Esikoista odottavat

Holly

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Helmimammat 2018
Heinä-äidit 2020
Mulla heittelehtii kovasti fiilikset siitä oliko tämä nyt "hyvä idea" hankkiutua raskaaksi vai ei. Suurimmaksi osaksi positiivisin mielin mennään, mutta kuten ylempänä viisaat ovatkin sanoneet niin tottakai välillä jon normaalia jopa kauhistuttaa että mitä oikein tuli tehtyä, kun on niin isosta elämänmuutoksesta kyse..

Meillä tämä tärppi tuli vasta yrityskierrolla 4, joten muutaman kierroksen ja "pettymyksen" ehti tässä kokemaan ja enemmän valmistautumaan henkisesti koko juttuun.. Jos olisi heti kertalaakista onnistunut niin varmaan olisi ollut vielä moninverroin enemmän pöllämystynyt olo.. :rolleyes:
 

Hilimainen

Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla heittelehtii kovasti fiilikset siitä oliko tämä nyt "hyvä idea" hankkiutua raskaaksi vai ei. Suurimmaksi osaksi positiivisin mielin mennään, mutta kuten ylempänä viisaat ovatkin sanoneet niin tottakai välillä jon normaalia jopa kauhistuttaa että mitä oikein tuli tehtyä, kun on niin isosta elämänmuutoksesta kyse..

Meillä tämä tärppi tuli vasta yrityskierrolla 4, joten muutaman kierroksen ja "pettymyksen" ehti tässä kokemaan ja enemmän valmistautumaan henkisesti koko juttuun.. Jos olisi heti kertalaakista onnistunut niin varmaan olisi ollut vielä moninverroin enemmän pöllämystynyt olo.. :rolleyes:

Minä niin komppaan sinua Holly! Meillä tärppäsi ekasta kierrosta ja plussan nähtyäni ekat sanat taisivatkin olla että "eeei vielä!" :D mutta alkujärkytyksen jälkeen ajatukseen tottui ♡ mutta kyllä täälläkin mielialat vaihtelee ja heittelee ja ailahtelee moneen kanttiin päivässäkin :D
 

Neiti82

Näppärä viestien naputtelija
Helmimammat 2018
Kiitos hyvistä vastauksista :) !!
Eka neuvola keskiviikkona, kysyin jo aikaa varatessa että pääseekö johonkin puhumaan. Pari kertaa kulemma pääsee, mutta uskon tarvitsevani enemmän.

Totta tuokin että tämä fyysinen paha olo täytyy vaikuttaa henkiseen puoleen. Ei ole herkkua kun suihkustakaan ei selviä oksentamatta :sad001 !

Mulla on ihana mies (sillä on vaaleanpunaiset lasit päässä tässä asiassa :wink ), tuo kaupasta kaiken mitä keksin pyytää ja tukee kaikessa.
 

Meirami

Oman äänensä löytänyt
Täällä on hieman jo helpottaneet nuo "apua!"-fiilikset :) Se tosiaan auttaa, että olo on muuten hyvä ja mies on täysillä tukemassa ja tsemppaamassa.
 

tiudeko

Näppärä viestien naputtelija
Helmimammat 2018
Itse en ole vielä ehkä täysin ymmärtänyt asiaa, että raskaana ollaan! Takana yksi keskenmeno ja yritystä muutenkin noin vuosi niin ehkä sen vuoksi melko varovaisin mielin [emoji15] lisäksi pahoinvointi kiusaa tällä hetkellä melko paljon, joten tuntuu että päivät menevät selviytymiseen iloitsemisen sijaan vaikka erittäin innoissaan tässä ollaan.
 

tiudeko

Näppärä viestien naputtelija
Helmimammat 2018
Mäkin odotan esikoista ja aika lailla samoija fiiliksiä kuin muillakin. Asun tällä hetkellä Italiassa (vielä viikon) ja noiden ruokarajoitusten kanssa on tässä maassa todellakin helisemässä. Toksoplasmoosin voi saada suunnilleen kaikesta, kun nää sairastaa sen kaikki jo lapsena, niin sillä ei ole näille mitään väliä. Neuvolassa suhtautuivat tosi nuivasti, kun pyysin päästä verikokeisiin oman mielenrauhani takia. Pelottaa, jos olenkin saanut sen ja lapsi sairastuisi sitten siitä johtuen. Mutta eka neuvola on vasta heinäkuun alussa, niin katotaan, josko onnistuisin ruikuttaan ton verikokeen itelleni.

