Ajattelin että tällainen esittelyketju vois olla kiva ihan omana ketjunaan 
Eli kertokaa jotain itsestänne
Tässä tietoja minusta.
Oon 33v ja tämä olisi meidän ensimmäinen lapsi. Hakeuduimme miehen kanssa alkuvuodesta lapsettomuushoitoihin. Pääsimme heti IVF hoitojonoon. Sairaalan muutto ja kesätauko venytti hoidon aloitusta ja viimein syyskuun lopussa icsi hoito viimein alkoi. Punktio oli 9.10. jossa saatiin vain 6 munasolua joista lopulta vain 1 kehittyi blastoksi asti ja se siirrettiin tuoresiirtona. Olin henkisesti valmistautunut siihen että toiselle hoitokierrokselle joutuu lähteä jonottamaan ja lapsihaaveet taas siirtyy pitkälle tulevaisuuteen. Mutta kappas, olipas päättänyt sitten tarttua kiinni
nyt vain kovasti toivotaan että pieni pysyy matkassa 
laskettu aika olisi 2.7.2025.
Vauvakuumeesta olen kärsinyt vuosikausia ja kaverit ympärillä on saanut lapsia ja mennyt elämässä eteenpäin ja itse on jotenkin vain jumittunut tähän. Koen että mun elämän tehtävä on olla äiti ja se on mun isoin haave. Oon niin innoissani tulevasta ja toivon niin paljon että kaikki menee hyvin
Teen toimistotyötä ja olen paljon etänä ja meillä on hyvät liukumamahdollisuudet, on ollut suuri apu jo nyt kun välillä on iskenyt huono olo kesken työpäivän niin on voinut hetkeksi lopettaa työt ja mennä pitkäkseen
myös kaikki tulevat neuvolakäynnit ja muut pystyy helposti hoitamaan työn joustavuuden vuoksi eikä tarvitse esimiehelle mainita edes 
Haluamme pitää tämän salaisuutena mahdollisimman pitkään 
Eli kertokaa jotain itsestänne
Tässä tietoja minusta.
Oon 33v ja tämä olisi meidän ensimmäinen lapsi. Hakeuduimme miehen kanssa alkuvuodesta lapsettomuushoitoihin. Pääsimme heti IVF hoitojonoon. Sairaalan muutto ja kesätauko venytti hoidon aloitusta ja viimein syyskuun lopussa icsi hoito viimein alkoi. Punktio oli 9.10. jossa saatiin vain 6 munasolua joista lopulta vain 1 kehittyi blastoksi asti ja se siirrettiin tuoresiirtona. Olin henkisesti valmistautunut siihen että toiselle hoitokierrokselle joutuu lähteä jonottamaan ja lapsihaaveet taas siirtyy pitkälle tulevaisuuteen. Mutta kappas, olipas päättänyt sitten tarttua kiinni
nyt vain kovasti toivotaan että pieni pysyy matkassa laskettu aika olisi 2.7.2025. Vauvakuumeesta olen kärsinyt vuosikausia ja kaverit ympärillä on saanut lapsia ja mennyt elämässä eteenpäin ja itse on jotenkin vain jumittunut tähän. Koen että mun elämän tehtävä on olla äiti ja se on mun isoin haave. Oon niin innoissani tulevasta ja toivon niin paljon että kaikki menee hyvin
Teen toimistotyötä ja olen paljon etänä ja meillä on hyvät liukumamahdollisuudet, on ollut suuri apu jo nyt kun välillä on iskenyt huono olo kesken työpäivän niin on voinut hetkeksi lopettaa työt ja mennä pitkäkseen
myös kaikki tulevat neuvolakäynnit ja muut pystyy helposti hoitamaan työn joustavuuden vuoksi eikä tarvitse esimiehelle mainita edes Haluamme pitää tämän salaisuutena mahdollisimman pitkään 
Meillä tärppäsi ihmeellä jo yk2, mikä pääsi kyllä todella yllättämään. Alun perin ajateltiin, että yritys alkaa vasta vuoden vaihteessa. Sitten todettiin, että ei raskaudet aikasemminkaan ole alkaneet nopeasti joten tuskin nytkään kun molemmilla ylipainoa yms. Mut eipä se sit niin mennyt 
Taustalla meillä on keskeytynyt keskenmeno 1. raskaudesta ja se kummittelee mielessä, mutta fiilis on kuitenkin hyvä ja sellainen, että tämä menee loppuun asti.
Aikamoinen yllätys kyllä, kun ekasta kerrasta tärppäsi. Kestää varmaan vielä jonkin aikaa sisäistää koko homma, ja kuitenkin jo nyt tuntuu, että oma fiilis on paljon varmempi ja levollisempi, kun tietää ainakin suurinpiirtein mitä tulevina kuukausina on edessä 
Ja kivaa on, ettei isommin tartte hankintoja miettiä, kun esikoisen myötä on vielä kaikki vauvakamat kotona tallella.
Kiva päästä jakamaan kokemuksia muiden kanssa!