Ensimmäinen ultraääni

miiuhoo

miiuhoo

Sukkela juttelija
Osaisiko joku ensimmäisessä ultraäänessä käynyt kertoa minulle, mitä sillä kertaa tapahtuu. Mulla on nyt varattuna neuvola-aika raskausviikolle 8 ja koska neuvolatäti mainitsi puhelimessa ultran, olisin jo etukäteen hieman kiinnostunut, että miten se tapahtuu. Minua hiukan hirvittää ajatus siitä alateitse tehtävästä ulrasta (josta kuulin jostakin netistä...kai), koska olen hirvittävän ujo ja miehenikin on tulossa sinne neuvolaan mukaan.
Juu, eihän siellä tietenkään ole miehelleni mitään muuta uutta kuin se tulokas masussa, mutta joka tapauksessa ajatus tuosta tuntuu jotenkin ahdistavalta tässä vaiheessa. Kaipa siihenkin täytyy tietenkin tässä tottua pikkuhiljaa...
 
Heivain!
Minulla oli tänään ensimmäinen ultra ja jännitin sitä myös.
minä ainakin olin niin, että mieheni jäi sivulle istumaan (eli hän ei nähnyt, mitä minulle tehtiin) ja se näyttö, mihin kuva tuli, oli suoraan molempien edessä.
Se ei sattunut, emättimeen vain laitettiin sellanen ns. putki, mitä se lääkäri liikutteli, että saisi paremman/selvemmän kuvan. Siinä se lääkäri kertoo, missä on mitäkin ja samalla mitataan vauvan pituus, pään ympärys ja reisiluu (laite mittaa ne)
minulle itselle jäi kyllä ainakin hyvä mieli siitä ja varsinkin kun saatiin vielä pari kuvaa mukaan. [:)]
 
Mulla oli tänään eka neuvola ja multa otettiin ihan vaan mahan päältä ultra (viikkoja n.7+6). [:)] Ei tarttenu kun housun vetoketjua vähän avata ja siitä päältä vaan tarkistettiin että sikiö näkyi ja sydän löi. [:)] Ilmeisesti sitten varsinainen varhaisultra ja eka oikea ultra otetaan sisäkautta mutta tosiaan mulla tehtiin näin jo nyt ekassa neuvolassa. [:)] Oli kyllä ihana hetki nähdä se pieni katkis ja pikkiriikkinen sydän joka naputti valtavalla vauhdilla. [:D] 
 
miiuhoo, mä kävin viime viikolla pikaisesti ultrassa varmistamassa että pikkuisella on kaikki ok ja ei se alakautta tehtävä ultra mitenkään kamalaa ole. Gyne laittaa ultrauslaitteen varovasti sisään, ei satu mutta vähän tuntuu toki. Siinä tilanteessa keskittyy enemmän katselemaan vaavia ruudulta kun miettimään mitään muuta. Mulla ei esim. ole tietoakaan miltä koko laite näytti koska tippa linssissä tuijotin ruutua[:D]
Normaalisti kai mies istutetaan johonkin ja kyl ne hoitsut vähän suojaa mut mulla mies seiso siin vieres ja näki kyl enempi kun mä heh.
 
Itsellä ensimmäinen ultra oli siinä raskausviikon 12 paikkeilla, kun oman paikkakunnan neuvolassa ei ole ultralaitteita. Ja tämä ultrahan oli osa sitä seulontatutkimusta (ns. np-ultra). Minulle ainakin tämä ultra tehtiin vatsan päältä ja kaikki tarpeellinen saatiin silloin mitattua ja tarkistettua. Joillakin voi olla vatsanpeitteet niin vahvat, että mitään ei saada näkymään, joten ultraus ei onnistu muuta kuin sisäkautta. Ja kuulemma tässäkin on sairaaloiden välillä eroja. Joissakin sairaaloissa ei edes yritetä tehdä ensimmäistä ultraa vatsan päältä...
 
Niin ja mitä sitä turhaan ujostelemaan vaikka mies tulisikin mukaan. Luulis, että hän on sinun "värkit" nähnyt jo aikaisemmin [:D].
 
Minut ultrattiin ekan kerran viikolla 6 neuvolassa. Viikkoja piti silloin olla jo 9 ja ehdimme kaikki huolestua, kun mahan päältä ei näkynyt mitään. Yhtäkkiä täti otti sen "sauvan" käteen ja sanoi, että ultrataan sisäkautta. Minulle iski hirveä paniikki, koska minua myös jotenkin inhotti, että mies vieressä, enkä ollut osannut odottaa sisäkautta ultraamista, ensimmäistä kun odottelen. Täti sitten kysyi, että haittaako kun mies vieressä. Emmin ehkä pari sekuntia, kunnes vastasin, että ei. Tajusin, että onhan se mies "värkkini" nähnyt ennenkin ja ei loppujen lopuksi "toimeenpiteessä" edes näe mitään ylimääräistä, koska seisoi pääni kohdalla. Tajusin myös, että olisin julma jos en antaisi mieheni nähdä pikkuista samalla aikaa kanssani. Olisi typerä intoilla yksin [:)] Mies myös totesi ultran jälkeen sanoessani asiasta, että ei hän edes ajatellut, että miten se toimenpide suoritetaan, tärkeintä oli pienokaisen näkeminen ja katse pysyi kyllä ruudussa ihan koko ajan väkisinkin unohtaen kaiken muun.
 