Lisäksi ahdistaa, kuinka pärjään käytännössä yksin koko loppuraskauden ja synnytyksen ja lapsen hoitamisen siihen asti, että se on noin puoli vuotias. Nyt ollaan siis asuttu miehen kanssa yhdessä, mutta viikon päästä mun pitää palata takas Suomeen ja mies jää tänne. Ja hänellä Suomeen paluu edessä vasta vuoden päästä syksyllä, kun työhommat tulee valmiiksi ulkomailla. Onko täällä ketään muita, joiden "täytyy" selvitä ilman kumppania?

En nyt täysin samanlaisessa tilanteessa elä sillä asumme yhdessä, mutta miehen työ vie erittäin paljon aikaa, erityisesti keväästä-syksyyn / alkutalveen. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että olen lähes yksin lapsen kanssa ja mies käy vain kotona nukkumassa. En kuitenkaan usko, että asiat tulevat erityisesti muuttumaan työn kausiluonteisuuden vuoksi lapsen syntymän jälkeenkään.
Itse olen kuitenkin luottavaisin mielin ja pitkälti varmasti myös sen vuoksi, että meillä on hyvät tukiverkostot molempien puolelta. :) Tiedän saavani tarvittaessa apua sekä tukea, mutta se kuinka osaan sitä sitten pyytää on ehkä toinen juttu.
 

Alenda

Vauhtiin päässyt keskustelija
Helmimammat 2018
Helmiäidit 2020
Tiudeko, mäkin ajattelin aluksi, että totta kai muutan nyt Suomeen, koska luotan enemmän neuvolajärjestelmään yms. Suomessa kuin muualla Euroopassa. Ajattelin myös päätöstä tehdessäni, että Suomessa on sitten molempien sukulaiset ja ystävät ja saan varmasti apua lapsen kanssa jne. Nyt kun noiden sukulaisten suhtautuminen vauvaan on ollut, mitä on (tsekkaa mun kommentit "Miten kerrotte raskaudesta?" -ketjusta), niin olen miettinyt olisinko kuitenkin onnellisempi miehen kanssa toisessa maassa. Mulla on kuitenkin vielä opiskelut kesken ja ajattelin koulussa käydä jouluun asti ainakin. Mutta sen jälkeen, jos ei ole asenteet muuttuneet, saattaa olla, että harkitsen muuttoa miehen luokse. Toisaalta haluaisin kuitenkin synnyttää Suomessa... Että sekavat on fiilikset täälläkin.
 

Silu85

Silmät suurina ihmettelijä
Ensimmäinen kerta kun plussannut ja nyt tässä totuteltu ajatukseen että meistä oikeesti tulee vanhemmat. Nyt RV.6+2 joten voihan tässä käydä vaikka miten vielä. Huolena on miten arjen hallintai tulee sujumaan.Haasteita tuo ADHD nytkin omine pulmineen. Onneksi pahin yliaktiivisuus on hommannut koska väsyttää kokoajan! :woot: Mutta lapsen käsittely ja sen kanssa toimiminen on tuttua ja synnytyksessäkin olen ollut mukana yhdessä. Tässä on nyt 3kaveria raskaana&yks on just saanut ja yks vuosi sitten. Että tulee kyllä olee niitä vertaisia,onneksi. Muutto uuteen kotiin ja autokoulun loppuun saaminen tässä myös nyt tällä viikolla pohditututta ja toivon etten stressaa niitä liikaa ettei menis kesken.Eka neuvola on ylihuomenna! Raskaus aika tulee olee varmaan haastava koska mulla on 6x leikattu sydän.:happy:
 

Holly

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Helmimammat 2018
Heinä-äidit 2020
Hyvä juttu Silu85 että saat vertaistukea kavereista ja tervetuloa esikoisen odottajien joukkoon. Jos oot selvinnyt noin monesta sydänleikkauksesta nii oot kyllä sen verran sitkeä tyyppi että selviät raskaudestakin. :happy:

Mä uskon ettei stressi autokoulusta ja muutosta voi aiheuttaa km, kuitenkin sota-alueillakin syntyy lapsia. Noita kuitenkin loppujen lopuks kivoja juttuja on ihan tervettä vähän hermoilla, ei varmasti tee pahaa pikkuiselle.
 

