Epiduraalilla vai ei?

Miramaria

Miramaria

Tietävä tietäjä
Minut puudutettiin epiduraalilla. Omassa synnytyksessäni epiduraalipäätöksen teki oikeastaan kätilö, taisin itse olla niin tokkurassa kivusta, että nyökyttelin vain. Positiivista oli, että kivut katosivat hetkeksi kokonaan ja sain levättyä. Mutta.

Nyt myöhemmin synnytystä miettiessä on tullut kuitenkin mieleeni, oliko epiduraali sittenkään tarpeen. Synnytys oli pitkä ja supistukset laantuivat, minulle jouduttiin laittamaan myös oksitosiinitippa - voisiko tämä johtua epiduraalista? Se harmitti eniten, että jalat olivat niin puuduksissa, että sängystä liikkuminen ei onnistunut.. Olo oli myös tokkurainen. Mietin jo tulevaisuutta ajatellen kannattaako ottaa epiduraali mahdollisessa toisessa synnytyksessä?

Millaisia kokemuksia teillä on epiduraalista? Otitko sen ja ottaisitko uudestaan?

Lue epiduraalin positiivisista ja negatiivisista vaikutuksista etusivun jutussa Epiduraalilla vai ilman?
 
Mulla oli ensimmäinen synnytys pitkä kuin nälkävuosi.  Valvomista oli useampi vuorokausi kun en saanut supistuksilta, jännitykseltä yms nukuttua.  Epiduraalin sain sitten vihdoin kaiken maailman epäonnistuneiden ilokaasu- ja aquarakkulakokeiluiden jälkeen.  Voi taivas sitä autuutta!  Sillon kätilö tokaisikin että nukkukaa pari tuntia ja soittakaa sitten kelloa niin katsotaan tilannetta uusiksi (olin siis avautunut todella hitaasti).  Tunnin päästä heräsin että nyt se vauva tulee.  Mun kohdalla siis edisti tilannetta kun sai keho hetken lepoa.  En tiedä olisinko jaksanut edes ponnistaa kaiken sen valvomisen jälkeen ilman epiduraalia!

Toisessa synnytyksessä ilmoitin heti kättelyssä että haluan epiduraalin.  Arvoitukseksi jäi minkä takia se vaihtuikin spinaaliin. Ilmeisesti ei ehtinyt enää epiduraalia laittaa kun synnytys oli niin nopea.  Spinaalista ei ollut taas mitään iloa, se puudutti vain varpaat.

Kolmannella kierroksella katotaan tilanteen mukaan.  Edelleen epiduraali on mulla mielessä positiivisena kokemuksena.  Toisaalta taas jos on yhtä nopea synnytys kuin viimeksi niin ei välttämättä tarvitse kivunlievitystä ollenkaan.  Saas nähdä :)
 
Esikoisen synnytys kesti about 12h. Ensin olin suihkussa, sitten alaselkää lämmiteltiin lämpötyynyillä ja hengitttelin ilokaasua. Lopulta pyysin ja sain epiduraalin. Puudute toi hyvän avun kipuihin, mutta samalla häipyi kyllä ponnistustarvekkin :/ Esikoisen syntymästä tulee kohta 3v ja olenkin nyt pikkukakkosta odottaessani alkanutkin miettimään, että josko kokeilisin tällä kertaa ilman epiä tai spinaalia. Esikoinen syntyi loppujen lopuksi imukupilla väärän (avosuisen) tarjonnan vuoksi. Sydänäänet laskivat supistusten takia liikaa kun vauva ei väärän tarjonnan vuoksi liikkunut synnytyskanavassa tarpeeksi nopeasti. Eli jäinkin miettimään että hidastiko epi synnytyksen luonnollista etenemistä / vauvan oikeaa asettumista? Ponnistaminen oli myös todella hankalaa kun ei itse tuntenut laisinkaan supistuksia.

En tiedä... Jouluussa on kakkosen lasketttuaika, sinne asti taitaa tämä asia mielessä pyöriä. Saas nähdä kuinka lopulta käy... :)
 
No mut eiks se ookki niin et jos pistetään epiduraali ni automaattisesti laitetaan myös oksitosiini, koska epiduraali voi "heikentää" supistuksien tehoa? Mulla ainakin oksitosiini tippu välillä melkoista vauhtia ku rupes niin hidastumaan se avautuminen..
 
Mä sain kanssa epiduraalin, mutta ei mulla ainakaan jalat ollu yhtään puuduksissa mun mielestä, kävelinkin jonkin ajan kuluttua vessaan ja istuskelin keinutuolissa ( siis sen verenpaineseurannan jälkeen ).
Muistan vaan, että rintakehää rupesi hirveesti kutittamaan ja aluks vähän vapisutti.
Supistuskipua ei sitten oikein enää tuntunutkaan :)

Puudutus sitten lakkasi vaikuttamasta ja sain liian myöhään lisäannoksen, ja se kivun määrä ponnistusvaiheessa, ei sitä voi sanoin edes kuvailla. Tekisin kyllä sen mielelläni uudestaan, saihan siitä palkinnoksi tuon elämän parhaan lahjan <3 En tiedä heikkenikö ponnistuksentarve, hirveen suurta se ei ainkaan ollut, mutta se ponnistusvaihe oli pitkä ja erittäin kivulias. Tyttö syntyessään 4 kg, eikä kyllä välilihaa leikattu, sekin varmaan pahensi sitä kiristyksen tunnetta. Kyllä mä varmaan seuraavalla kerralla haluan epiduraalin - ajoissa toivon mukaan - että vaikuttaisi juurikin siinä ponnistusvaiheessa kipuun.
 