Tuo asia minua ei siis enää yhtään jännitä. Enemmän hermostutti se, kun olin neuvolalääkärissä ja siellä oli nuori harjoittelijapoika katselemassa, kun lääkäri teki gynekologisen tutkimuksen! Eikä minulta edes kysytty, että haittaako. Mielestäni vähän kamalaa.. Eihän se muuten, mutta kamalaa ,kun kaksi päätä tuolla haarojesi välissä tuijottaa ja samalla toinen vielä selostaa, että tuolla on se ja se ja se ... hyi! [:D] Ei siis tarkoitus säikyttää, en usko että jokaisen kohdalle tuollaista sattuu [;)] Mutta äitini ainakin totesi, että usein synnytyksessäkin on harjoittelija mukana.. Ja muutenkin sitten tuolla haarojesi välissä pyörii miljoona OUTOA ihmistä. Joten en välittäisi siitä, että miehesi seisoo vieressä katsoen ruutua [:)] Tulipas tekstiä [:D]
 
Kiitoksia vastauksista [:)]
Näin minäkin olen asiaa yrittänyt järkeillä, kaikki on tuttua siellä, lukuun ottamatta yhteistä, alkavaa elämää. Jota varten siellä tietenkin ollaan.
Täytyy yrittää keskittyä siihen, valitettavasti olen yleisesti ottaen aina niin ahdistunut moisista tutkimuksista, että tähän varmasti tulee miehestä vielä lisäpainetta, mutta mutta... Enköhän minä sen kestä [8D]
 
No eihän nuo alakautta tehtävät tutkimukset ole varmaan kenellekkään semmoinen "JEE!"-hetki [:D]. Ei ainakaan mulle...
 
Muakin jännitti hiukan ennen ekaa ultraa, ku papereissa oli mainittu et eka ultra tehdään sisäkautta. Mutta ei se tuntunut missään, katse oli kohti ruutua, ja ku pikkusen näki ni kaikki muu unohtui.
Ekana yritetään ultrata vatsanpäältä ja sitten vast alakautta jos sikiö on liian pieni tai mittauksia ei pystytä tekemään, koska on kääntynyt.  
 
Tämä ensimmäinen ultra, missä tässä oli minulla kyse, on nyt takana. Se ei siis ollutkaan varsinaisesti mikään ultraäänitutkimus tässä vaiheessa, vaan varsinainen eka ultra on siinä viikolla 11 täällä meillä. Tämä oli lähinnä vain tarkistus, että siellä joku pieni papunen näkyy ja että sydämen lyönnit kuuluvat ja että kokoa on suurinpiirtein sen verran, mitä viikot antaa olettaa.
Ja tehtiin siis tosiaankin vatsan päältä. Olikin melkolailla pikavilkaisu, mutta mukava sellainen. Ensimmäinen "kunnon" ultra kun tehdään viikon 11 tienoilla, tehdään sitten kuulemma sisäkautta, jotta saadaan tarkempaa kuvaa yms.
 
Tää on mun mielestä tosi hauska ja mielenkiintoinen aihe [:D]

Miten ihmeessä teitä voi jännittää oman miehen  mukana oleminen? Harvemmin varsinkaan ensimmäistään odottavat ovat koskaan tavanneetkaan ultraavaa kätilöä tai lääkäriä, kyseessähän on täysin tuntematon ihminen, jolle sitten ihan rentona yhtään jännittämättä näytetään kaikki sisimmät paikat, mutta että jos se oma ukko nyt sattuukin sitten näkemään sen pimpslooran ihan päivänvalossa..

Ymmärrän siis kyllä, että pelkotilansa kaikilla jne, mutta olette kuitenkin saaneet sen pikkuihmisen kahdestaan aikaiseksi alasti(?)
Eikä ne miehetkään mitään idiootteja ole. Samalla tavalla niille on opetettu naisen anatomiaa kuin meille miehen anatomiaa enkä voi uskoa, että yksikään tuleva isä ajattelee tuossa tilanteessa mitään muuta kuin sitä ruudulla näkyvää ihmettä. Ja jos joku alatyylinen huomautus suustaan pääsee, niin olen satavarma sen johtuvan omasta epävarmuudesta ja/tai lapsellisuudesta ilman mitään sen suurempaa tarkoitusperää. Ajattele itsesi hänen tilalleen, mitä sinun päässäsi liikkuisi? Ei varmasti muuta kuin vilpitöntä huolenpitoa omasta rakkaastasi sekä hänen sisällään kasvavasta uudesta rakkaasta!!! Ei siinä paljon kiinnosta minne se kätilö sen sauvansa tunkee?

