Epätoivoinen yrittäjä

[Jewell]

Minä olen 26 v töissä käyvä nainen ja kihlattuni on 33 v, yhdessä ollaan oltu reilu 6 vuotta. Ollaan oltu ilman ehkäisyä kaiken kaikkiaan ehkä 3 vuotta ja olen syönyt terolutia ja clomifenia mutta lasta ei vaan kuulu Alan olla epätoivoinen.

Miehelläni on edellisestä suhteesta 8 v lapsi ja hän on sitä mieltä että lapsi tulee jos on tullakseen. Eli hän ei ole sitä vastaan jos tulen raskaaksi mutta hän ei ole kovin innokas lähtemään jatkotutkimuksiin tai antamaan spermanäytettä.

Minä olen käynyt pari kertaa gynekologilla joka viime käynnillä laitttoi lähetteen lapsettomuusklinikalle jatkotutkimuksiin. Ei olla vielä päästy käymään siellä, pari kertaa olen joutunut siirtämään aikaa kun mieheni ei ole saanut käytyä sperma-tutkimuksessa jonka se lapsettomuusklinikalla käynti vaatii. Ymmärrän kyllä häntä jos ei ole tottunut omakätisesti toimimaan, saati vielä purkkiin ja jossain klinikan näytteenotto huoneessa, niin voi olla hänellekin vaikeaa.

Itselläni selvisi edellisellä gynekäynnillä, että minulla on selvästi monirakkulaiset munasarjat eli pcos, jonka takia menkat tulee ja menee miten sattuu. Söin jonku aikaa terolutia mutta ne vaihdettiin clomifeniin joka auttaa munasolua irtoamaan, ei vaan ole niistäkään ollut apua ja vaikka syön clomifeniä niin menkat on silti myöhässä.

Tämä asia vaivaa minua kovasti, kun en halua pakottaa miestäni mihinkään esim siihen sperma-analyysiin, mutta jos jätämme käymättä lapsettomuusklinikalla niin joudunko tyytymään osaani ja luovuttaa. Jos en ole tämän kolmen vuoden aikana tullut raskaaksi ilman suurempaa apua niin tuskin tulen jatkossakaan.

Ei pitäisi stressata asian kanssa mutta en voi olla stressaamatta, kun mietin että mitäs sitten jos... Olen välillä jopa miettinyt että haluanko tosiaan niin paljon lasta, mutta kyllä minä haluan.

Anteeksi pitkä kirjoitukseni mutta pakko saada purettua omaa pahaa oloa johonkin, jos täältä löytyy kohtalotovereita.

Onko muiden miehet olleet vastahakoisia menemään sperma-tutkimukseen tai ylipäätään tutkimaan lapsettomuuttanne?

 

[Ilpuri]

Heippa!

tuo on varmaan monille miehille ihan sama juttu. Meillä on nyt yk19 menossa ja tässä just alotellaan tutkimuksia. Yhtään plussaa ei ole meille vileä suotu eikä ole lapsia ennestään. Mä ajattelin aluksi että mun mies ei ikikuunapäivänä menis testeihin. Mut sit lähettävä lääkäri kertoi mulel et miten isoja on tutkimkset mitä mulle tehdään ja tavallaan miten helposti on mies tutkittavissa. Lisäksi labrasta sanoivat että näytteen voi antaa kotona kunhan toimittaa sen tunnin sisällä labraan takas. Niimpä mun mieskin heltyi asialle, minä kävin kipon ja vein sen sinne takaisinkin. Hoidin koko kuvion ja mun mies oli tosi kiitollinen. Näyte annettiin tosiaan kotona ja minä olin koko ajan mukana tunnelmaa luomassa, joten tämäkin tehtiin yhdessä. Kuukausi sitten meni ennen kuin tulokset tulivat.

