Meillä eka sana oli "akka", eli ankka, se oli suosikkikuva yhdestä eläinkirjasta. Tais tulla jonkin verran ennen 1vee-päivää. Sitä ennen kaikki asiat ja vastaukset kysymyksiin oli "gegagega", ja nyt edelleenkin kaks vuotiaana tuota gegagegaa hoetaan jos neiti tihrustaa tekstiä esimerkiks lehdestä tai jonkun paketin kyljestä. Jännä juttu! Sitten me vanhemman oltiin pitkään äitejä molemmat, mutta selvästikin tyttö omasta mielestään sanoi kaks erilaista sanaa puhuessaan mulle tai isälleen. Siks opetettiinkin että isi on "ii".
Ylipäätään toi taaperon puhuminen on hassua, se on sellasta salakieltä jota ei ymrrä aina edes äiti, mutta yleensä äiti kuitenkin parhaiten. Meillä hassuja kääntöjä tulee sanoissa jotka alkaa P-kirjaimella: possu = oppu, pässi = äppi, pusu = upu, pissa = ippas... Jotkut P-sanat kuitenkin menee oikein, niinku Papi (meidän koiran nimi) ja peppu. Vähän aiheen vierestä, mutta tää on niin mielenkiintosta! :) S-kirjaimen kanssa meidän neiti taas löysi aika omalaatuisen tavan, se nimittäin korvattiin pitkään H:lla perinteisen T:n sijaan, esimerkiks meillä kärpäset häädettiin "Poih poih!". Ehkä siitä hoosta olikin lyhyempi matka ässään, koska nyt jo pari kuukautta neiti on osannut ässäillä äitinsä ihan äimänkäeksi, kun ajattelin ettei sitä opita vielä muutamaan vuoteen...?
No nyt mentiin jo liian pitkälle! ;D