Joo siis kyllä mun mielestä laitetaan oksitosiini tippumaan myös jos epi laitetaan. Ihan just siksi että epi hidastaa synnytyksen etenemistä aina jossain määrin. Mä kuuluin niihin "onnettomiin" jotka oli sängyn vankina epin laittamisen jälkeen, mulla puutu koko kroppa navasta alaspäin, ei ollu asiaa vessaan tai minnekkään muuallekkaan sen puudutteen laittamisen jälkeen :/
 
Olen itse ensikertalainen rv 39+5 ja yritän pärjätä ilman epiduraalia juurikin tuon tipan vuoksi. Pelkän myös epiduraalin vaikutusta imetyksen aloitukseen;etsiytykö vauva samalla tavalla rinnalle ensi-imetystä varten. Mulle tää ei ole mikään machoilu-juttu, varmasti otan epin, jos en kestä kipua tai jos synnytys venyy. Lääkärin mukaan oikeessa vaiheessa annettu epiduraali ei pysäytä eikä hidasta yleensä synnytystä. Joskus se voi jopa nopeuttaa, jos synnyttäjä on ihan sumpussa kipunsa kanssa.
 
Mulla ekassa raskaudessa epiduraali ja tokassa spinaali. Molemmissa laitettu tippa (oksitosiinia ja suolaliuosta). En tiiä vaihteleeko sairaaloittain, mut ainaki kättärillä ensi-imetys hoidettu hyvin ja ei noi puudutteet oo mitään vaikuttanu imetykseen tai vauvan syömishaluihin. Vauvat rinnalla tikkausten aikana ja muistaakseni tippa oli viel kädessä, mut ei muuten varmaan ois ees istukka irronnu jossei vauva ois tullu imemään (huolimatta oksitosiinista).
 
Ei kai se puudutus vauvan imemishaluihin vaikuta ? Tai en oo ainakaa kuullut :)

Mun mielestä mulle ei heti sitä oksitosiinia laitettu tippumaan, pelkkää suolaliuosta vaan. Sitten ne seuraili supistuksia ja vauvan vointia ym. ja päättivät myöhemmin tehostaa supistuksia oksitosiinitipalla.
Kyllähän toki se synnytystä voi hidastaa, jos nainen ei pysty kivuiltaan ollenkaan rentoutumaan :/
 
Mä olisin halunnut epiduraalin (kaikkien kauhukertomusten jälkeen olin varma etten selviä ilman sitä). Mutta enpäs sitten saanutkaan. Synnytys eteni niin nopeasti että epiduraalia ei ehditty laittaa. Mutta se kohdunkaulanpuudutus toi kyllä aivan mahtavan avun! Sai hetken levättyä ennen ponnistusvaiheen alkamista ja kerättyä voimia. Vei ne avautumisvaiheen kivut kyllä aika tehokkaasti voimia ja se kohdunkaulanpuudutus oikeastaan vei ne kivut pois.

Vaikken sitä epiduraalia saanutkaan, niin ei se nyt niin kauheeta ollutkaan (ei lähellekkään sitä mitä olin kuvitellut). Hieman jännittää sen puolesta seuraava synnytys että kuinkas nopeeta se pikkuinen tällä kertaa meinaa tulla ulos ja ilman epiduraalia mennään, mikäli se avautumisvaihe ei pitkity ja mikäli siitä kohdunkaulan puudutuksesta tulee yhtä hyvä apu kuin ensimmäisellä kerralla :)
 
Mun synnytys oli käynnistetty yliaikaisuuden ja vauvan suuren koon vuoksi. Sen vuoksi oli oksitosiinia jo menossa. Epiduraalin sain juurikin sen takia, että minulle iski jatkuva selkäkipu. Supistuksia tuli säännöllisesti sen lisäksi, että selkä oli niin kipeä kuin olisi liekinheittimellä vedelty koko ajan eikä siihen auttanut yhtään mikään liikkuminen, makaaminen, kylmä, kuuma, hieronta. Kätilö päätti, että laitetaan epiduraali, jotta voisin rentoutua ja synnytys voisi edetä. Selitti asiaa nimenomaan sillä, että jos jatkuvan kivun takia koko ajan jännitän synnytys ei pääse etenemään. Epiduraali avasi taivaan, koska se julmetun polttava kipu selästä hävisi. Supistuksiakaan en tuntenut. Lopulta synnytys päätyi kuitenkin leikkaukseen, koska avosuisen tarjonnan takia vauva ei mahtunut laskeutumaan normaalisti. Painoa oli huimat 4,5 kg ja leikkauksen jälkeen sekä kätilö että lääkäri totesivat yhdestä suusta : tämä vauva ei olisi koskaan tullut luonnollista tietä ulos. Ehkä jotain tilanteesta kertoo sekin, että olin ainakin 5 päivää 3 cm auki enkä auennut yhtään enempää 2 vuorokauden käynnistyksen ja kalvojen puhkaisusta huolimatta.

