Eroketju

[Olive]

En löytänyt foorumilta pelkästään eroon keskittyviä ketjuja, joten ajattelin avata yleisen eroketjun.

Tänne eroa pohtivat voivat kirjoittaa ajatuksiaan, muut eronneet voivat antaa vertaistukea tai voidaan myös pohtia ihan käytännönasioita: huoltajuutta, tapaamisoikeuksia jne. Kaikkea eroon liittyvää siis saa täällä jutella. Toivotaan rakentavaa ja kannustavaa ilmapiiriä, koska aihe on vaikea ja raskas

——

Itse olen vielä parisuhteessa, mutta miettinyt eroa jo pidemmän aikaa. Alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, ettei muita vaihtoehtoja enää ole (pariterapiassa käyty, on yritetty vaikka ja mitä) ja olen ihan loppu tähän tilanteeseen. Olen itse kasvanut ydinperheessä, eikä minulla ole lähipiirissä ketään, joka olisi eronnut pikkulapsiaikana, tai kaveria, kenen vanhemmat olisivat eronneet kaverin ollessa lapsi. Näin ollen vertaistukea on hyvin vähän, ja erossa eniten juuri mietityttää lapsi ja asia hänen näkökulmastaan: nyt jo sydäntä raastaa kun lapsi puhuu isästään, miten ikinä selitän pienelle taaperolle tämän kaiken syyllisyydentunne on valtava.

 

[problemsolved]

Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen! Omat vanhemmat eronneet. Tärkeää olisi, ettei puhu lapselle pahaa toisesta vanhemmasta. Ei edes semmosia sivulause huomautuksia "jaa eipä taaskaan....". Lapsi ymmärtää ne kyllä. Sellaiset asiat sitten voi avautua kavereille tai perheelle, kun lapsi ei ole läsnä. Muuten voin sanoa, että lapset tottuu nopeasti uuteen järjestelyyn. Jos päädytte viikko-viikko järjestelyyn, niin suosittelen vaihtopäiväksi keskiviikkoa. Ei sitten vaihtopäivä sotke vkl n suunnitelmia kummallekkaan.

 

[Olive]

Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen! Omat vanhemmat eronneet. Tärkeää olisi, ettei puhu lapselle pahaa toisesta vanhemmasta. Ei edes semmosia sivulause huomautuksia "jaa eipä taaskaan....". Lapsi ymmärtää ne kyllä. Sellaiset asiat sitten voi avautua kavereille tai perheelle, kun lapsi ei ole läsnä. Muuten voin sanoa, että lapset tottuu nopeasti uuteen järjestelyyn. Jos päädytte viikko-viikko järjestelyyn, niin suosittelen vaihtopäiväksi keskiviikkoa. Ei sitten vaihtopäivä sotke vkl n suunnitelmia kummallekkaan.

En usko että viikko-viikko onnistuu, eikä ole edes suositeltu kun lapsi alle 3v. Mies on paljon töissä ja työreissuja tulee välillä lyhyelläkin varoitusajalla, joten luulen että päädytään siihen että lapsi pääosin mulla ja tapaa isäänsä sovitusti esim joka toinen vklp ja joskus arkena. Lastenvalvojalle täytyy toki mennä niin on helpompi selvittää vaihtoehtoja ja joku neutraali osapuoli mukana.

 

[Pilkki24]

Vaikka sopuisa ydinperhe olisi se paras ratkaisu niin mikäli sitä ei ole mahdollista tarjota niin tarjoat lapsellesi sen minkä pystyt. Kuten sanoit niin koet yrittäneesi parhaasi ja se riittää. Ei meistä varmastikaan kukaan onnistu tarjoamaan lapselleen elämässä täydellisyyttä eikä se oikein kuulostaisi edes elämältä vaan suorittamiselta minun korviini.

Meillä on suvussa paljon eroperheitä ja eniten lapset ovat kärsineet, jos aikuiset ovat jommankumman vanhemman suvusta haukkuneet toista sukua tai vanhemmat toisiaan. Lapselle on tärkeää kokea olevansa rakastettu ja tärkeää saada rakastaa molempia vanhempiaan ja muita läheisiä.

Päätit mitä tahansa niin se on varmasti teidän kannalta oikea päätös. Mitä olen juttujasi täällä lukenut niin et vaikuta sellaiselta tuuliviiriltä, joka menee omien mielenjuolahduksiensa mukana vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Ja uskon, että mietit asioita lapsen etu edellä. Ero ei ole koskaan helpommillakaan helppo saatika lasten ollessa mukana kuviossa. Hirveästi jaksamista vaikeisiin pohdintoihin.

