Onko täällä muita odottajia E-P:ltä? Itse asun Seinäjoella, mutta tukiverkostot on tällä hetkellä muilla paikkakunnilla. Olisko täältä löytynyt vertaistukea ja juttuseuraa?
Ensimmäinen myös, jännittää kovasti kun kaikki on niin uutta. Vauvoja muutenkaan en kovin kamalasti ole päässyt ikävä kyllä hoitamaan, vanhempien lasten kanssa on kyllä tullut oltua. Miehelläni ennestään 8 vuotias tyttö. Onko sulla ollut minkälainen vointi raskausaikana? :)
No sulla on sentään jonkinlaista kokemusta lapsista vaikka vauvat ei oliskaan vielä niin tuttuja :) Mulla ei myöskään ole mitään kokemusta vauvoista, lapsista myös aika todella vähän. Oon sivusta päässyt hiukan seuraamaan muutamien kaverien ja tuttujen lapsien kasvamista, mutta näkin voi laskea yhden käden sormilla.
Mulla on ollut aika vaikea raskaus tähän asti Tai no vaikea ja vaikea. Alussa oli jatkuvaa pahoinvointia ja jouduin olemaan sen takia sairaslomallakin varmaan kuukauden. Viimein, kun oksentelu helpotti tuli muut oireet. Sairastan migreeniä ja tuntuu, että nyt keskiraskauden aikana päänsäryt ja migreenit on vaan pahentuneet. Ja se on suhteellisen haastavaa, kun ei oikein saisi lääkitä itseään millään..
Niinä päivinä, kun ei ole migreeniä/päänsärkyä/en oksenna niin mulla on yleensä todella hyvä olo. Elän kans toivossa, että ehkä nä migreenitkin tästä kohta lähtis helpottamaan :) Mites sulla? Onko ollut millanen raskaus?
Voi eikä, ei yhtään kiva tuo tuollainen. Onko sulla migreeniin mitään lääkitystä? Ootko sä missä töissä? Ovatko työpaikalla olleet ymmärtäväisiä?:)
Itsellä kovasti oli oksentelua alussa, myös väsymys oli kyllä aivan kamala, lähinnä itketti silloin oma saamattomuus. Tuo aika meni onneksi kesälomalla ollessa, niin ei sairaslomaa tarvinnut ottaa. Sitten alkoi naamaan tulla finnejä(mikä oli ja on aina vai yhtä kamalaa, koska minulla ei ole finnejä juuri ollut) ja aina vain niitä tulee ja nyt lisäksi närästys. Tämä närästys ei onneksi kovin voimakasta ainakaan vielä ole. Muuten vointi on hyvä. Miehestä ei tukea viikolla ole, kun on reissuhommissa. Tottakai päivittäin soitellaan ja useampaankin kertaan.
Joo on ollut kyllä lievästi sanottuna haastavaa. Mulla on ollut käytössä kohtauslääkitys ennen raskautta, mutta niitä ei voi nyt käyttää. On neuvolassa ollut kans puhe näistä, että mitä voisi mahdollisesti migreeniin paracetamolin lisäksi ottaa, mutta en oo ihan vielä siellä asti. Jos kohtauksia alkaa tulla useampia viikossa niin sitten, mutta toistaseksi sinnittelen levon avulla :)
Oon hoitoalalla ja kaikista poissaoloista on kirjoitettu aina saikkua, joten en usko, että on ollut muuta vaihtoehtoa, kun olla ymmärtäväisiä...oon kans sairastanut paljon vapailla ja yrittänyt olla aina mahdollisimman paljon töissä vaikka ei aina olisikaan kauhean hyvä olo.
Millä alalla sä olet? Mulla on mies myös paljon töissä ja tekee pitkiä päiviä (ravintola-ala), joten oon kans aika paljon yksin. Tietysti myös mun työvuorot vaikeuttaa meidän arkea, kun itselläkään ei ole mitään aivan parhaita työaikoja Mulla on laskettu aika 16.3. Millon sulla?
