Ensisynnyttäjien kokemuksia yliaikaisuudesta?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja EmmiK
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
E

EmmiK

Silmät suurina ihmettelijä
Minulla on itselläni vielä 6 viikkoa laskettuun aikaan ja jotenkin kummasti nuo synnytykseen liittyvät asiat ovat alkaneet pyöriä mielessä. Kertokaa ensisynnyttäjät omia kokemuksianne ja vinkkejä/mitä vaan synnytykseen ja sen jälkeiseen aikaan liittyvää. Omat ehkä suurimmat pelkoni eivät niinkään liity siihen, että synnytys sattuu tms. vaan kaikkein epämiellyttävin on ajatus siitä, että synnytys menisi kauheasti yliajalle.

Omassa kaveripiirissäni tuntuu siltä, että lähes kaikilla on mennyt 1-2 viikkoa yliajalle ja se "yleisin tarina" tuntuu olevan, että synnytys on käynnistetty 2 viikkoa lasketun ajan jälkeen. Ehkä myös tästä syystä mietityttää, onko todella niin, että ensisynnyttäjällä yleisesti menee "aina" yli sen lasketun ajan. Miten ja millä perusteella synnytys käynnistetään alle kahden viikon yliajassa ja voiko teidän kokemuksenne mukaan tähän vaikuttaa itse?

Viimeksi neuvolassa kokenut täti sanoi arvelevansa vauvan olevan ihan "hyvän kokoinen" ja jos mitään, niin en halua synnyttää käynnistettynä kahden viikon yliajalla mitään jättiläisvauvaa. :-) Kertokaa, miten teille on käynyt, tuntuu että neuvolassa ei hirveästi tähän liittyvää tietoa saa.
 
Heippa.

Pohjustan hieman tätä heti aluksi, että neuvolatätini oli alusta alkaen pelotellut, että jos tulee iso vauva (yli 4kg hänen mielestään), niin joutuu sitten varmasti sektioon. Tai jos ei mene sektioon ison vauvan takia, repeää paikat todella pahasti, ja kuntoutuminen on todella hidasta ja vaikeaa. Eikä vauvakaan voisi hyvin... Neuvolatätini on/oli muutenkin ammattiinsa kalkkiintunut, ja tuntuu, että hänen mielestään kaikki menee samalla muotilla saman kaavan mukaisesti. Eikä mikään ollut koskaan hyvä.

Itselläni oli rv 36 paikkeilla synnytystapa-arviointi, ja silloin kerrottiin, että jos menee kauheasti yli lasketun, niin tulee yli 4 kiloinen vauva. Toisaalta, minulle oli myös rv 30 jälkeen sanottu, että on paikat lähteneet kypsymään, ja pehmenemään. Jossain välissä olin myös auennutkin muutaman sentin. Lääkäri oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei meille yli 4 kiloista vauvaa ehdi tulla, "ei huolta, eikä tässä mitään käynnistyksiä varmaan tarvita! Teillä on kuitenkin tammikuun puolessa välissä laskettu aika, saatte ihanan ja pienen tammivauvan".

Pelonsekaisin tuntein tuli lähdettyä tuolloin sairaalalta.Viikot vierivät, laskettu aika oli ja meni. Käynnistys tuli puheeksi ensimmäisen kerran kunnolla vasta rv 41 paikkeilla. Pelkäsin käynnistystä, mutta pelkäsin myös "liian" isoa vauvaa. Tuolloin lääkärit olivat sitä mieltä, että "ehkä ensi viikolla, onhan vauvalla aikaa syntyä".

Kaikki arvot olivat kuitenkin todella hyvät, eikä ollut mitään painavaa syytä käynnistää synnytystä "heti" tuolloin rv 41. Ei edes synnytystapa-arvioinnissa saatu 4 kilon "uhkaus". (Sen jälkeen ei ole edes ultrattu). Pitkin hampain he kuitenkin antoivat minulle käynnistysajan: 05.02.2010 klo 8:00 (RV 42+4). "Jos siihen mennessä ei ole mitään tapahtunut, niin sitten ruvetaan tositoimiin".

MITÄÄN ei tapahtunut ennen RV 42+3 iltaa (tai 42+4 yötä), ainut muistutus raskaudesta oli pallomaha. Muistan vieläkin, kun illalla pelkäsin tulevaa käynnistystä, ja sitä, että meille todentotta tulee iso vauva. Pelkäsin, että joudun sen takia sektioon. Kuitenkin, olin todella iloinen, "huomenna meillä on aamulla vauva". Tähän ajatukseen tuudittauduin, ja menin nukkumaan. Tai ainakin yritin. Kamalaa polttelua joka puolella, oksettaa, todella huono olla. Menin suihkuun, mutta se ei helpottanut yhtään. Oleilin silti suihkussa, koska sielä oli parempi kuin muualla. Soitin myös synnärille valmiiksi: tämä taitaa olla nyt menoa.

