Ensi hetket synnytyksen jälkeen

[Vargynja]

Millaiset oli teillä ihan ensihetket vauvan synnyttyä? Saitko vauvan heti rinnalle? Mitä itselläsi oli mielessä?

Esikoiseni syntyi sektiolla. Hänen synnyttyä sain nähdä hänet, sukupuoli ehdittiin vilauttaa ja sitten vietiin tutkittavaksi ja happikaappiin. Itse jäin vielä leikkuupöydälle totaalisesa puudutepöhnässä. Mielessä taisi olla helpotus siitä että vauva saatiin elävänä ulos ja spinaalin aiheuttama paha olo.

 

[Foreverfever]

3x mennyt salissa aika samalla kaavalla, vauva paidan alle , odoteltu istukan syntyminen ja tarkastettu tarvitseeko tikkejä/tikattu.
Imetystä. Äiti pissalle ja suihkuun, sillä välin vauva punnittu ja mitattu + enimmät möhnät vauvasta putsailtu ja vaippa laitettu. Pientä syötävää/kahvit ja vauvan ihastelua ennen siirtymistä kävellen osastolle.
Ajatuksia muistaakseni helpotus terveestä vauvasta ja hyvin menenneestä synnytyksestä joka on ohi.

 

[Ginger]

Esikoisen kohdalla nostettiin vauva syliin, istukka ulos ja tikattiin eppari. Vauva alkoi heti imeä ja itsellä oli erikoinen olo, en tuntenut oloani yhtään äidiksi ja lähinnä kummeksutti koko juttu. Kävin pesulla, vauva siistittiin ja juotiin kahvit. Muutaman tunnin jälkeen sitten osastolle lepäilemään vauvan kanssa.

Toisella kerralla samalla kaavalla, ensin ei tosin meinattu tikata lainkaan, mutta lopulta sitten kuitenkin pistettiin pari tikkiä nirhaumiin. Tällä kertaa olin ylitsevuotavan ihastunut heti vauvaan, osasin kai jo odottaa mitä sieltä tulee

 

[twisted]

Joka kerta vauva paidan alle rinnalle, tissiin kiinni. Istukan synnytys, tikkauksia. Tunti ainakin on ollut tissille harjoittelua. Sitten äiti suihkuun, vauva puntarille ja isille syliin tai ihokontaktiin. Salissa kahvit ja leivät ja horjuen osastolle :D

 

[Miitu]

Esikoinen nostettiin rinnalle. Hänet tosin vietiin hetkeksi virvoittelemaan siitä ja mies meni mukaan. Mulle oli tehty eppari niin kätilö kursi sitä kasaan yhdessä opiskelijan kanssa. Mutta pian sain pienen nyytin takaisin.

Kakkosesta ehdin hetkeksi hänetkin saada rinnalle, kunnes vauva vietiin kun keuhkot täytyi imeä puhtaaksi jne. Mulla ei istukka irronnut hyvin ja aloin vuotaa, jonka seurauksena aika pian lähdettiin leikkuriin.
Nukutus & kaavinta. Vauva syntyi aamusta ja näin hänet seuraavan kerran alkuillasta.

 

[Bella Swan]

Toivoin molemmilla kerroilla, että saan vauvan ensi-imetykselle ja perheheräämöön sektion jälkeen, muttei kummallakaan kertaa toteutunut. Esikoinen oli leikkurissa hetken synnyttyään sylissäni, haukkovan hengityksen vuoksi lähti kuitenkin yöksi lastenosastolle. Olin yksin perheheräämössä ennen kuin siirryin synnyttäneiden osastolle huoneeseen, jossa oli muitakin äitejä ilman vauvojaan.
Toinen lapsi näytettiin minulle leikkaussalissa kahdesti synnyttyään, jonka jälkeen lähti isänsä kanssa toiseen huoneeseen. Keskiyön korvilla sain taas nähdä hänet kun vihdoin pääsin osastolle, jouduin komplikaatioiden takia viettämään kymmenisen tuntia yksin valvontaheräämössä koska osaavaa henkilökuntaa ei ollut perheheräämössä.

 

[Shooky90]

En itse asiassa ole ihan 100% varma miten kaikki meni, jotenkin oli niin tööt. Mutta ainakin melkein heti sain vauvan rinnalle ja siihenhän häntä jäin tuijottelemaan. Oli jotenkin niin ihmeellistä miten kaikki kipu loppui kuin seinään ja samalla tajuta että tässä sitä ollaan, äitinä loppuelämän.

Muistan kyllä vauvaa syleillessäni itse ponnistaneeni istukan ja kätilön+hoitajan nauravan kun en huomioinut ketään muuta kuin vauvaa sinä aikana. Vauva annettiin sitten isälleen siksi aikaa kun minua parsittiin kasaan.

 

[Pingviiniemo]

Mä muistan sen onnen, pakokauhun, ylpeyden, pelon ja suunnattoman rakkauden. Oli semmoista vuoristorataa mielentilat että huhuh... Päällimmäisenä kuitenkin onni. :)

 

[Vargynja]

Toisen lapsen syntymän jälkeiset ensihetket oli aika erilaiset kuin esikoisen. Sain toisen suoraan iholle ja pidin häntä siinä istukan syntyessä ja lääkärin ommellessa repeämää. Päällimmäisenä oli mielessä ylpeys onnistuneesta synnytyksestä, onni ja ihmetys vauvasta ja rakkaus sitä pienokaista kohtaan.