 

[AnnMarii]

Paljon voimia raskaaseen päätökseen.

Mutta lohdun sanana että teidän lapsi ei tule lopulta tuota aikaa juurikaan muistamaan jos siis päädytte eroamaan. Mun mies on eroperheestä ja hänen vanhemmat erosivat juurikin samoihin aikoihin hänen ollessa n. 3-vuotias. Hänelle eroperhe on yhtä normaalia kuin toiselle ydinperhe. Hän ei edes osaa kuvitella vanhempiaan yhdessä ja on tosiaan itse sanonut ettei juurikaan muista siitä eroajasta mitään tai ajasta ydinperheenä.

En ota kantaa kuinka hyvin asiat hoidettiin heillä silloin alussa, koska mies muistaa myöhempien eron jälkeisten vuosien olleen ajoittain hämmentäviä. Mutta sen perusteella mitä olen kuullut niin asiat olisi voitu hoitaa toisinkin. Sen perusteella kuinka paljon tätä pohdit niin te hoidatte asian varmasti hyvin ja pidätte teidän lapsen ikätasoisesti kartalla tapahtumista.
Mutta siis kaikesta huolimatta miehellä on ollut koko ajan tosi hyvät välit vanhempiinsa ja hänestä kasvoi fiksu ja hyvä mies.

 

[Eldis]

Minusta sinä @Olive olet ollut oikein kärsivällinen ja rohkeakin! Tämä voi olla elämäsi ensimmäinen oikeasti iso päätös ja sen tekeminen ymmärrettävästi jännittää.
Olet miettinyt parisuhteesi tilaa monelta kantilta ja toiminut aktiivisesti tervehdyttääksesi sitä. Samalla olet jaksanut pitää huolta siitä, että tyttäresi elää turvallista arkea. Uskon, että vaatii paljon rohkeutta myöntää ettei nykytilanne toimi eivätkä sen parantamisen eteen tehdyt toimenpiteet ole tuottaneet toivottua tulosta. Olette molemmat havainneet ettei nykytila ole hyvä teille molemmille ja se on arvokas havainto! Parisuhteessa on tärkeää pitää huoli omasta hyvinvoinnilta ja varmistaa että myös sillä toisella on kaikki hyvin. Puolisosi varmasti kipuilee sen kanssa että näkee sinun voivan huonosti vaikka tunteiden ilmaiseminen on hänelle vaikeaa. Ihminen on hurjan sopeutuvainen olento ja tuttu kurjuus on voimavaroja vaativalle muutokselle parempaankin päin aina harmillisen houkutteleva vaihtoehto. On täysin ymmärrettävää, että näin isosta muutoksesta keskusteleminen pelottaa teitä kumpaakin.
Ajattelen, että sinun olisi hyvä punnita voimavarojasi ja käytössä olevia turvaverkkoja tarkkaan ennen kuin käytte tämän keskustelun. Ero on aina kriisi vaikka se tapahtuisikin hyvässä hengessä.
Tsemppien toivottelu tuntuu tässä tapauksessa vähän laimealta, mutta tiedän, että sinussa on voimaa astua ensimmäinen askel kohti muutosta ja nostaa kissa pöydälle. Uskon, että löydätte yhdessä ratkaisun. Voihan olla, että puolisosi tarvitsee hetken erillään elelyä kasvaakseen ihmisenä, vanhempana ja puolisona voidakseen arvostaa perhettään ja palaatte vielä yhteen. Joka tapauksessa tulet löytämään itsestäsi uutta vahvuutta kun otat uudella tavalla vastuun omasta ja lapsesi hyvinvoinnista.

 

[Olive]

Kiitos kaikille tsempeistä ja kommenteista!

Jotenkin kummallisesti on sellainen olo että mikään ei olisi huonosti ja suhteessa kaikki hyvin, vaikka juuri alkuviikosta oli tosi inhottavaa. Kai olen vain tottunut siihen, että sullon omat tunteeni, myös ahdistuksen, jonnekin sisääni.

Aion kuitenkin vielä heinäkuun kypsytellä asiaa, mutta päätös täytyy silti tehdä pian. Ei ole reilua kenellekään pitkittää tilannetta.

 

[Pilkki24]

Minä olen mestari pitkittämään eroajatuksia, mutta kaikilla ottaa oman aikansa käsitellä asia loppuun. Varsinainen erosuru kestää itsellä verrattain vähän aikaa, kun olen tehnyt vielä suhteessa ollessa sitä luopumista. Itsekin olen sellaista kiintyvää tyyppiä ja haluan "yrittää kaikkeni" ennen periksiantamista.