RV 42+4 aamulla meille sitten syntyi siro tyttö (3,5kg / 52cm), ilman käynnistystä.

Vaikka meidän luvatusta tammilapsesta tulikin runebergin-tyttö, ei näin jälkeenpäin ajateltuna yliaikaisuus ollut niin "paha". Ainoat asiat mitkä siinä painoivat, oli tuo neuvolatädin pelottelu, sekä jatkuva pahoinvointi (noista 42+4 viikosta olin oksentamatta n. viikon, ihan loppuajalla).

Omasta kokemuksestani nyt hieman "viisaampana", kaikki neuvolatädin pelotteluyritykset menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En jaksa enää ottaa paineita mennä neuvolakäynneille. Myöskin painoarviot voivat todellakin heittää aika paljonkin suuntaan tai toiseen...

Olen kuitenkin kuullut, että jossain (muualla) ilmeisesti käynnistetään synnytys aikaisempaa, jos tuolloin synnytystapa-arvioinnissa on jo luvattu yli 4 kiloinen vauva lasketuksi. Kauhean helpolla ei synnytystä ruveta käynnistämään ennenkuin pakon edessä.

Toivottavasti sinun loppuraskautesi sujuu hyvin, ja toivotaan, että vauva tulee täsmällisesti laskettuna ;) Virallisestihan vauva on yliaikainen viikkojen 42+0 jälkeen.
 
Mul ei menny kauheesti yli, tyttö synty ku viikkoja oli 40+6.
Kaikilla muilla tuntu olevan hirveet ongelmat mun yliaikaisuuden kanssa, halusivat nähä vauvan jo mut itellä oli hyvä olo (no oli tietty painetta jo alhaalla ja kävely oli hitaampaa) einkä mä hermoillu ku menee yli.
Olin sillä asenteella jo alusta asti et se tulee kun se on valmis ja ku rupes näyttää et menee yli ni aattelin et "muhikoon" siellä rauhassa, ei se sinne jää :D

Moni tuntu ajattelevan et se syntyy just sillo laskettuna aikana, tai hyvin lähellä sitä mut onhan se aika tyhmä äajatella niin ku sehän voi tulla millon vaan ja jos sitä täysaikasta ajattelee ni se on se pari viikkoa plus miinus sen lasketun ajan.

Ei kannata hätäillä sitä et meneekö yli, rauhallisin mielin vaan.
Ei yksikään vauva masuun oo jääny x)
Tietty jos on oikein tukala olo ja vauva painaa alapäätä ni yliaika tuntuu inhottavalta mutta.... Palkinto korvaa sitten kaiken odotuksen :)
 
Täälläkään ei mennyt tuo ensimmäinen kyllä yli kun hetken, kun syntyi 40+2. :) Synnytys käynnistyi jo 40+1, mutta syntyi sitten seuraavana päivänä. Mullekin sanottiin jo vikassa lääkärineuvolassa joskus rv 36 paikkeilla että kohdunkaulaa ei ole enää ollenkaan ja vähän aukikin, että vauva voi tulla koska vaan. Onneksi sitten en alkanut liikaa odottamaan että "joko se nyt tulee". Rauhallisin mielin menin ja päivän kerrallaan. Tosiaan ei kannata liikaa sitä laskettua päivää tuijottaa, kun ainoastaan pieni osa vauvoista silloin syntyy, sehän on ainoastaan päivä joka on pakko antaa, jotta saadaan jotain kelan papereihin. :) Sieltä se sunkin oma nyytti tulee kun on valmis! :)
 