Aa, aivan. Eli sulla ei nyt siis mene mitään lääkitystä migreeniin. Tottakai on hyvä että pystyt sinnitellä ilmankin, mutta ehdottomasti myös omaa jaksamista on kuunneltava.:)
Heh, sepä sattui. Itse olen myös hoitoalalla ja teen ainakin vielä toistaiseksi kolmivuorotyötä. Yövuorot jätän sitten pois, kun tuntuu, että ei niitä enää jaksa. Olen työpaikalla ollut vielä aika hiljaa raskaudesta, muutamat työkaverit vain tietävät osastonhoitajan lisäksi. Vatsa ei vielä kamalasti näy, ellei sitä osaa nimenomaan juuri katsoa sillä silmällä. Hoitoalan työvuorot ei ole mitään herkkua. Meillä menee usein ainakin ristiin. Kun mies on viikonloput kotona, niin minä töissä.
Meillä täällä la on 26.3. Tuntuu että välillä aika menee niin hitaasti, mutta sitten kuitenkin taas niin nopeasti.
Juu ei mee nyt. Ainoa mitä saa ottaa on paracetamol
Aika hauska, että ollaan molemmat vielä hoitoalalla Mä taas siirryn muutaman viikon päästä tekemään kolmivuorotyötä, kun sain siirron toiseen yksikköön. Helpottaa, mun elämää hyvin paljon varsinkin, koska työvuorot ja työmatkakin lyhenee. Toivon, että pystyn tekemään normaalisti ihan äitiysloman alkuun asti. Mun oli melkein pakko kertoa työkavereille ja osastonhoitajalle jo aivan heti alusta, koska mun alkuraskaudessa oli niin paljon sitä pahoinvointia, mutta myös työn laadun puolesta. Mun mielestä oli parempi, että ainakin työkaverit tietää.
Mä ootan kuumeisesti rakenneultraa :) en oo vielä tohtinut ostaa mitään. Oon aatellut, että ryhdyn hankkimaan juttuja vasta sen jälkeen, kun rakenneultra on tehty ja kaikki on ollut a-okay.
Itse olen kyllä aika rankkana pitänyt juuri etenkin yövuoroja, ihan jo ennen kuin olin edes raskaana. Mahdollisimman pitkään haluan kuitenkin jatkaa ihan normaalisti työntekoa ja nyt etenkin kun vointi kerran on hyvä. Onko sulla työsopimus tehty mihin saakka, vai oletko vakituinen? :)
Apua, olen kyllä itse ostellut jo vaikka mitä pientä. Ja toki vaunut tuli huvikummusta laitettua tilaukseen pari viikkoa sitten. Muutenkin kyllä kulutan paljon aikaa miettien mitä puuttuu ja mitä pitää hankkia seuraavaksi. Toki jos kaipaat vaikka kirpparille seuraa tai muuten vain kahvilaseuraa, niin täältä ainakin löytyy.:)
Kahvittelu ja kirppariseura kuulostaa tosi hyvältä :) mielelläni lähden.
Oon mäki kattellu kaikkea netistä, mut oon jotenkin sen tyylinen et haluan hypistellä esim. vaunuja ihan paikan päällä. Ja muita tavaroita kanssa Jotenki on kans sellanen olo ettei vielä tässä vaiheessa tiedä puoliakaan niistä mitä oikeesti tarvii.
Mä toivon kans, että saisin tehtyä töitä normaalisti mahdollisimman pitkään :) Toivottavasti ne yövuorotkin sujuu loppuun asti, mut sen näkee sitten. Oon vakkari.
Ootko käynyt Seinäjoella siellä huvikummussa? Muita lastentarvikeliikkeitä ei sitten taida olla, paitsi vaunula, joka joka on siinä jalasjärven ja seinäjoentien varressa. Huvikummussa ystävällinen palvelu ja osaava henkilökunta. Vaunujen kopan olin päättänyt etukäteen, myyjän kanssa yhteistuumin päätettiin omaan käyttöön sopiva runko. Auttavat siellä kyllä mielellään. :) Melko suppea se valikoima siellä esimerkiksi vaunuissa on ja taitaa suurin osa, ellei jopa kaikki olla emmaljungaa.
Mutta usko pois, et tosiaan ole yksin tietämättömänä matkassa, itse olen aivan yhtä pihalla asioista. Ystäviltä joilla on lapsia olen yrittänyt vähän kysellä mitä tarvitsee ainakin, mutta vastaukset ovat niin erilaisia. Toisten mielestä ei tarvitse juuri mitään ja toisten mielestä monenlaista. Ei kai se muuta kun nyt vain kokemalla selviä. Kyllä me tässä vielä hyväksi opitaan!