Erimielisyys lapsiluvusta

P

Pumperoinen

Näppärä viestien naputtelija
Marraskuiset 2024
Oletteko olleet puolison kanssa aina samaa mieltä lopullisesta lapsiluvusta? Meillä on nyt 2 pientä lasta, ja itsellä olisi haave kolmannesta sitten muutaman vuoden päästä. Mies taas on ehdottomasti sitä mieltä, että ei enempää lapsia meille.

Voihan se olla että itselläkin ajatukset muuttuu siihen suuntaan kun nämä pienet kasvavat ja pääsen takaisin työelämään kiinni. Surettaa vaan jo valmiiksi tehdä niin iso päätös, että ikinä ei enää pääse kokemaan tätä vauva-arkea 🥲
 
Meillä meni niin että sillon ku oltiin päätetty että eka saa tulla ni olin jotenki et paljonkohan siinä on työtä että ei kai nyt kahta ainakaan, johon puoliso suoraan vastas et no miksei kaks pientä menis siinä samalla. Keskustelu jäi sit siihen ku ei kummallakaan ollu tarvetta tuoda asiaa esiin. Sit kun esikoinen lähestyi puolen vuoden ikää mulle tuli vahva tunne et kolme lasta olis hyvä. Varmaan sillon jo siitä mainitsin ja puoliso suhtautui ihan neutraalisti, on tosi jalat maassa olevaa insinöörilogiikalla ajattelevaa tyyppiä muutenki😅 Sit ku tokan raskaus oli ehkä puolivälissä aloin enemmän puhuu toiveesta kolmesta lapsesta ja sillon mies oli et no katotaan nyt miten näitten kahen kaa alkaa menee ja mä mietin et no vitsi nytkö se alkaa himmailee. Sit puhuin asiasta aina välillä ja joskus ku tää toka oli puol vuotta hän teki selväksi että kolmas saa tulla. 💞 Nyt ootellaan et toka täyttää vuoden ja sit aletaan yrittää. Mulla siis ikä tulee vastaan ku täytin äskettäin 40 eli me ei voida pitää pidempää taukoa ennen kolmatta vaan pakko yrittää nyt jos haluaa yrittää. Mut oon huomannut et ihan kaikesta mitä raskautumiseen liittyen oon nyt selvitelly ni en voi hänelle puhua ku siin on vaan liikaa hänelle. Eli siks esim nää palstat ollu hyviä ku voi miettiä vaikka tarvittavia vitamiineja ja oviksen tikutuksia ja miten edistää hedelmällisyyttä. Jos näit kotona puhuisin ni puolisolla menis varmaa hermot koko hommaan ja ois että ei sittenkään!

Tosi hankala tilanne kyllä sulla. Ootteko aiemmin esim ennen lapsia puhuneet lapsiluvusta vai onko se jotenkin molemmilla muotoutunut ajan kuluessa?
 
Qkkuu sanoi:
Meillä meni niin että sillon ku oltiin päätetty että eka saa tulla ni olin jotenki et paljonkohan siinä on työtä että ei kai nyt kahta ainakaan, johon puoliso suoraan vastas et no miksei kaks pientä menis siinä samalla. Keskustelu jäi sit siihen ku ei kummallakaan ollu tarvetta tuoda asiaa esiin. Sit kun esikoinen lähestyi puolen vuoden ikää mulle tuli vahva tunne et kolme lasta olis hyvä. Varmaan sillon jo siitä mainitsin ja puoliso suhtautui ihan neutraalisti, on tosi jalat maassa olevaa insinöörilogiikalla ajattelevaa tyyppiä muutenki😅 Sit ku tokan raskaus oli ehkä puolivälissä aloin enemmän puhuu toiveesta kolmesta lapsesta ja sillon mies oli et no katotaan nyt miten näitten kahen kaa alkaa menee ja mä mietin et no vitsi nytkö se alkaa himmailee. Sit puhuin asiasta aina välillä ja joskus ku tää toka oli puol vuotta hän teki selväksi että kolmas saa tulla. 💞 Nyt ootellaan et toka täyttää vuoden ja sit aletaan yrittää. Mulla siis ikä tulee vastaan ku täytin äskettäin 40 eli me ei voida pitää pidempää taukoa ennen kolmatta vaan pakko yrittää nyt jos haluaa yrittää. Mut oon huomannut et ihan kaikesta mitä raskautumiseen liittyen oon nyt selvitelly ni en voi hänelle puhua ku siin on vaan liikaa hänelle. Eli siks esim nää palstat ollu hyviä ku voi miettiä vaikka tarvittavia vitamiineja ja oviksen tikutuksia ja miten edistää hedelmällisyyttä. Jos näit kotona puhuisin ni puolisolla menis varmaa hermot koko hommaan ja ois että ei sittenkään!