Ja ihminen valitsee monesti tutun paskan vieraan kullan sijaan. Vaikka asiat olisivat ikäviä niin tietää minkä kanssa diilaa. Jotkut vain kaipaavat vahvasti sellaista tuttuuden tunnetta, kun se tuo ennustettavuuden kautta sitä turvallisuudentunnetta.

Otat oman aikasi, mutta muistat ettei siitä erosta ole mahdollista selvitä kivutta, jos siihen kuitenkin päädyt.

 

[Kyfi7]

Mä olen eronnut 10v suhteesta, jossa ei ehditty lapsia hankkia, koska molemmat opiskeli pitkän kaavan kautta. Puhetta oli lapsista opiskelun jälkeen ja sen ihmisen kanssa niitä olisin hyvin voinutkin saada. Suhde oli siis hyvä ja toinen henkilö myös ihana ja kiltti, eli lopussa oli kyl aika vaikeaa, kun ei ollut ns selkeää syytä et erotaan. Mutta se suhde vain oli tiensä päässä, oltiin niin selkeä opiskelupari eikä sit ehkä ois se aikuiselämä perheineen ollu se juttu. Tai olis se voinu hyvinkin olla jos ois koitettu. Mutta päätettiin kuitenkin et lähetään eri suuntiin. Kyllä se sit päätöksen jälkeen sattui ja vähän harmitti et mitä tuli heitettyä ns hukkaan. Mutta, molemmat löysi uuden kumppanin ja molemmat sai lapset parin vuoden sisällä erosta. Elämä jatkui toiseen suuntaan. On niin miljoonia vaihtoehtoja mihin elämä voi mennä, kun tekee mullistavia päätöksiä.

 

[kaihotar]

Tuun kans eroperheen lapsena kertoon oman kokemukseni siitä, että en oo koskaan kokenu kärsineeni tai jääneeni jostain paitsi vanhempien eron takia. Olin myös parivuotias heidän erotessa, enkä luonnollisesti muista aikaa kun he olis ollu yhdessä. Vanhemmat hoiti asiat mä lapsuudessa tosi hyvin ja puhu toisistaan kunnioittavasti ja piti huolen siitä että en jääny heidän erimielisyyksien väliin. Luin joskus että jos toisesta vanhemmasta puhuu lapselle pahaa niin se saattaa vaikuttaa jopa lapsen omaan minäkuvaan ja aiheuttaa epävarmuuksia, koska lapsi on kuitenkin puoliks kummankin vanhempansa ja saattaa ottaa nää puheet sen takia itteensä. Aikuisuudessa vanhemmat on puhunu ikävämmin toisistaan ja koen tän äärimmäisen epämukavaks.

Tosiaan kliseinen toteamus mutta niin totta, että lapsi on paljon onnellisempi jos vanhemmat eroaa kun jos he riitelee jatkuvasti tai tilanne on muuten tulehtunu, lapset ei oo tyhmiä ja vanhempien onnellisuus vaikuttaa heihin vahvasti. Oon myös aiemmin nähny sun kommentteja teidän tilanteesta, ja komppailen muita että vaikuttaa siltä että oot todellakin tehny kaikkes eikä yrittämisen puutteesta voi syyttää. Eropäätös ei oo kuitenkaan koskaan helppo, oon itsekin sellaista edellisessä suhteessa viivyttäny paljon pidempään kun olis kannattanu. Kamalasti tsemppiä

 

[Olive]

Kiitos kaikki!

Mulle ei tulisi mieleenikään puhua pahaa miehestä lapselle. Toivon, että mies ymmärtää, kun sanon että myöskään minusta ei puhuta pahaa lapselle.

Vielä en ole päätöstä tehnyt, mutta jutellut hyvän psykologin kanssa jolta sain sellaisen tehtävän, josta saa ”pisteytettyä” omaa tilannetta. Myös itse istunto oli valaiseva. Hän esitteli pari tehtävää ja sanoi että ne voisi tehdä puolison kanssa, johon sanoin että ajatus siitä tuntuu epämiellyttävältä, ja siltä etten uskalla/halua pyytää miestä tekemään niitä kanssani. Siihen terapeutti totesi, että kuulostaa siltä, että olet tehnyt jo päätöksen, mutta etsit vain vahvistusta ja et uskalla tehdä sitä viimeistä päätöstä.