Sun kannattaa kysyä tiedän labrasta että onko mahdollista antaa näyte kotona. Lisäksi suosittelisin että istutte miehesi kanssa alas ja keskustelette vakavasti haöuaako hän myös lapsen ja että mitä nyt edessä on. Voi olla että kun tämä nyt kuitenkin on vakava asia ja vauvakuume on ainakin mulla tahdosta riippumaton asia niin siinä menee hetki ennen kuin tottuu ajatukseen. Mulle itselle ainakin oli ihan tosi vaikeaa hyväksyä että pitää mennä tutkimksiin. Ja sitten se pelko vielä siitä mitä siellä paljastuu. tietty jos joutuu/pääsee isoihin hoitoihin, miehelle taas tulee nesteen luovutus eteen sairaalaolosuhteissa mutta mä en oo siitä vielä ees puhunu miehelleni Mut tosian kun lääkäri sanoi mulle miehen testien tultua että hän laittaa lähetteen naistenpolille, mä vietin muutaman tunnin huutoitkun parissa. Oli tosi vaikeaa ymmärtää että tähän on tultu.

Pakottaa ei ketään voi mutta teillä on jo tosi pitkään yritystä takana niin nyt kuitenkin kannattaa kehottaa vakavasti. Tietty miehesi voi ajatella että hänessä ei ole ongelmia jos on jo yksi lapsi, mutta tilanteet muuttuu. On hyvä käydä tarkistuttamassa asiat. -ja ihan senkin takia et tulosten saapumisesakin menee useampi viikko.

tsemppiä ja voimia tosi paljon sun tilanteeseen, toivottavasti saat sun miehen pian kupin äärelle!

 

[nenna❤]

Taustoja iha alkuun, eli n. 2v sitten annettiin ekan kerran mahdollisuus vauvalle tulla ja lopullisesti yritys alkoi 4/14. Plussan plussaa ei ole tullut tänä aikana.
6/15 sakn ajan lääkärille joka laittoi lähetteet labraan ja ultraan, joista ei löytynyt mitään ihmeellistä (prolaktiini-arvo tosin huiteli 1000 paikkeilla).
Nyt on lähetteet saatu lapsettomuuspolille, mutta mies ei ole kovin suopein tunnelmin antamassa spermanäytettä. Ymmärrän tosin häntä hyvin, kun oli esim suhteen alussakin ujouden takia hankaluuksia tulla, joten miten sitten purkkiin...
Mie keksin ett sillä verukkeella kokeillaan luontaistuotteet ja vitskut (sinkki, foolihappo, Royal gelee yms.) jos simpoissa on valittamista, niin niillä voisi saada hiukan paremmat tulokset jotka toivottavasti myös toimivat.
Annan miehelle tällä aikaa totutella ajatukseen purkittamisesta, vaikka hän nyttemmin on suostunutkin tutkimuksiin myös omalta osaltaan :)

Toivottavasti saatte antaa näytteen kotona, se saattaisi hiukan pienentää kynnystä, jos sie pystyt hoitamaan kaiken muun :)

Tsemppiä kamalasti sinne ja toivottavasti miehesi suostuu tutkimuksiin pian ja saatte oman nyytin! :)

 

[Kalevatar]

Hei Jewel. Meillä on miehen kanssa yritystä takana noin kaksi ja puoli vuotta. Viime vuoden lopulla puhuin miehelleni tutkimuksiin menosta, mutta hän ei ajatuksesta innostunut. Keväällä kuitenkin ehdotti itse tutkimuksiin menoa kun näki miten vaikeaa jatkuva pettyminen kuukaudesta toiseen minulle oli. Päästiin onneksi aika nopeasti tutkimuksiin ja mies on napisematta tehnyt osuutensa, vaikka toisesta kyllä näkee että ei pidä tutkittavana olemisesta. Mutta on mies päässyt helpolla minuun verrattuna, häneltä on otettu vain spermanäyte ja yhdet verikokeet tutkimusten aikana. Tietenkin nyt inseminaatio-yritysten vuoksi joutuu käydä antamassa lahjoituksensa joka kerralla uudestaan, mutta verrattuna siihen miten paljon naisilta otetaan verikokeita ja miten paljon joudutaan ravaamaan ultrissa ja syömään hormoneja niin kyllä ne miehet pääsee helpommalla... Ja meillä tosiaan on mahdollisuutena joko antaa näyte kotona ja kiikuttaa se tunnissa labraan tai sitten antaa se paikan päällä.

