Ensimmäinen synnytys edessä - synnytykseen valmistautuminen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja maaris
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
M

maaris

Vauhtiin päässyt keskustelija
Kesämammat 2018
Millaisia mietteitä ensisynnyttäjillä/-synnyttäjille on jaettavana?

Millaisia ajatuksia herää synnytyksestä tai siihen valmistautumisesta? Tuntuuko se vielä kaukaiselta vai ehkä jo hyvinkin ajankohtaiselta?

(Uudelleensynnyttäjät: Nyt pääpaino ei ole siinä, mikä kaikki meni pieleen ja mikä harmitti, vaikka näitäkin kokemuksia on varmaan vähän itse kullakin. :) )
Olisi kiva jakaa omia rohkaisevia kokemuksia, hyviä oivalluksia - niitä juttuja, mitkä auttoivat itseä synnytyksessä jaksamaan hankalien vaiheiden yli, rohkaisivat, kun synnytys vaikka etukäteen pelotti, ja kertomuksia siitä, mistä ennen ja jälkeen synnytyksen on saanut arvokasta tukea. Monella on varmaan ollut joku pelottava tai jännittävä kohta synnytyksessä tai jossain siihen liittyvässä; mikä auttoi siinä hetkessä tai jälkikäteen tulemaan sinuiksi asian kanssa?
 
Minä en oo kauheesti ajatusta vielä uhrannu synnytykselle, enemmänki "odotan" että menneekö kesken, vaikken sitä tietenkään toivo.

Aattelisin, että lähempänä ajankohtaa tulee mietittyä enemmän, juur nyt ei oikein oo ees viel sellanen olo, et olis edes raskaana. Tai siis ajatus on epätodellinen.
 
Hiukan olen lukenut synnytyksestä ja mahdollisista kivunlievityksestä.

Vielä tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta, mutta kai h-hetken lähestyessä asia alkaa jäsentyä mm. mitä en halua tai ehdottomasti toivon.
Nyt päällimmäisenä on toive että sinne asti päästään turvallisesti.
 
Suosittelen joogakoulu Manipuran synnytysvalmennusta (Helsingissä). Sieltä sai hyviä avuja rentoutustekniikoihin ja asentoihin sekä ymmärrystä siitä, mitä anatomisesti synnytyksessä tapahtuu. Kipuja korostetaan mielestäni liikaa ja synnyttäjille tarjotaan passiivista roolia, ikään kuin kyseessä olisi jonkin sairauden hoito. Valmistautuminen tukee omaa aktiivisuutta ja valintojen tekemistä. Toki ei voi ikinä tietää, mitä tuleman pitää ja kaikkea ei voi suunnitella, mutta itseäni auttoi paljonkin se, että olin valmistautunut. Myös kätilöt arvostivat sitä. Synnytys oli tosi positiivinen kokemus.
 
Ajatus synnytyksestä tuntuu vielä tosi kaukaiselta, mutta ainakin nyt olen sen suhteen luottavaisin mielin. Uskon, että selviän siitä ihan hyvin puolison ja kätilön tuella. Mitään synnytystapa/kivunlievitys/yms juttuja en ole vielä sen tarkemmin miettinyt kun vasta eka kolmannes kuitenkin menossa vielä.

Mielenkiinnosta olen kyllä lueskellut jo netistä esim. bloggareiden synnytyskertomuksia.
 
Mua on tuo kivun lievitys mietityttänyt jo monta vuotta, kun mun ed. sairaus oli liitoksissa selkäytimeen ja eivät suostuneet leikkauksessa laittamaan ydin puudutusta edes..
 
Mua vaan kauhistuttaa koko ajatus synnytyksestä vielä. Yritän vältellä kaikkien oppaiden synnytys-kohtien lukemista, siellä on ihan liikaa informaatiota mulle tällä hetkellä.
Oon nyt yrittänyt miettiä, että mitä mä siinä pelkään kaikista eniten ja mä oikeesti ehkä eniten pelkään, että mä kuolen :wideyed: Että joku menee niin pieleen, että mulle käy jotain.
Kirjoitin mun peloista neuvolan esitietolomakkeeseen ja ensikerralla otan kyllä asian puheeksi, että jos pääsisi hyvissä ajoin työstämään näitä pelkoja.
 