Esikoinen tuli maailmaan hätäsektiolla rv 40+6.
Mulla kytättiin raskausdiabeteksen vuoksi vauvan kokoa tosi usein ja peloteltiin isolla vauvalla, mutta käynnistyksestä ruvettiin puhumaan (laskettuna päivänä) sen takia kun lapsivesi näytti vähän vähentyneen. Lääkäri passitti kotiin viikonlopuksi ja maanantaina uusi katsaus lapsiveden määrään.
Koskapa oli vähentynyt entisestään ja näkyi vain "muutamina läiskinä" päätettiin käynnistää maanantaina klo 8 jollain tiputuksena saatavana lääkkeenä. Ei edistystä.
Tiistaina aamusta käynnistystä sitten kohdunsuulle laitettavalla pillerillä. Ei edistystä.
Näiden päivien aikana tunsin ja käyrissä näkyi supistuksia, mutta ne sitten aina hiipui.
Keskiviikkona laittoivat lisää pillereitä ja pääsin kotiin yöksi. Torstai aamusta olisi tiedossa kalvojen puhkaisu.
No kotona -lääkkeittä- supistukset säännöllistyi ja koveni ja yön toikkaroin kotona, torstai aamusta sairaalaan ja ei tarvinnut kalvoja puhkoa kun synnytys oli käynnistynyt yön aikana.
Saliin klo 7.30, ihana poika syntyi hätäsektiolla klo 11. Sektioon päädyttiin koska supistusten aikana vauvan sydämen syke heikkeni huolestuttavasti.

Eli näin. Maanantai aamuna käynnistettiin ja "jo" torstaina sain pojan maailmaan. 
 
mulla meni synnytys "ihan oikealle yliajalle" ja käynnistettiin rv 42+1. tyttö syntyi seuraavana aamuna eli rv 42+2. vauva oli syntyessään himpun verran yli 4000g ja alateitse pakersin hänet maailmaan. vauva oli hieman iso, joten mulle tehtiin eppari (episiotomia, välilihan leikkaus), johon annoin luvan jo etukäteen, että tehdään tarvittaessa. en tiedä, onko parempi antaa lupa eppariin, vai repeytyä, mutta synnytyksestä on pian kulunut kaksi viikkoa ja haava on parantunut hyvin/pystyn istumaan melko normisti.

mun vauva ei ollut syntymässä itsenäisesti (yliaikakontrollissa rv 41+5 kohdunsuu todettiin epäkypsäksi), joten käynnistys tehtiin eka cytoteceilla (ehdittiin antaa 2kpl kohdunsuulle). kohdunsuu avautui niillä n. 1-1,5cm, minkä jälkeen lääkäri asensi ballongin, joka ehti olla aloillaan 45min ja tuli ulos. synnytysosastolla multa puhkaistiin kalvot ja laitettiin oksitosiinitippa säännöllistämään supistuksia. kivunlievitystä jouduin ottamaan, mm. petidiini-kipupiikki ja epiduraalia. kuulin jälkikäteen, että käynnistetty synnytys on kivuliaampi kuin luontaisesti käynnistyvä, ja mä olinkin kyl tosi kipeä. muina kipua lievittävinä keinoina käytin keinutuolia (ekat supparit oli lievempiä) ja lämpötyynyä sekä kokeilin ilokaasua (en tykännyt, kun en jaksanut hengittää koko supistuksen ajan ja mulle tuli siitä ja oksitosiinista tosi huono olo).

täytyy todeta, että jokainen synnytys on erilainen ja mä en tiedä sanoa mitään muista kuin omastani. onneksi mun mies/vauvan isä oli mukana ja piti mua kädestä ja hieroi ja silitti, se helpotti kanssa tosi paljon.
 
Hei, Mulla poika syntyi rv 42+0. Aiemmin synnytystapa-arviossa jo epäiltiin ettei mene laskettuun aikaan asti kun alkoi olemaan paikat kypsinä jo rv 37. Olin todella kipeä viimeiset 5vkoa raskaudesta,missään kovalla ei voinut edes istua kun tuntui että istun lapsen päällä,ei muuta kun tyynyä pyllyn alle ja kipulääkettä naamaan. Kävin kerjäämässä käynnistystä itku silmässä vkolla 40 ja 41, ei luvattu. Käskettiin vain Panacodia ottaa kipuun jos ei kerran muu auta. Puolikaan uskalsin kokeilla,mutta masuasukki oli niin rajusti toista mieltä että tuumasin kärsiä kipuni. Neuvolan kautta pääsin sitten yliaikaisultraan rv 41+4, Silloin tuntui tulevan äippäpolin väelle kiire kun painoarvio näytti 4300g ja tosiaan ensisynnyttäjällä.... Sain mukaani cytotec-pillerin puolikkaan joka piti ottaa kuudelta seuraavana aamuna ja tulla kymmeneksi sitten sairaalalle.
Siitä siiten alkoi käynnistely,ensimmäinen käynnistyspäivä,lauantai, sain muistaakseni 4x puolikkaan cytotecin suun kautta, en niin mitään vaikutusta. Sunnuntaina sitten 2x suun kautta ja 2x kohdun suulle pilleri, ei edelleenkään mitään...... Maanantaina 2 kokonaista pilleriä alakautta, iltäpäivällä aloin kyselemään jotain kipulääkettä kun tuntui että selkä tappaa mut,oli kiukutellut jo viimeisen 2kk mutta nyt alkoi tosi häijyksi.  Kätilön tarkistus paljasti että 3cm auki ja ei muuta kun saliin.
Lopulta klo 22.09 syntyi poika, 4290g ja 52cm.  Repesin keskitasoisesti synnytyksessä,kymmenkunta tikkiä,mutta en ollut kummemmin kipeä edes seuraavana päivänä. 
Kaikki meni lopulta hyvin vaikka käynnistys kestikin useamman päivän ja poika oli yli nelikiloinen :)
 