Mutta pakko on sanoa taas että miehestäkin on kyllä löytynyt yllättäviä syvyyksiä kun siitä on saanut puhetta irti. Jokainen ajatus on pitänyt maanitella erikseen ulos koska mies kokee aiheesta puhumisen hirveän vaikeana. Ennen tutkimuksia kuitenkin koki vahvasti epäonnistuneensa miehenä ja puolisona, koska raskaus ei alkanut. Hän pelkäsi tutkimuksiin menoa myös sen takia että sieltä löytyisi jotain vikaa hänestä - pelko terveydellisestä viasta kuten syövästä tai muusta. Isoin mörkö oli tutkimusten suhteen kuitenkin se, että pelkäsi minun jättävän hänet jos käy ilmi ettei hän voi antaa mulle lapsia ja etsin sen vuoksi toisen miehen joka siihen kykenee.

Suosittelen sinulle rehellistä keskustelua miehen kanssa, vaikka se on tosi vaikeaa meillekin välillä ollut. Se, että tutkimukset on epämiellyttäviä ei minusta ole peruste miehelle jättää asioita vain sinun harteillesi, koska sinä joudut tutkimuksissa kuitenkin enemmän vaivaa ja harmia näkemään. Mutta ehkä miehellä on taustalla jotain pelkoja joita ei ole uskaltanut sanoa?

Jaksamista ja tsemppiä!

 

[Miha87]

Hei jewell. Oletko varma että clomifeenit annettiin terolutin tilalle? Minullakin pcos ja syönyt teroluteja nyt 8kk. Ja siihen lisäksi teroluttien kanssa annettiin clomit avuks. Kuukautiset pysyy säännöllisenä teroluteilla ja clomilla yritettiin saada folliikkeli irtoamaan.

 

[Leenuli]

Kalevatar jo kirjoitti mitä itse ajattelin laittaa, eli miehelle voi olla tosi iso pelko siitä, että itsestä löytyy vikaa.
Aika usein siitä myös vaietaan täysin, jos lapsettomuus johtuu miehestä. Meillä ongelmaa oli molemmissa, itse olen avoimesti kertonut lähimmille perheenjäsenille ja kavereille omasta "osuudestani", mutta koska huomasin miten iso juttu miehelle oli se, että hänen osaltaankin ongelmia, en ole siitä puhunut muille.

Itselläni on pcos ja hoitoina ollut isci (koska kevyemmät hoidot eivät olisi olleet realistisia miehen sperman ongelmiin liittyen), eli aika paljon enemmän joutuu naisena käymään hoitojen aikana läpi kuin mies. Mutta tunnepuolella luulen miehillä olevan isompi taakka jos sperman kanssa on ongelmia, eli sitä ei voi väheksyä. Eli kannattaa jutella ja kysyä, mitä miehesi ajattelee ja lopulta haluaa. Onhan se yhteinen lapsi molempien juttu siitä yrittämisestä alkaen, vaikka hoidoissa toinen joutuukin enemmän kestämään.

Meillä kävi niin, että miestä ei hoputettu näytteenantoon (mies ei saanut mentyä, ehkä pelkäsi juuri sitä että löytyy ongelma) ja minulle aloitettiin turhaan näitä kevyempiä hormonihoitoja useamman kuukauden ajaksi. Kun lopulta spermanäyte tutkittiin, selvisi että suoraan pitää edetä noihin "rankimpiin" hoitoihin. Se otti itselläni tosi koville, kun tajusi että aikaa meni hukkaan ihan turhaan! Sinänsä ärsytti, että hoitava taho aloitti minulle yhtään mitään ennen miehen näytteitä :banghead:
Ja toki ärsytti, että mies ei käynyt sitä näytettä antamassa vasta kuin pitkän vitkuttelun jälkeen. Mutta hänkin lapsia halusi, joten sinällään ei ollut ehdoton "en kyllä mene" asenne.

Noihin tutkimuksiin meno on aika iso juttu käydä läpi sitä, haluaako molemmat sitä lasta tekemällä tehdä. Hoidot voi olla rahallisestikin aika iso juttu, varsinkin jos mennään rankimman kautta yksityisellä. Eli tärkeää olla yhdessä samaan suuntaan menossa.
Tsemppiä ja toivottavasti saatte asiasta keskusteltua!