Meillä esikko on nyt iältään 3-w ja neuvolan mukaan on neljävuotis uhma(eli suuttuu myös itelleen ku joku asia mitä on tekemässä ei onnistu)... Meillä tapellaa ihan koko ajan ton esikon kanssa tätä nykyä. Hoidossa on kaheksasta puoli kolmeen arkisin, ja siellä kuulemma menee päivät tosi hyvin. Mut heti ku päästää kotiovesta sisää alkaa kiukuttelu, ja täl hetkel etenki isää kohtaa uhma on jatkuvaa. Näkyy kaikessa käytöksessä.
Tänää ku käytii koko perhe kaupassa, ja kävellen mennää ku ei oo autoa. Ei suostunu esikko ottaa isää kädestä kiinni. Meil ollaa siinä viel tosi tiukkoja että pitää oikeasti pitää kiinni ku ei ne autot todellakaa väistele. Sanoin että mihkää ei liikuta, jos ei anna sitä kättää isällee, ni likka alkaa kirkumaa ja lyömää, sen jälkee heittäytyy maahan ja kirkuu vielä lisää. Tätä samaa hiton kirkumista tulee melkee joka saamarin asian kohalla mitä sanotaa tai käsketään tekemää kielloista puhumattakaa. Tekis niin mieli pistää toi pariks viikoks jonnekii muualle asumaa, ni sais päät levätä. (nyt tää vau ei anna mun käyttää noit ketutushymiöitä vaa hyppää niitten yli) Ei oo esikostaka kivaa ku koko ajan tapellaa mut silti se käytös ei vaa muutu. Sit ku ite yritetää olla kivoja ja antaa huomiota ja syliä, ni kaikki kakka kaadetaa pääle.
Ja on joo neuvolassa asiasta puhuttu, mut pitää kuulemma katella loppuuko vai jatkuuko aina vaa. Varmaa vaikuttaa se ku on tää uus tulokas tässä, mut miksi pitää ihan kokoajan olla tällästä? Ei oo paljoo tuhmapenkeist ei muustakaa apua. Pikkusiskolle on onneksi ihana, mut meille muille ei.
Tänää ku käytii koko perhe kaupassa, ja kävellen mennää ku ei oo autoa. Ei suostunu esikko ottaa isää kädestä kiinni. Meil ollaa siinä viel tosi tiukkoja että pitää oikeasti pitää kiinni ku ei ne autot todellakaa väistele. Sanoin että mihkää ei liikuta, jos ei anna sitä kättää isällee, ni likka alkaa kirkumaa ja lyömää, sen jälkee heittäytyy maahan ja kirkuu vielä lisää. Tätä samaa hiton kirkumista tulee melkee joka saamarin asian kohalla mitä sanotaa tai käsketään tekemää kielloista puhumattakaa. Tekis niin mieli pistää toi pariks viikoks jonnekii muualle asumaa, ni sais päät levätä. (nyt tää vau ei anna mun käyttää noit ketutushymiöitä vaa hyppää niitten yli) Ei oo esikostaka kivaa ku koko ajan tapellaa mut silti se käytös ei vaa muutu. Sit ku ite yritetää olla kivoja ja antaa huomiota ja syliä, ni kaikki kakka kaadetaa pääle.
Ja on joo neuvolassa asiasta puhuttu, mut pitää kuulemma katella loppuuko vai jatkuuko aina vaa. Varmaa vaikuttaa se ku on tää uus tulokas tässä, mut miksi pitää ihan kokoajan olla tällästä? Ei oo paljoo tuhmapenkeist ei muustakaa apua. Pikkusiskolle on onneksi ihana, mut meille muille ei.