Tosi hankala tilanne kyllä sulla. Ootteko aiemmin esim ennen lapsia puhuneet lapsiluvusta vai onko se jotenkin molemmilla muotoutunut ajan kuluessa?
Click to expand...
Tsemppiä teille kolmannen kanssa! 🥰

Ei olla varsinaisesti puhuttu aiemmin, nyt hänellä vahvistunut tuo ajatus tän pikkukakkosen syntymän jälkeen. Toivon kovasti että hällä mieli muuttuu jahka lapset tästä vähän kasvavat ja arki helpottuu sitä kautta 😄
 
Meillä ei kumpikaan edes tiedä mikä on ideaali lapsiluku. 🙈 Jos nyt edes saisi tuon toisen aluille. Jos mahdollisesta toisesta raskaudesta ja synnytyksestä tulee yhtä vaikeat kuin ensimmäisestä niin en usko, että itse jaksan kolmatta, vaikka mies haluaisikin.

Meidän tilanteeseen varmaan vaikuttaa se ettei ensimmäinen ollut suunniteltu ja toista on jouduttu nyt tosissaan yrittämään eikä vieläkään kuulu. Ehkä se ettei mikään mene niinkuin suunnittelee, hillitsee suunnitteluhaluja. 😅

Mies on kuitenkin puhunut paljon siitä, että haluaisi tytön lisäksi pojan niin luulen, että haluaa sitten kokeilla onneaan ainakin vielä kerran, jos toinenkin sattuisi olemaan tyttö.
 
Ei varmaan tiedetä kummatkaan mikä on sopiva määrä 😄 viime talvena oltiin sitä mieltä, että viisi on hyvä määrä, mutta kummasti se mielipide molemmilla muuttunut ja nyt ollaankin menty tulee jos on tullakseen -ajatuksella 😅
 
Ei olla sovittu mistään. Vähän on heitellyt meillä kummallakin ajatus siitä, haluammeko lisää. Välillä hän haluaa ja minä en, välillä minä haluan ja hän ei. :D
 
Meillä on nyt kolme lasta. Ote olisin ollu valmis tähän kolmanteen jo vuosia sitten mutta mies oli vahvasti sitä vastaan. Kun isommat alkoi olla jo siinä kymmenen ja ylikin, mies alko miettimään että mitäs jos sittenkin vielä se kolmas lapsi. Hänellä kesti siis aika pitkään kypsytellä ajatusta siitä kolmannesta lapsesta. Onneks vielä saatiin vaikka melkein vuosi meni raskautuessa kun ikää alkoi olla jo lähemmäs 40.
 
Meillä on ja kipuilen asian kanssa paljonkin, enkä oikein tiedä mitä tehdä.

Ennen ekaa lasta kumpikaan ei oikein tiennyt haluaako lapsia vai ei, itse olen ainut lapsi enkä ajatellut sen olevan ”ongelma”. Kuitenkin jo raskausaikana alkoi vahvistua itsellä tunne, että haluaisin toisenkin. En ehkä superpienellä ikäerolla, mutta tyyliin 3-5v ikäerolla. Esikoinen on nyt 2v, edelleen haluaisin toisen. Mies ei halua toista, asiasta ollaan puhuttu, mutta aika laihoin tuloksin. Mies vaan sanoo ettei halua, eikä tarjoa oikein perusteluita. Jossain kohtaa sanoi, että ei halua aloittaa alusta, ja on työlästä. Uskoisin myös että pelkää vaikutusta meidän suhteeseen (miehelle esikoisen syntymä oli kova paikka kun mun huomio olikin hänen sijaan vauvassa). Hän on huolissaan myös taloudellisesta puolesta, vaikka kyllä meillä olisi varaa.

Nyt sit itse pohdin voinko hyväksyä sen, ettei toista lasta tule, vai pitääkö erota. En tiedä, olisko mies sit suostuvainen jos sanon että sit pitää erota jos ei toista tule.
 
Meillä on tää esikoinen nyt 2,5kk ja tästä oltiin jo puhuttu pari vuotta, että jos nyt yksi. Miehelle ei ollut mikään pakko saada, mut ajatuksella "oishan se kiva" 😄 mulla oli tosi pitkään, että en halua, ehdoton ei muuttu mieluummin ei:ksi ja siitä se pikkuhiljaa helty. Nyt sitten on ohimennen sivuttu, että pitää miettiä halutaanko lisää 🙈 kumpikaan ei oo mitenkään aktiivisesti tätä vielä pohtinu, kun esikoinen on vielä niin pieni, mutta mulla vaikuttaa tähän myös tuleva leikkaus/leikkaukset, jotka pitäis myös sitten ajottaa johonkin väliin, jos perheenlisäystä ajattelee. Lapsilukua ei olla siis päätetty muuten, kun ainakin tää yksi 🤭
 
Olive sanoi:
Meillä on ja kipuilen asian kanssa paljonkin, enkä oikein tiedä mitä tehdä.

