K
Koliibri97
Vieras
Mitä sitten kun kemiat eivät kohtaa oman lapsensa kanssa? Tämä on jo ongelma
Jos lapsi on neuvolaikäinen, mainitsisin asiasta neuvolassa. Josko siellä osattaisi auttaa tai neuvoa eteenpäin. Ehkä perheneuvolaan? En ihan tiedä, mutta kuulostaa kyllä siltä että voi tuottaa ongelmia. Onnistuisiko löytää jotain teitä lähentävää? Yhteistä tekemistä, mistä molemmat pitää?
Haluatko avata hieman miten asia ilmenee?
Haluatko avata hieman miten asia ilmenee?
K
Kolibri97
Vieras
Hän on kuusi. Pikkusiskojen kanssa ei mitään ongelmaa eikä isoveljen kanssa. Onko edes mahdollista ettei kemiat mene yhteen oman lapsen kanssa? Hävettää edes ajatella. Mutta ei muutakaan keksi. Mikään hänen kanssa ei suju. En ole aiemmin edes puhunut tästä kellekään mutta pidemmän aikaa miettinyt tätä kyllä.
V
Vaikean esikoisen äiti
Vieras
Jo lapsille opetetaan, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen.
Ymmärrän kyllä, että oma lapsikin voi tuntua hankalalta. Minulla esikoinen on monessa suhteessa täysin päinvastainen mitä itse olen. Rakastan hiljaisuutta, en tahdo tavata ihmisiä usein ja jos tapaan, toivon, että tapaaminen on lyhyt ja ihmisiä ei ole paljon. Toimintani on verkkaista ja harkittua, en pidä yllätyksistä.
Ja se esikoinen! Aivan hirveän vauhdikas, äänekäs, seurallinen. Hän liikkuu koko ajan ja puhuu jatkuvasti. Aina pitäisi olla menossa jonnekin ja mieluiten tuoda koko kaverilauma meille. Todellakin epätoivoista toisinaan.
Meille tuli sääntöjä siitä, milloin voi pitää millaisia ääniä. Minkä verran kavereita saa tulla kylään, kuinka pitkäksi aikaa jne.
Ei ole ollut helppoa, mutta toimeen on tultu ja hän on yhtä rakas kuin nuo muut, jotka ovat enemmän kaltaisiani. Heidänkin vuokseen säännöt ovat olleet tarpeen.
Äänekkäitä protesteja on koettu, mutta parempi se kuin ainainen kärsimys äidille ja sisaruksille.
Ymmärrän kyllä, että oma lapsikin voi tuntua hankalalta. Minulla esikoinen on monessa suhteessa täysin päinvastainen mitä itse olen. Rakastan hiljaisuutta, en tahdo tavata ihmisiä usein ja jos tapaan, toivon, että tapaaminen on lyhyt ja ihmisiä ei ole paljon. Toimintani on verkkaista ja harkittua, en pidä yllätyksistä.
Ja se esikoinen! Aivan hirveän vauhdikas, äänekäs, seurallinen. Hän liikkuu koko ajan ja puhuu jatkuvasti. Aina pitäisi olla menossa jonnekin ja mieluiten tuoda koko kaverilauma meille. Todellakin epätoivoista toisinaan.
Meille tuli sääntöjä siitä, milloin voi pitää millaisia ääniä. Minkä verran kavereita saa tulla kylään, kuinka pitkäksi aikaa jne.
Ei ole ollut helppoa, mutta toimeen on tultu ja hän on yhtä rakas kuin nuo muut, jotka ovat enemmän kaltaisiani. Heidänkin vuokseen säännöt ovat olleet tarpeen.
Äänekkäitä protesteja on koettu, mutta parempi se kuin ainainen kärsimys äidille ja sisaruksille.