Odotin esikoistamme toissakesänä, ja laskettu aika tuli ja meni. Mulle annettiin mahdollinen käynnistysaika rv 41+6, jos sitä ennen ei tapahtu mitään. Mua huoletti miten vauva pärjää, pelkäsin istukan rappeutimista ja olisin tuolloin vaatinut käynnistämistä. Raskausviikolla 41+5 heräilin kotona hyvin nukutun yön jälkeen ja luin kirjaa sängyssä, kun tunsin että nyt meni lapsivedet. Kello oli 10 aamulla ja soitin miehelle että jotain tapahtuu.... Mentiin lanssilla sairaalaan, supparit voimistui vasta illalla ja pääsin saliin vasta yöllä 4 maissa (olin lepohuoneessa käyrillä siihen saakka). Hälytin miehen paikalle ja tyttö tuli maailmaan 9.16. En tarvinnut kipulääkkeitä, 14 tuntia lieviä suppareita avas kohdun, mutta repesin ponnistusvaiheen aikana. Tunnin ompelu oli inhottavampaa kuin synnytyksen loppuvaiheet. Tyttö ei ollut iso, 3,5kg huolimatta raskausviikoista. Eli syntyi luomuna 41+6.

Antaisin neuvoksi, että tee ja suunnittele asioita ihan normaalisti. Käy leffassa ym. kavereilla, äläkä vain odota kotona. Mulla viikko ennen laskettua aikaa oli henkisesti raskas, odotin liikaa että jotain tapahtuu. Mulla ei ollut edes mitään oireita, voin fyysisesti hyvin ja olin kivuton ihan synnytyksen aamuun asti. Lenkkeilin ym. Kun laskettu aika meni, aloin aktivoitua ja näin kaverietakin enemmän.
 
Heippa! Oon siis uusi täällä, iät ja ajat selaillut sivustoa, mutta nyt vasta uskaltaudun kirjoittamaan.. Ajattelin nostaa tätä aihetta vähän kun täällä mennään jo viikoilla 41+3 eikä lasta näy mailla halmeilla :eek:.

Onko täällä kohtalotovereita? :anyone
 
Hei!

Olen 33-vuotias ensisynnyttäjä. Tänään rv 42+0. Olen ollut kahdesti tällä viikolla käyrillä ja sisätutkimuksessa, jonka mukaan kohdunsuu on 3 cm, auki ja kohdunkaulaa 0,5 cm jäljellä. Paikat ovat pehmeät, ja vauva voi kuulemma syntyä minä hetkenä hyvänsä. Käynnistys tehdään ylihuomenna (rv 42+2), jos ei ole vauva syntynyt ennen sitä. Vauva on ollut raivotarjonnassa jo viikolta 33 alkaen, ja synnytystapa-arvioinnissa lääkäri arveli sisätutkimuksen perusteella, että vauva syntyy melko todennäköisesti jo ennen laskettua aikaa. Lasketun ajan lähestyessä en tietenkään pystynyt muuta ajattelemaankaan kuin sitä, milloin tulisi lähtö synnärille enkä osannut arvata, että joutuisin odottamaan vielä viikkoja. Kuinka monta kertaa tein mielessäni viimeisen imuroinnin ja pakkasin viimeistä kertaa sairaalakassia... Onneksi olen voinut fyysisesti tosi hyvin koko raskauden ajan. PIkemminkin odottelu on ollut henkisesti rasittavaa. Vinkiksi muille ensisynnyttäjille sanoisin myös sen, ettei tuijota liikaa laskettua aikaa vaan nähdä kavereita, touhuta ja puuhailla entiseen malliin. Noin sitä voi lääkärinkin ennustukset mennä mönkään, joten parasta vaan olla ajattelematta asiaa liikaa ja antaa oman kropan ilmoittaa sitten, kun aika on.
 
Takaisin
Top