Torstaina jouduin sairaalaan, kiireelliseen sappirakkopoistoleikkaukseen, ja pikkuinen meinasi syntyä jo nyt rv 30 + 3.
No nyt eletään rv 31 ja olen onnekseni edelleen yhtenä kappaleena ilman tulehtunutta sappirakkoa. Leikkaushaavat ovat kipeät ja kiristävät. Supistukset ovat vihdoin rauhoittuneet, mutta kohdunkaula ehti jo alkaa kiitettävästi avautua.
Tulevaisuudesta ei tiedä, lepoa ja lepoa. Toivottavasti pikkuinen pysyisi vielä useita viikkoja kasvamassa. Käynnistys on suunniteltu rv 38 alkuun jos sinne päästää, edellinen syntyi spontaanista rv 37. Kotiin on kova ikävä.
No nyt eletään rv 31 ja olen onnekseni edelleen yhtenä kappaleena ilman tulehtunutta sappirakkoa. Leikkaushaavat ovat kipeät ja kiristävät. Supistukset ovat vihdoin rauhoittuneet, mutta kohdunkaula ehti jo alkaa kiitettävästi avautua.
Tulevaisuudesta ei tiedä, lepoa ja lepoa. Toivottavasti pikkuinen pysyisi vielä useita viikkoja kasvamassa. Käynnistys on suunniteltu rv 38 alkuun jos sinne päästää, edellinen syntyi spontaanista rv 37. Kotiin on kova ikävä.
Minäkin jouduin pahasti tulehtuneen sappirakon luovuttamaan leikkauspöydällä esikoista odottaessa, se oli ihan tarpeeksi pelottavaa ilman ennenaikaisen syntymänkin uhkaa, sinulla siis varmasti paljon pahempi olo! Toivottavasti loppuraskaus menee hyvin! 