Karhunkainen

Vauhtiin päässyt keskustelija
Helmimammat 2018
Ensikertalaiset täälläkin. Yhdessä ollaan oltu jo reilu 5 vuotta, asuttu saman katon alla yli neljä vuotta, naimisissakin reilun vuoden, ikää molemmilla yli 30:n. Lapsesta ollaan puhuttu jo useamman vuoden ja sovittu erilaisia etappeja, järjestelty elämä siihen malliin, että lapselle olisi otolliset olosuhteet. Asetimme jopa aikarajan, koska ruvetaan yrittämään (huhtikuussa). Kävimme jopa molemmat terveystarkastuksissa varmistamassa, että olemme fyysisestikin hyvässä kunnossa ja terkkarikin katsoi vähän pitkään, että kuka hullu tulee tarkastukseen ennen lasta, mutta sanoi, että ei ole mitään terveydellisiä esteitä, oikein terveitä molemmat.

Hämmentävän helposti jo kolmannella kuukaudella "tärppäsi". :playful: Nyt meillä on RV8+2 menossa, AR-ultrat tehty ja kaikki mennyt tähän mennessä kuin Strömsössä. Tilastotiedehulluna numerotkin on puolellamme, keskenmenon riski tällä hetkellä alle prosentin luokkaa, kromosomipoikkeavuuksien todennäköisyys 0.1% luokkaa. :bookworm: Silti pelottaa ja jännittää. Meneekö kaikki edelleen hyvin? Osataanko me kasvattaa lapsi? Hemmotellaanko me häntä mahdollisesti liikaa? Ollaanko me mahdollisesti liian tiukkoja hänellä?Pysytäänhän me jatkossakin terveinä? Odotettiinko me liian pitkään? Eihän kaikkeen voi mitenkään varautua? Ollaanko me kaikesta valmistelusta huolimatta valmiita? :nailbiting:

Ympärillä on paljon ystäviä, joilla on omat lapset, vanhimmat jo kouluikäisiä, nuorimmat alle vuoden ikäisiä. Vertaistukea löytyy. Silti jännittää, koska elämänmuutos tulee olemaan valtava. Mutta juuri nyt kaikki tuntuu kaiken sen pelon seassa myös unenomaisen hienolta. Juuri nyt myös oma rakkautemme kukoistaa vielä enemmän kuin koskaan, vaikka rakkautemme on ollut aina hyvin vahvoilla. Toivottavasti se edelleen kukoistaa silloinkin, kun herätään monta kertaa yöllä vaihtamaan vaipat ja kun lapsen itkulle ei tunnu löytyvän mitään järkevää syytä vaikka kaikkea on kokeiltu :dummy1:
 

Mielipidekysymys

Myyttinen hahmo
Syyskuunmammat 2015
Helmimammat 2018
Karhunkainen, sanoisin, että varsin tervettä ja kuuluu asiaan pohtia kaikkea tuota, siinähän se valmistautuminen henkisesti tapahtuu :) Mutta ei kukaan ole oikeesti valmis siihen elämänmuutokseen, sen kanssa vaan oppii olemaan ja pikkuhiljaa kasvaa omassa vanhemmuudessaan lapsen mukana. Hyvällä mallilla teillä kuulostaa kuitenkin kaikki olevan!
 

mom2be2018

Jostain jotain jo tietävä
Fiilikset menee kyllä niin laidasta laitaan. Välillä sitä vaan huomaa, että suunnittelee tulevaa loppuraskautta ja vauva-arkea. Toisinaan taas tulee niin kova pelko keskenmenosta, kohtukuolemasta, sikiön häiriöistä yms. Juttelin just äidin kanssa ja kyllä on ollut stressittömämpää odottaa lasta 30 vuotta sitten. :) Ei ollut googlea. Tieto lisää tuskaa :sad001
 

Holly

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Helmimammat 2018
Heinä-äidit 2020
Joo kaikkea ei kannata kuukkeloida liian tarkasti, tieto kun lisää tuskaa.. :hilarious:
 