Ennen ekaa lasta kumpikaan ei oikein tiennyt haluaako lapsia vai ei, itse olen ainut lapsi enkä ajatellut sen olevan ”ongelma”. Kuitenkin jo raskausaikana alkoi vahvistua itsellä tunne, että haluaisin toisenkin. En ehkä superpienellä ikäerolla, mutta tyyliin 3-5v ikäerolla. Esikoinen on nyt 2v, edelleen haluaisin toisen. Mies ei halua toista, asiasta ollaan puhuttu, mutta aika laihoin tuloksin. Mies vaan sanoo ettei halua, eikä tarjoa oikein perusteluita. Jossain kohtaa sanoi, että ei halua aloittaa alusta, ja on työlästä. Uskoisin myös että pelkää vaikutusta meidän suhteeseen (miehelle esikoisen syntymä oli kova paikka kun mun huomio olikin hänen sijaan vauvassa). Hän on huolissaan myös taloudellisesta puolesta, vaikka kyllä meillä olisi varaa.

Nyt sit itse pohdin voinko hyväksyä sen, ettei toista lasta tule, vai pitääkö erota. En tiedä, olisko mies sit suostuvainen jos sanon että sit pitää erota jos ei toista tule.
Click to expand...
Meillähän taaperoa tehdessä puhuttiin että pieniä sais tulla vaikka viis...Kesällä -23 hän itse nosti esiin toiveen tulevasta pikkusisaruksesta. Yllättäen mieli olikin sen jälkeen muuttunut ja niinpä tuo toinen tuntuu olevan ehkä liikaa. Eli minulle nyt kaksi on yhäkin todella hyvä ja hänelle yksi olisikin ollut kai riittävä....
Vaan olisiko yksi ollut minulle hyvä? Pakko vastata ettei!!
 
Meillä on vähän eri mielipiteet ihanteellisesta lapsiluvusta, mutta onkin vasta esikoisen yritys kohta aluillaan. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että haluaisin kolme lasta, mies taas on sitä mieltä että kaksi olisi hyvä. Välillä tosin puhuttu niinkin, että minä haluaisin 3-4 lasta ja hän 2-3... Eli eikös se kolme olisi sitten hyvä kompromissi! :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes:

Mutta voihan se olla, että meillä ehtii vielä lapsilukutoive muuttua suuntaan tai toiseen sitten jos/kun se eskoinen saadaan ja nähdään, millaista elämä vanhempina sitten on. Tällaiset ajatukset kuitenkin tällä hetkellä, molemmat joka tapauksessa sitä mieltä että vähintään kaksi haluttaisiin, jotta lapsilla olisi ainakin yksi sisarus. Ja toisaalta voihan se olla, että vaikka kuinka haluaisinkin monta lasta, niin ei sitten onnistuta saamaan, tulee ikä vastaan tms.
 
Muokattu viimeksi:
Tämä on meille kanssa tosi tuttu keskustelu... Mies oli pitkään että ei laisinkaan lapsia, minä taas tässä suhteessa olen kovasti toivonut että saataisiin edes se yksi. Nyt ollaan onnellisessa tilanteessa että ollaan samalla sivulla siitä, että esikoista yritetään :red-heart: Mutta mies on tosi napakka siitä, että ei sitten enempää, ja mä pahoin pelkään että voisin hyvin toivoa lisääkin lapsia, kun kovin lapsirakas olen. Mutta en nyt murehdi tästä vielä. Toiveet ja ajatukset voi muuttua kun toivottavasti sen esikoisen saa. Ja toisaalta minullekin tärkeä muistaa, että mikä jättipotti on jos todella saan tän tärkeän parisuhteen, muutoinkin tosi itselleni tavoitellun ja onnellisen elämän ja vielä lapsenkin siihen. :Person With Folded Hands: Ja salaa toivon, että jos tulisikin kaksoset niin ongelma ratkeaisi :tears:
 
2 on ja vähän erimielisyyttä siitä, tuleeko enempää. Mies vielä vuosi sitten halusi enemmän, mutta minä olin sillä kantilla etten ehkä haluakaan enempää. Joskus haaveilin, että olisi 4, mutta on haaveet vähän karisseet. Nyt kun itsellä on alkanut kallistua sitä kohti, että voisin halutakin kolmannen, mies on muuttanut mieltään! :D ... Katsotaan.
 
Meillä on juuri toinen syntymässä. Itse olen aina ajatellut, että kolme olisi kiva luku, mutta olen työtön ja mies ei halua kituuttaen elättää perhettä, että hänen mielestään ei kolmatta ennenkuin minulla olisi työ. Täytän kohta 36 eikä ole ikinä ollut vakituista työtä, pelkkää pätkätyötä. Ja sitten jos saisinkin vakityön niin enkai viitsisi heti sit olla raskaana ja johan tässä vuodet on sitten vierineet.
 
Takaisin
Top