Vauvan odottamisessa voi olla niin paljon erinäisiä huolenaiheita ja murheita mutta tämä on kyllä oikeasti sieltä turhimmasta päästä [:D] 

Pyydän siis kuitenkin nöyrimmästi anteeksi, en tarkoita loukata kenenkään ujoutta...
 
Ei se mitään Sash79 [:)]
Kyllä tuo viesti sai itsenikin nauramaan ja miettimään, että niinpä... [:D]
Mutta... ei se silti poista sitä sisimmässä (ja tiukassa) olevaa ujoutta, joka on oikeasti välillä haitaksi elämässäni.
Kyllä näistä selvitään [:D]
 
Oma ensimmäinen ultra oli vasta viikolla 11+4 (varhaisultraan olisi pitänyt mennä yksityiselle, joten päätimme jaksaa odottaa), ja vaikka tiesi miehen jo nähneen kaiken niin silti se "häveliäisyys" siinä tilanteessa yllätti. [:)] Mutta täytyy kyllä sanoa, että äitiyspolin ultrahuoneessa oli todella hienosti iso näyttö suoraan edessäpäin seinällä, jolloin sekä tuleva isä että minä voitiin katsoa mukavasti pienokaistamme tältä näytöltä, eikä tarvinnut kuikuilla ultranottajan pientä näyttöä. [:)]
 
Mulla ois tänään rv 6+5 eka ultra, yksityisellä, ihan vaan siksi että raskausoireet on vähentyneet ja ollu vähän kummallisia kipuja öisin, niin käydään tarkistamassa a) onko siellä ketään b) missäs kohtaa sitä ollaan kiinni jos ollaan.

Mää ymmärsin sairaanhoitajakaverin puheista että niitä ultralaitteita on semmosia joilla tehään mahan päältä ja semmosia joilla sisältä, ja semmosia joilla voi tehä molemmilla lailla. Mahan päältä tehdessä pitäisi olla virtsarakko täynnä - sisäkautta tehdessä täysi rakko taasen peittää näkymät. Eli jos rakko on tyhjä, tehdään tutkimus sisäkautta mikäli laite siihen kykenee.

Tuolla yksitisellä minne menen, ultra tehdään mahan päältä eli pidättelen tässä siis pissaa siihen asti kun nappaan tulevan isin mukaan. On se mun makkarat nähny jo ennenkin niin ei jännitä se osuus :) Ite ultran tulos kyllä. Voi kun ois kaikki ok ja kuuluisi se pieni tyk-tyk-tyk.
 
Sinne jalkojen väliin kurkataan myös silloin kun olet synnyttämässä! ja monta kertaa ennen sitä. Miehesi varmaan ymmärtää sen... Onhan se sinne kurkannut itsekin. [:D]
 
Mua jännitti toi eka ultra ihan hirveesti ja sanoin miehellekki et varmaan pyörryn kun ne rupee tekee sitä ultrausta[:)]. Ekassa ultrassa mies istu vieressä kun ne ultras emättimen kautta, näyttö oli suoraan meijän edessä yläpuolella josta sit nähtiin kun mitattiin sikiön niskapoimun turvotusta. Oli kyl mahtava hetki kun näki eka kertaa sen pikkusen liikkumassa sisällään, liikutuin ihan hirveesti ja vasta kun oltiin autossa kotiin päin menossa niin purskahin itkuun ja mies hätäänty et mikä mulle tuli. Kysy monta kertaa et mikä on? ja mulla kesti vastaaminen kun olin sen verran liikuttuneessa tilassa [:D]. Nyt menossa rv 30 ja maha vaan hytkyy kun meijän vilperi potkii ja kääntyilee, rakastan silitellä, taputella ja jutella mahalle, pikkunen vastaa noihin yleensä aina potkimalla [:D].  
 
Mä en juurikaan miettynyt minkälaista siel tulee olemaan. Eikä se sinne meno jännittänyt. Mä kun en tietäny, et ne saattaa tehdä sen tutkimuksen sisäkautta. Se olikin aikamoinen yllätys, kun kätilö sano, että otapas housut pois. En ole mitenkään innoissani alakautta tehtävistä tutkimuksista. Samoin synnytys ei oikein houkuttele.

Se ei haitannut ollenkaan, vaikka mies olikin paikalla.
 
Takaisin
Top