Miksi skippaan aina toisenlaiset äidit sarjasta juuri tuon synnytys kohdan:nailbiting::laughing001 Ei pelota ei !!!
 
Minä jo lueskelen toisten synnytyskokemuksia mielenkiinnolla :) pelottaa tuleva tottakai, mutta luottavaisin ja odottavin mielin olen.
 
Kyllähän synnytys jännittää, varsinkin kun tiedän, että minulle ei paljoa kivun lievitystä voida antaa. Olen särkylääkeallergikko ja multa puuttuu maksasta se entsyymi, joka hajottaa esim kodeiinin morfiiniksi, joten vaihtoehdot on aika vähäiset.. Kammoan myös ylikaiken epiduraalia ja spinaalia, joten nekään ei tule kysymykseen. Todennäköisesti siis mennään luomuna, vesi ja liikkuminen saa toimia kivun lievityksenä. Mutta eiköhän siitä selviä hyvällä henkisellä valmistautumisella :nailbiting:
 
Mä oon hieman miettinyt kun en tiedä voiko mulle miten noita kivun lievityksiä antaa.. ja että onnistuuko normaalisti, kun sama mikä vaikuttaa lääkitykseen vaikuttaa koviin ponnistuksiin... Onneksi vielä aikaa ja voi neuvolassa puhua asiasta
 
Mulla on häntäluu murtunut joskus vuosia sitten ja lääkäri silloin sanoi, että se on vääntynyt eteenpäin ja luutunut siihen asentoon. Pelottaa että se on vaarassa murtua synnytyksessä. Parin viikon päästä on neuvolalääkäri joten toivottavasti siellä selviää jotain.
 
Joillain vauva on saapunut jo mahan tälle puolen. Millaisia ajatuksia nyt lähestyvä synnytys herättää?
 
maaris sanoi:
Joillain vauva on saapunut jo mahan tälle puolen. Millaisia ajatuksia nyt lähestyvä synnytys herättää?
Click to expand...

Nyt on alkanut jännittää kun viikot vähenee.:nailbiting: Huomannut myös ajattelevani synnytystä useasti päivien aikana.
 
Oon tuolla syyskuisissa ja toista odotan. Paras neuvo, jonka sain esikoisen odotuksen aikaan on että kun tulee supistus keskity RENTOUTTAMAAN LEUKAA! Hah, se tepsi aika pitkälle ja antoi supistuksen tehdä työnsä. supistusta oli vaikea "ottaa vastaan" ilman keskittymistä leukaan. Taisinko päästä akupunktioneuloilla, lämpötyynyillä ja leukaan keskittyen aukeamaan 6 cm. Että jos toi kikka toimii muillekin niin oli ilo kertoa siitä!
 
Oon yrittäny ajatella että siellä on ammattilaiset auttamassa ja toisaalta ettei sieltä helpolla selviä ja kipuja on ihan hirveästi. En yritä mitään ruusuista mielikuvaa luoda itselleni, mutta haluan uskoa että siitä selvitään. Avoimin mielin siis mennään.
 
Itsestäkin tuntuu vielä tosi epätodelliselta koko synnytys ja lapsen saanti vaikka laskettuun aikaan on enää pari viikkoa! Paljon oon mietiskelly synnytystä ja omia toiveita siihen liittyen. Haluaisin ehkä rentoutua erityisesti hyvää musiikkia kuunnellen. Onko kellään ehdotuksia, jotain rauhallista mistä sais hyvän mielen ja semmoin tsemppi päälle että tähän pystyy?
 
No itse ymmärsin kätilön ihan väärin kun se pyysi harjoittelemaan ponnistamista ja pyysi sitten kutsumaan paikalle kun ponnistuttaa. Tunsin mukamas ponnistustarvetta aika nopeasti, mutta ei todellakaan kannata ponnistaa ennen kuin TODELLA ponnistuttaa. Ellei halua ponnistaa yli tuntia. Siinä menee viimeisetkin voimat...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top