Ero raskauden lopussa

N

ninjailli

Silmät suurina ihmettelijä
Tää ei oo välttämättä oikee osasto tai mitään, mutta musta tuntuu että mun on pakko jonnekkin päästä purkamaan mun oloa ja ajatuksia. Maaliskuussa olisi laskettu aika ja esikoinen mitä me molemmat todella halusimme. Tulin raskaaksi hyvin nopeasti seurustelumme alettua mutta selvää oli molemmille että lapsi on todella toivottu tähän maailmaan. Raskaustestin jälkeen alkoi kumminkin ongelmat. Mieheni kuului rikollisjärjestöön ja siitä tuli kamalasti ongelmia. Mua kohdeltiin tosi kamalasti ja epäreilusti. Olen ollut tosi iloinen ja halunnut pelkästään hyvää kaikille mutta muutuin kamalasti itsekkin. Ja kaikki elämänilo hävisi. Ollaan yritetty ja yritetty siitä huolimatta ja kerhokin on poistunut nyt kuvioista. Mutta miksi haluaa silti olla toisen kanssa vaikka se on niin hankalaa molemmille ja koko ajan saa vaan pahan olon toiselle. Uskon että tämä vauva muuttaisi miestä mutta en pysty enään odottamaan. Koko raskaus aika on ollut mun elämän surullisinta ja ahdistavinta aikaa. On mies tehnyt paljon paljon parannukdia. Vähentänyt juomista ja muuta sekoilua paljon. Hillinnyt väkivaltaisuutta tosi paljon. Mutta tuntuu että sitten vaadin jotain muita asioita kuitenkin. Ehkä vika on lopoujen lopukdi mussa että vaadin liikaa muutoksia aina vaan lisää, mutta kai olen muuttunut tälläidekdi inhottavaksi ihmiseksi.. nyt hän hankki amstaffi koiran pennun kaksi viikkoa sitten ajatuksena että se parantaa meidän suhteen, vaikka olin sanonut aiemmin monta kertaa.että koiraa ei missään nimessä tähän tilanteeseen. Yritin siihen sopeutua, mutta ei lapsi boi syntyä tähän sekasotkuun. Koiranpentu puree kaikkea ja riehuu ja tarvii aktiviteettiä ja ei todella opi sisäsiistiksi ajoissa. En mä kykene siihen ja pelkään vauvan puolesta haluan että se voi olla ihan rauhassa. Hön ilmoitti että koirasta ei voi luopua ja nyt uskon että eromme on todellinen. En tosiaan saanut selitettyäasioita selkeästi tai kuulostavat typeriltä, mutta halusin saada tämän ulos mun päästä. En kaipaa ilkeitä, mitäs hankit lapsen tollaisenihnisen kanssa tai muuta. Jos yhtäön kukaan pystyy samaistua tilanteeseen tai ymmärtää niin sitä toivoisin, jotain neuvoa tai miten ylipäätään päästää irti ihnisestä tässä vaiheessa kun tuntuu että tarvisin ihmisen mun viereen enemmän kuin ikinä.,
 
Oletko itse turvassa kodissanne? Oletko varma, että lapsikin sitten olisi? Älä jää, mikäli olet kohdannut väkivaltaa, sillä väkivaltaisuus ei katoa helpolla ihmisestä. Taatusti tulet pärjäämään ilman miestäkin ja ajan kanssa hän osoittakoon luotettavuutensa. Koiran hankkiminen suhteen laastariksi ei ollut viisas teko joten hän hoitakoon koiran.

Lupaan sinulle, että sinä pärjäät kyllä kaksin lapsesi kanssa. Kerrot neuvolassa tilanteestasi ja pyydät, että pääsette sosiaalihuollon (vai miksi sitä sanotaan tarkemmin) piiriin, jolloin teitä autetaan aloittamaan elämänne kaksin jne. Älä jää suhteeseen, jos sinulla on huono olla.

Sinä ansaitset olla onnellinen ja lapsesi ansaitsee onnellisen äidin. Miehesi isyys ei katoa mihinkään ja ehkä ajan kanssa hän todella muuttuu, ja sitten voitte katsoa tilannetta taas uusin silmin. Pyydän vain, että pidät huolta itsestäsi ja lapsestasi ja teidän turvallisuudestanne.
 
Itsekkin suosittelisin kertomaan neuvolassa asioiden todellisen laidan, vaikka voin uskoa että saattaa pelottaa ja ahdistaa jo ajatuksena kertominen. Tai/jos tämä vaihtoehto pyyhkiytyy listaltasi syystä tai toisesta niin kävisit puhumassa asiasta jonkun muun tahon kanssa, netistä uskoisin löytyvän vaihtoehtoja asuinpaikkasi mukaan. Tai edes soitto jonkinmoiseen auttavaan puhelimeen.