Mutta jos joskus toinen lapsi tulisi niin varmasti epiduraalin ottaisin, tarpeen mukaan. Jos se sama selkäkipu iskisi niin aivan varmasti haluaisin epiduraalin. Jos olisi "vain" supistukset niin ehkä voisin yrittää kestää, mutta en sitäkään loputtomiin.
 
Ite halusin jo alusta alkaen epiduraalia ja sainkin sen. Kivut kyllä lähtivät heti kokonaan, mutta puudutus ehti lakata vähän ennen synnytystä eikä uutta enää annettu kun olisi haitannut ponnistamisvaihetta. Niimpä synnytin ilman puudutusta.

Olen miettinyt, että mahdollisen seuraavan kohdalla, en välttämättä sitä ota. Mutta senpä näkee sitten, onko mieli muuttunut :)
 
Olen synnyttänyt kolmesti, eikä ole kertaakaan ollut epiduraali- eikä spinaalipuudutusta. Johtuen suuresti noista meidän aavistuksen hätäsistä lapsista :grin Eka synnytys keski 5h 30min ja mullekin laitettiin oksitosiinia suoneen, koska synnytys hidastu. Tosin jälkikäteen mietin, että miksi heti laitettiin sitä oksitosiinia, kun kaikki oli muuten ok ja eikös normaaliin synnytykseen kuulu tämmönen hitaampikin vaihe. No kuitenkin, loppu hyvin kaikki hyvin. Neljännen kanssakaan ei oikeen toi neulan tökkiminen selkään (eikä kyllä muuallekaan) innosta, mutta mennään tilanteen mukaan. Hirveesti ku noita synnytyksiään ei voi etukäteen suunnitella, ellei sitten oo se suunniteltu sektio :wink
 
Minä käytin epiduraalia kahdesti synnytyksen aikana. Vaikutus oli mun kohdalla varsin pitkäkestoinen. Epiduraali ei tehnyt oloani huonoksi tai tokkuraiseksi ja jalat kyllä kantoivat. Epiduraalin ansiosta sain vähän nukuttuakin, sillä olin tullut sairaalaan jo edellisenä päivänä lapsiveden alettua tihuttumaan ja jouduin odottamaan käynnistystä seuraavaan aamuun, koska synnytyssupistukset eivät alkaneet. Takana oli kaksi yötä, jolloin olin nukkunut molempina öinä vain n. 3 h ja epiduraalin ansiosta pystyin olemaan kivuton, lepäämään ja luultavasti avautuminenkin nopeutui sen ansiosta.

Otin epiduraalin siinä vaiheessa, kun kivut alkoivat olla pahoja, olin n. 6 cm auki silloin. Epiduraalia käyttäisin myös toistekin. Ehkä, jos olisin ollut levänneempi ja synnytys olisi käynnistynyt kotona suppareilla, olisin kestänyt kivut paremmin.
 
Mulla oli kans hitaasti käynnistyvä synnytys, eli kipeitä suppareita oli oikeastaan jo 24 h ennen vauvan syntymää, vaikka itse synnytys paperilla lukeekin kestäneen vain 6 ja puoli tuntia (olin kyllä tosi kipeä ja väsynyt jo ennen tuota viimeistä 6 ja puolta tuntiakin!). Ja univelkaakin oli, en saanut kipeiltä suppareilta nukuttua. Siispä mun voimat alkoivat olla lopussa, enkä ollut auennut paljon yhtään, muutaman sentin. Jalat tärisi väsymyksestä jne. Tässä tilanteessa asiantunteva kätilö tilasi mulle epiduraalin, joka vei kivut pois ja pystyin rentoutumaan-> synnytys alkoi nopeasti edetä. Kalvotkin puhkaistiin. Sitten aukesinkin kokonaan suht nopeasti, oksitosiinitipan kanssa. Minulle siis epiduraali oli pelastus, en tiedä miten olisi käynyt ilman sitä. Sen ansiosta synnytyksestä jäi tosi positiiviset muistot vaikka ennen tuon epiduraalin saamista tekikin pitkään kipeää ja olin epätietoinen että miten tässä käy, kun niin hitaasti eteni. Kokeilin siis muitakin lääkkeettömiä lievityksiä ennen epiä, mutta olin jo niin kipeänä ja väsynyt että ne ei enää tehonneet. Mutta siis hyvillä mielin menen seuraavaa lasta synnyttämään :) !
 
Takaisin
Top