Eevve

Oman äänensä löytänyt
Täällä myös odotetaan ensimmäistä ! :happy: aivan samankaltaisia ajatuksia pyörii siis muidenkin päässä kuin minun vaikka niin luulee että olen varmaan aivan yksin ajatusteni kanssa :joyful: meillä tultiin raskaaksi aika nopeasti, ehkäisynä käytetty kondomia n. 2 vuotta.. eräänä toukokuisena päivänä vaan päätettiin että jätetään nyt kerran pois ei nyt ekasta kerrasta voi raskaaksi tulla, noo nyt vkoja 12+4 :hilarious::hilarious:
 

enia

Satasella mukana keskusteluissa
Hih, kysyin rippikoululaisilta voiko ensimmäisestä seksikerrasta tulla raskaaksi, ei ollut kaikille heille, (eikä 20v isosellekaan) ihan yksiselitteinen juttu! :eek: oon luottanut kouluihin tässä valistusasiassa, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä et myös oma vastuu asioiden esillä pitämisessä korostuu.
 

Hemuli-87

Silmät suurina ihmettelijä
Täällä myös esikoistaan odottava :) Nyt menossa 12+6. Meillä tärppäs kans heti ekasta kierrosta. Mä ny sitte kumminkin jäin yksin tän pienen kans. En tiiä tärppäskö herran mielestä liian nopeesti :D, vaikka se oli hän joka halus nyt ku mä olisin halunnu jättää ehkäsyn pois vasta kesän jälkeen. (koska oli 30v synttärikki joita juhlin sitte parin kaverin kans ilman suun kostuketta ja ilman lapsen isää) Mutta tää on paras synttärilahja!! Tottakai ajatukset tääläki menee laidasta laitaan mutta kyllä noi ultrat ja sydänäänet ym aina muistuttaa mua sitte mitä varte mä tätä teen :) :Heartred Ja kaikille pieni vinkki! Jos saatte luvan, ottakaa videolle tai äänittäkää sydänäänet! Niitä on ihana kuunnella ja kattella kotona!
 

Hemuli-87

Silmät suurina ihmettelijä
Hih, kysyin rippikoululaisilta voiko ensimmäisestä seksikerrasta tulla raskaaksi, ei ollut kaikille heille, (eikä 20v isosellekaan) ihan yksiselitteinen juttu! :eek: oon luottanut kouluihin tässä valistusasiassa, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä et myös oma vastuu asioiden esillä pitämisessä korostuu.

Siis mitä??? :eek: Mulle kans joskus pari vuotta takaperin PERHESUUNNITTELUNEUVOLAN terveydenhoitaja ehdotti ehkäisymenetelmäksi keskeytettyä yhdyntää :hilarious: En ottanu sitä neuvoa kokeiluun!
 

Neiti82

Näppärä viestien naputtelija
Helmimammat 2018
Täällä ahdistus fiilikset tasottunu oireettomuuden myötä!! Eiköhän tästäkon selvitä tai pakkohan se tässä vaiheessa jo selvitä :wink !!
Vaikka onhan se välillä vaikea ajatella että miehen kanssa ei vuosikausiin voi tehdä mitään kahdestaan ja kaikki pitää suunnitella.

Tulin myös kerrasta raskaaksi :)
 

Kotikisu

Piirimestaruustason postaaja
Helmimammat 2018
Eloäidit 2020
Onhan se todennäköisyys aika suhteellinen että kerrasta raskautuisi, mutta se on kuitenkin ihan tosissaan oleva mahdollisuus niin tuntuu hurjalta jos nuoret (tai ne perhesuunnitteluneuvolan terkkarit!!!) ei tätä ota tosissaan.

Ikävä että tuolleen jäit yksiksesi Hemuli! Hieno asenne sinulla kuitenkin. Varmasti pärjäätte enemmän kuin hyvin kaksikseen vauvelin kanssa :)

Kiva että Neti82:lla ahdistukset helpottuneet! Tässä on hyvää aikaa vielä valmistautua henkisesti uuteen elämänvaiheeseen. Ei se lapsen tulo lopeta kuitenkaan kaksista yhdessäoloa kuin ihan alkuun. Omaa aikaa on hyvä ottaa perheellisenäkin. Onhan lapsenvahteja olemassa :)
 

mom2be2018

Jostain jotain jo tietävä
Meillä myös tärppäsi ekasta yrityksestä. Ovulaatiotesti oli kyllä apuna, niin tiedettiin tarkalleen, milloin on h-hetki :)
 
Top