Ja jos ero ei tunnu kaikesta huolimatta mielestäsi hyvältä vaihtoehdolta, tai sellaiselta johon haluaisit päätyä, niin voisitko/teko harkita jonkinmoista taukoa tai asumuseroa? Saisit hieman etäisyyttä parisuhteeseenne ja nykyiseen tilanteeseen, olisi ehkä helpompi hahmottaa asioita, samalla myös pääsisit kokeilemaan helpottaisiko olosi, ja tätä kautta ehkä avautuisi enemmän se mitä sinä haluat sinulle ja lapsellesi.

Mielestäni on hyvä että tulit tänne purkamaan mietteitäsi, ettet täysin yksin jää niiden kanssa. Paljon tsemppiä ja jaksamisia sinulle, toivon ettet jää kiertämään kehää asian kanssa <3
 
No juu en kyllä itsekkään neuvolaan välttämättä menisi kerhoiluista kertomaan taikka sosiaalihuoltoon, mutta itse oletin että se olisi jo takana vaikka saattaisikin vielä kerhokavereihinsa yhteyttä pitääkin. Itse ajattelin enempikin suhteenne laatua ja omaa olotilaasi, josta olisi ehkä hyvä päästä purkamaan sinne neuvolankin puolelle. Ja alkoholin suurkulutuskaan ei ole suomessa rikos niin siitä en periaatteessa näe syytä miksei voisi kertoa koska kuitenkin lähiomaisiinkin se vaikuttaa. Ja jos väkivaltaa suhteessa on, henkistä taikka fyysistä niin ihan sama kuka on kuulunut taikka kuuluu kerhoon niin kyllä se kannattaa jonnekkin ilmoittaa, jälkeenpäin kun on huomattavasti vaikeampi ihmisiä saada tarpeenkaan tullen uskomaan.. Muutenkin sellaisesta olisi todella hyvä päästä oman mielenterveytesi takia puhumaan, minäkuva kun helposti vääristyy tietyissä olosuhteissa.

Ja itselläni on suht hyvä luotto joihinkin ei niin virallisiin tahoihin siinä suhteessa ettei kerro asioita eteenpäin mutta saa apua ja vinkkejä siitä huolimatta. Esim. www.turvakoti.net sivuilta löytyy tietoa ja monia linkkejä esim www.omatrajani.fi ja www.tukinet.net sivuille, jos jostain löytäisit apuja.
 
Voi sinua. En osaa paljon muuta sanoa, kuin että voimia sinulle oikein kovasti.
Tekstistäsi huokuu ahdistus ja "paniikki".
Toivoisin niin, ettet ainakaan syyttäisi tilanteesta itseäsi.
Jos päätät erota, sinä pärjäät. Pärjäät aivan varmasti lapsen kanssa kaksin.
Aina fyysinen väkivalta ei ole ainut syy hakeutua esimerkiksi turvakotiin.
Voimia! Sinä selviät kyllä!
 
Neuvolassa nyt ei ihan kaikkea kannata sanoa... Mutta hankala on tilanteesi :( Koiranpennut ovat kyllä aivan ihania ja söpöjä, mutta vaativat aika paljon omistajalta. Itse en olisi jaksanut raskausajalla vielä koiranpentua opettaa ja komentaa. Itsellä on kaksi koiraa, toinen on vanha ja toine nuori. Sun pitää miehelles selittää et hän saa ottaa enemmän vastuuta koirasta kun hankki sen. Tuostakin miehesi olisi pitänyt puhua sinulle etukäteen ja sopia sinun kanssa koirasta. Muistakaa ettei se koiranpennun syy ole, kun teille on päässyt/joutunut.

Ja mites sitten kun lapsi syntyy, auttaako sinun miehesi sinua? Parisuhde tulee hankaloitumaan vauva ajalla. Mammalla hermot kireänä kun ukko ei vaan ymmärrä aina jne.. Rakastatko todella sitä miestä? Haluatko hänen kanssa kasvattaa lapsen? Onko hän hyväksi teille?
 
Miten on asia edennyt vai onko?

Jotenkin hassu ajatus mieheltä, että koira jotenkin parantaisi tilannetta. Kun vastuuta ja huolenpitoa sekin tarvitsee ja sitten vielä lapsi tulossa...

Ja ihan varmasti pärjäät kaksin lapsen kanssa, jos niin päätät.
 
Takaisin
Top