 

[pilvikirsikka]

@Olive paljon tsemppiä tilanteeseen ja päätöksen tekoon, oli se mitä tahansa

Miten osuikin tämä ketju silmiin kun meilläkin tällaista ilmassa. Mieshän tämän minulle jo pari viikkoa sitten ilmoitti, ettei ole enää tunteita, mutta ei ollut miettinyt asiaa sen pidemmälle eikä kai asia enää niin vakava olekaan. Kunhan vaan päästeli sammakoita suustaan minä oon ihan murtunut enkä tiedä enää mitä tekisin ja mitä haluaisin. Tuntuu, että kaikki vaihtoehdot on huonoja ja kaikki on huonosti. Kiva tämmösen ison katraan kanssakin jos päädytään eroon kyllä mua ärsyttää meidän arjessa moni asia, esim se ettei mies osaa puhua mistään ja hän tekee ihan liikaa töitä. Ei kuitenkaan halua tulla yhtään vastaan asiassa. Kuitenkin minun pitäis joustaa ja esim mun harrastukset ei kelpaakaan hänelle ja ne kuormittaa miestä ja pitäisi luopua niistä.

@Olive jos haluat niin voit laittaa myös yv!

 

[Olive]

@Olive paljon tsemppiä tilanteeseen ja päätöksen tekoon, oli se mitä tahansa

Miten osuikin tämä ketju silmiin kun meilläkin tällaista ilmassa. Mieshän tämän minulle jo pari viikkoa sitten ilmoitti, ettei ole enää tunteita, mutta ei ollut miettinyt asiaa sen pidemmälle eikä kai asia enää niin vakava olekaan. Kunhan vaan päästeli sammakoita suustaan minä oon ihan murtunut enkä tiedä enää mitä tekisin ja mitä haluaisin. Tuntuu, että kaikki vaihtoehdot on huonoja ja kaikki on huonosti. Kiva tämmösen ison katraan kanssakin jos päädytään eroon kyllä mua ärsyttää meidän arjessa moni asia, esim se ettei mies osaa puhua mistään ja hän tekee ihan liikaa töitä. Ei kuitenkaan halua tulla yhtään vastaan asiassa. Kuitenkin minun pitäis joustaa ja esim mun harrastukset ei kelpaakaan hänelle ja ne kuormittaa miestä ja pitäisi luopua niistä.

@Olive jos haluat niin voit laittaa myös yv!

Olen tosi pahoillani, ja inhottavaa jos tuollaista toinen toteaa vähän ns ”ohimennen”. Tai siltä ainakin kuulosti, jos ei halunnut mitään vakavampaa keskustelua. Meillä myös mies tekee tosi paljon töitä ja ei oikein osaa puhua mistään. Sun harrastukset ei myös ole hänen päätettävissään, ellei nyt kyse ole vaikkapa sellaisesta joka vie joka päivä kaiken sun vapaa-ajan ja koti ja lapset jää aina hänelle, mutta veikkaanpa että tällaisesta ei ole kyse.

Voin laitella YV hieman myöhemmin vertaistuki on tärkeää!

 

[pilvikirsikka]

Mies sanoi laittavansa avioeropaperit tämän viikonlopun aikana eteenpäin. Minä oon työttömänä tällä hetkellä vailla mitään kunnon koulutusta. Kai ne asiat jotenkin ratkeaa aina.

 

[Selah]

Mies sanoi laittavansa avioeropaperit tämän viikonlopun aikana eteenpäin. Minä oon työttömänä tällä hetkellä vailla mitään kunnon koulutusta. Kai ne asiat jotenkin ratkeaa aina.

Sanon nyt vielä kun sellainen fiilis. Tiedän että voi olla vähän tyhmä ja sopimaton kommentti tähän väliin.. Kaikki ei välttämättä ole vielä menetetty. Jos sulla vielä on halua ja toivoa, voit ehkä yrittää puhua miehesi kanssa. Välillä isoja päätöksiä tehdään tunnekuohussa, ja joskus pienikin ele, kuten rehellinen keskustelu tai pieni nöyrtyminen, voi muuttaa suuntaa. Avioliitossa tahdotaan, ei vain tunneta, koska tunteet tulee ja menee.

Itse olen eromahdollisuuksia joskus pyöritellyt ja niin houkuttavalta kun se vapaus joskus kuulostaa niin kyllä se elämän jakaminen saman ihmisen kanssa läpi hyvien ja huonojen aikojen, houkuttaa vielä enemmän.

Tsemppiä sulle tilanteeseen

 

[Aaltokukka]

Mies sanoi laittavansa avioeropaperit tämän viikonlopun aikana eteenpäin. Minä oon työttömänä tällä hetkellä vailla mitään kunnon koulutusta. Kai ne asiat jotenkin ratkeaa aina.

