Olen tässä miettinyt ja haluaisin kuulla kokemuksia, onko teillä etäännytty kumppanista raskauden aikana? Itse nyt toisella kolmanneksella ja puoliso tuntuu kovin kaukaiselta. Kun asiaa mietin, johtuu se varmaan siitä, että olin älyttömän väsynyt koko alkuraskauden ja kärsin jatkuvasta etovasta olosta. Jotenkin jäätiin kai molemmat tosi yksin, kun ei musta mitään seuraa ollut. Tuntui, ettei puolisoni ollut kiinnostunut raskaudesta ollenkaan, vaikka hän lasta kovasti toivoi. Kysyin häneltä useasti miksei hän puhu raskaudesta mitään, ainoa kysymys oli melkein vain, että onko paha olo. Hän kertoi ettei uskalla herättää toiveita tai halusi olla varovainen suhtautumisessa. Minusta tuntui, että olin raskaana ihan yksin ja kerroinkin, että oireiden yms vuoksi se on minulla kuitenkin mielessä koko ajan. Onkohan tämä miesten suhtautuminen kuinka yleistä?
Nyt tuntuu, että olemme kilometrin päässä toisistamme, kun paha olo ja väsymys jo vähän helpottavat taipystyn kohtuullisen normaalisti olemaan.
Nyt tuntuu, että olemme kilometrin päässä toisistamme, kun paha olo ja väsymys jo vähän helpottavat taipystyn kohtuullisen normaalisti olemaan.
Tämä on juur tullut ilmi, enkä ole vielä vastauksia kysymyksiini saanut. En saa ehkä ikinä: mitä on tapahtunut, miksi, eikä mieheni ole suostunut asiasta puhumaan mitenkään järkevällä tavalla. Kun vain kertoisi ja selittäisi
En mitään järkevää osaa sanoa kuin tsemppiä ja olen pahoillani. 
Tuota tilannetta nyt ei enää pelkällä lähekkäin ololla pelasteta.
hirveesti voimia sulle.