Ennenaikainen synnytys

[Uusperhesatu]

Onko täällä monia, jotka ovat synnyttäneet ennenaikaisesti? Millä raskausviikolla lapsesi syntyi, ja millaista hoitoa hän sai ennenaikaisuuden takia?

Aihe kiinnostaa, sillä olen tekemässä siitä artikkelia. :)

 

[elaffy]

Meillä tuplat syntyivät rv36+1 ja rv36+2. Saivat siis omat syntymäpäivät. :) Tytöt painoivat syntyessään 2240g ja 2360g. Pituutta oli 43cm ja 44cm. Hyvän kokoisia kaksosia siis noille viikoille! Sain vauvat heti vierihoitoon ihan normaalisti osastolle. Pieni syntymäpaino ja normaalia vähän pienemmät viikot näkyivät lähinnä vain siinä, että syöminen oli alkuun vähän hankalaa, vauvat olivat väsyneitä, eivätkä jaksaneet oikein imeä tai pysyä hereillä syöttäessä. Saivat siis oman maitoni lisäksi luovutettua äidinmaitoa pullosta ja lisämaitoja purettiin vasta lasketun ajan jälkeen pois. Molemmat myös kellastuivat ja olivat pariinkin otteeseen sinivaloissa. Kellastumisen ja painonlaskun takia osastolla meni viikon verran, jonka jälkeen meidät kotiutettiin, eikä lapsista ole sairaalan jälkeen missään vaiheessa enää puhuttu keskosina, eikä kohdeltu keskosina.

Pienen syntymäpainon ja pienet viikot ymmärsi kuitenkin oikeastaan vasta, kun synnytin nuorimman lapsen rv40+6. Tyttö painoi vain puoli kiloa siskojaan enemmän, mutta jestas, miten iso ero täysiaikaisessa vauvassa oli! Tyttö oli paljon jäntevämpi käsitellä ja syöminen lähti niin paljon helpommin ja nopeammin käyntiin, eikä paino tippunut syntymän jälkeen käytännössä yhtään. Kaksosten kanssa oli koko ajan uhkana, että joutuvat vastasyntyneiden osaston puolelle nenä-mahaletkuun..

 

[ViidesVauva]

Meidän toinen lapsi syntyi 35+0. 2240g ja 44cm. Teholle vietiin heti synnyttyään etten ehtinyt edes nähdä ja huoli olikin kova ja jäin itkemään kuinka vauva voi.. Mutta hyvin hän voi Oli happikaapissa vuorokauden ja sitten piti ruokkia nenä-mahaletkulla kun ei jaksanut vielä tarpeeksi imeä maitoa. Vajaa kaksi viikkoa oli teholla ja kävin omalta osastolta kolmen tunnin välein imettämässä ja vaihtamassa vaipan ympäri vuorokauden. Sitten hän pääsi minun osastolleni jossa oltiin vielä muutama päivä ennen kotiinlähtöä, eli yhteensä noin kaksi viikkoa oltiin sairaalassa.

 

[kipa85]

Meidän lapsi syntyi rv35+5 kun raskaus purettiin meidän molempien voinnin takia. Lapsi painoi 1670g ja oli 40cm pitkä sga -vauva eli viikkoihin nähden pieni kokoinen. Osastolla lapsi oli kuukauden,ensimmäiset 3viikkoa euokailu tapavtui nenä-mahaletkun välityksellä. Ensin keskoskaapissa ja myöhemmin lämpölevyllä. Itse en päässyt alkuun vauvaa katsomaan lainkaan,kun olin niin huonossa kunnossa hellp oireyhtymän vuoksi.

Pientä aivoverenvuotoa ja sydänoiretta oli lapsella ja niitä seurattiin ensimmäinen vuosi kuten painoakin,mutta noin 10kk iässä seurannat lopetettiin, kun kaikki oli hyvin. Äidinmaidolla lapsi ei käytännössä kasvanut yhtään ja imetyksestä sai luopua heti alkuunsa (toki oma kroppa oli niin lukossa ettei maitoa tullutkaan yhtään, mitä eräs kätilökin kävi yrittämällä yrittämässä todeten ettei mitään erity). Lapsi söi n.100€/viikko maksavaa erityskorviketta,onneksi oli vakuutus mikä korvasi 50% siitä! Tätä kesti 6kk ikään asti,jonka jälkeen päästiin siirtymään kaupan korvikkeisiin. Elämä oli kyllä sen jälkeen niin helppoa kun ei tarvinnut joka ilta keitellä seuraavan päivän ruokia ja pullojen pesuakaan ei enää sen jälkeen ollut niin paljoa. Nyt lapsi on normaalipainoinen,terve ja hyvinvoiva 3vuotias. Ennenaikaisesta syntymisestä ei ole kuin muistot jäljellä. Sairaala-aika ja ensimmäinen 6kk oli todella rankkaa aikaa,mutta samalla olen todella kiitollinen kuinka helpolla me pääsimme monen muun keskostarinan rinnalla!