Nimenomaan kyllä ne ratkeaa. Ota nyt kaikki mahdollinen apu vastaan äläkä epäile sen pyytämisessä.
Toivottavasti miehesi pystyy/ suostuu nyt keskustelemaan / kertomaan siitä miten hän haluaisi on suunnitellut teidän kaikkien tulevaisuuden olevan kasattu... Vaan luonnollisesti sinun ei tarvitse sitä kokonaisuutena hyväksyä.

 

[VäriSointu]

Mies sanoi laittavansa avioeropaperit tämän viikonlopun aikana eteenpäin. Minä oon työttömänä tällä hetkellä vailla mitään kunnon koulutusta. Kai ne asiat jotenkin ratkeaa aina.

Miten sinä voit? Miehesi ilmoitus on kyllä todella äkillinen ja sellainen vie helposti maton ihan alta.

 

[pilvikirsikka]

No vielä ei olekaan mitään papereita kirjoitettu olin ystävällä kolme yötä ja teki kyllä hyvää, molemmille. Ollaan edelleen sitä mieltä että meidän välillä joku hiertää ja yksi niistä on erilaiset arvomaailmat. Miehen mielestä on vallan ok tirskistellä toisia naisia ja minua se loukkaa. Paljastui esim kaikkia tilejä instassa joita hän on seurannut. Minä haluaisin miehen, joka arvostaa minua ja jolle olen tärkeä. Nykyisen kanssa en vaan koe sitä saavani ja on myös vaikea tällä hetkellä kunnioittaa omaa miestä.

Tällaista ongelmaa oli jo jokunen vuosi sitten, kun paljastui, että mies käynyt treffisivustolla.. ilmeisesti oli vaan käynyt katsomassa, mutta mistä löydän luottamuksen, ettei mitään tapahdu, jos taas tulee vaikea hetki elämässä?

 

[pilvikirsikka]

Saatiin myös nyt illasta juteltua, että ehkä me ollaan vaan erilaisia. Ainakin toi arvomaailma on erilainen... Mulla on yleensä paljon hauskempaa kavereiden kuin miehen kanssa, mikä on kyllä vähän surullista, mutta näin on aina ollut. En tiedä miksi ollaan oltu näin kauan yhdessä ja tehty näin paljon lapsia, jos ei olla oltu toisillemme sopivimmat. Ehkä vähän ajauduttu yhteen eikä olla ehditty jutella asiasta aiemmin?

Mies ainakin oli huojentunut kun saatiin keskustelu päätökseen. Sanoi, että taidettiin päästä asian ytimeen. En tiedä pystyykö siihen toisen persoonaan juuri vaikuttamaan eikä toki kovin paljoa voikaan muuttaa toista. Onhan ihmiset erilaisia ja kaikkien kanssa ei synkkaa niin hyvin. Oon kuitenkin iloinen, että nyt vihdoin mieskin alkoi pohtia meitä ja itseään, mitä haluaa ja millaisia ollaan.

 

[Olive]

@pilvikirsikka meillä myös eroja arvomaailmassa. Mun mies seuraa IGssä joitakin OF-tähtiä, siis ehkä 2-3 tiliä. Mua se ei mitenkään suuresti hierrä, mutta olisihan se kivempi jos ei tollasia seuraisi. Mulle se kunnioituksen puute tulee eri asioista, siitä miten mies välillä puhuu minulle (ärsyyntyneenä) ja kuuntelun sijaan tuijottaa puhelinta.

Meillä miehen mielestä erilaisuus on hyvä (ja varmaan onkin yleensä), mutta mulle se meidän erilaisuus on tosi haastavaa.

Meillä tilanne myös edelleen elää… reilu viikko sitten tuli esiin omat ajatukset siitä, että onko tämä oikeasti tässä ja sen jälkeen mies ollut aikalailla maansa myynyt. Ollaan juteltu vielä sen jälkeen että mikä mättää, mies on aika huonona kun kokee tilanteen epävarmaksi.

Kolmas terapeutti menee testiin keskiviikkona. Mies on parantanut paljon, lapsen ja kodin hoidossa osallistuu tosi paljon enemmän ja pyytämättä. Mä kerroin hänelle että näen kyllä miten hän yrittää ja arvostan sitä hurjasti, mutta että mulle itselle on vielä epäselvää pystynkö painamaan sellaista henkistä ”reset”-nappia ja päästämään kaikesta vuosien aikana tulleesta pahasta olosta irti, se vaikuttaa niin vahvasti siihen miten koen pienetkin ärsytyksen asiat miehessä.