takana jo useampi, niin pistäminen on jo ihan rutiinia. Ei jännitä eikä pelota enää. Hulluinta näin piikkikammoiselle tässä on se, että enää en pelkää sitä kun itse pistän, mutta muiden pistoksia pelkään edelleen entiseen malliin. :D
Tiedän, että tämä ei lohduta siinä kohtaa, kun se ensimmäinen piikki oikeasti pitää pistää. Mutta uskallan väittää, että sen ensimmäisen kerran jälkeen helpottaa huimasti.
Ganirelix on mielestäni helppo pistää, kun annos on valmiina ruiskussa. Ei tarvitse sekoitella itse mitään eikä asetella annoksia. Sellainen tuli vielä mieleen, että kuulemma Ganirelix gedeon richterissä neula on erityisen hyvä. Apteekissa välillä tarjotaan jotain rinnakkaisvalmistetta, jossa neula on kuulemma tympeämpi. Eli ei kannata sitä rinnakkaisvalmistetta ottaa, jos on mahdollista valita.
Kirjoitin viestini typerästi, sillä sain kyllä kirjallisetohjeet pistämiseen, mutta en muista ohjeita jotka hoitaja antoi piikkikammon selättämiseksi ja siihen että uskallan ylipäätään pistää.
Mutta pakko siitä on vain selvitä.
Hoitajan antamissa ohjeissa ei lue tarkemmin tuosta.