 

[liliina]

Esikoinen syntyi raskausmyrkytyksen takia kiireellisellä sektiolla rv33+5 mitoilla 1710g ja 40cm. Vauva vietiin suoraan leikkaussalista teholla, jossa häntä käsittääkseni autettiin alkuun lisähapella, mutta kun vuorokauden kuluttua pääsin vauvaa katsomaan, lisähappi oli jo purettu ja tyttö köllötteli keskoskaapissa. Kaappi olikin hänen asuntonsa vielä kolmisen viikkoa, vaikka teholta hän pääsikin siirtymään lastenosaston puolelle jo parin päivän ikäisenä ilmeisesti jonkinlaisena rajatapauksena, joka ei enää tarvinnut tehohoitoa, mutta tarvitsi kuitenkin teho-osaston järeämmän keskoskaapin. Kaappi vaihtui lastenosaston kevytversioon parin viikon jälkeen. Viimeinen viikko ennen kotiutumista sujui jo kaukalosängyssä. Lastenosastoaikana lapsi sai muutaman kerran valohoitoa. Ruokinta tapahtui nenämahaletkun kautta ihan viimeisiin sairaalapäiviin asti. Parin viikon iässä vauvan aivot ultrattiin (ilmeisesti ihan rutiinitoimenpide). Keskostipat, rautalääkitys ja jatkuva veriarvojen tarkkailu jatkui vielä pitkään kotiutumisen jälkeen.


Komppaan kyllä elaffya, että keskosuuden merkityksen tajusi vasta synnytettyään täysiaikaisen vauvan. Vaikka kuopus olikin syntyessään keskosen mitoissa, reippaasti viikkojaan pienempi, rv38 syntyneenä hän kuitenkin vastasi jo taidoiltaan sisartaan parin kuukauden ikäisenä. Muistan ihmetelleeni hoitajille ääneen, kuinka ihmeellistä oli, että vauva oppi syömään niin nopeasti, kun isosisko kanssa samaa harjoiteltiin viikkotolkulla. Keskosen kanssa kaikki oli aina epävarmempaa, pelottavampaa ja hitaampaa.

 

[Mitimasa]

Ensimmäisen kerran esikoiseni ilmoitteli mahdollisesta tulostaan kaksi viikkoa rakenneultran jälkeen kun kirkasta verta alkoi tulla ja ambulanssi kiidätti naistenklinikalle. Muistan yhäkin kuinka itkuhuusin shokissa täristen kuinka lapseni ei selviä vielä näillä viikoilla ja synnärillä todettiin heti sisään astuessa että "otetaan sitten hätäsektiolla". Tutkimushuoneessa oli tusina työntekijää vastassa (lääkäreitä, kätilöitä ja ensihoitajia) ja yksi kätilöistä keskittyi yksistään pitelemään minua kädestä tukena rauhoitellakseen tutkimusten aikana. Tutkiessa selvisi että istukkani oli revennyt reilun sentin mistä veri oli lähtöisin mutta sikiö onneksi oli elossa ja napanuoran virtaus toimi joten sain jatkaa raskautta ja olin yön yli vuodeosastolla seurannassa jossa sitten iski norovirus ja olin yön yli eristyshuoneessa ettei muut odottajat saa tartuntaa. Työpaikallani esimies huomioi hyvin tilanteeni kun olin saanut lääkäriltä nostokiellon ja järjesti työvuoroilleni lisätyöntekijän työparikseni fyysisesti raskaampiin työtehtäviin. Koko loppuodotus meni pienessä huolessa lapsen ennenaikaisesta syntymästä ja siitä onko pikkuinen kunnossa joten synnärikassi olikin pakattu valmiiksi reippaasti ennen laskettua aikaa. Esikoinen syntyi lopulta reilu kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa lapsivesien mentyä eli lähes täysiaikaisena jota olikin kokonsa puolesta (50cm, 3740g). Synnäripapereissa kuitenkin maininta että "lapsivedet tuli ennenaikaisesti jolla mahdollisia vaikutuksia lapsen kehitykseen". Bilirubiiniarvot oli koholla joten sai sinivalohoitoa ja syntyessään ei alkuun hengittänyt joten vietti ensimmäisen vuorokautensa teholla letkuissa saaden lisähappea 40%. Apgar-pisteet 2, 4 ja viimeisin 7. Vsd-sydänvika todettiin ja vauva oli ensimmäiset elinkuukaudet todella voipunut eikä jaksanut syödä rinnalta ja pulloruokinta takkuili vauvan väsymyksen takia joten letku-ruokinta oli lähellä mutta pulloruokinta lopulta onneksi riitti. Toki mietin äitinä itsesyytöksin oliko istukan repeämällä ja samana päivänä iskeneellä norolla vaikutusta siihen että lapsellani sydänvika vaikka syytä ei tiedetä. Sydänlapset ja -aikuiset järjestöstä sai hyvin vertaistukea. Sydämen reikä umpeutui itsestään 3kk iässä joten leikkausta ei tarvittu ja sittemmin lapsesta tulikin energisempi, nyt terve 3-vuotias :) vielä tänä päivänä jos enempi muistelen sitä pelonhetkeä paareihin sidottuna matkaten synnärille ambulanssikyydillä pillit huutaen kun raskausviikkoja hädintuskin sen vertaa että teoreettisesti mahdollista sikiön selvitä ennenaikaisessa syntymässä saa tipan linssiin joten voin vain hattua nostaen kuvitella mitä te paljon aikaisemmilla viikoilla synnyttäneet leijonaäidit olette käyneet läpi ja siitä selvinneet

 

[Balacenia]

Kaksospojat syntyivät raskausviikolla 33+2 pienemmän, b-pojan, napavaltimoblokin ja kasvamattomuuden takia. Pojat olivat syntyessään 2445g/46cm ja 1330g/41cm.
Pienempi sai ekana vuorokautena lisähappea, sen jälkeen pärjäsi ilman. Isommalla oli parin päivän iässä ilmarinta, jonka takia oli happiviikset. Molemmat olivat alkuun keskoskaapeissa, pienempi pidempään.
Sairaalassa olivat isompi kuukauden ja pienempi 6 viikkoa.
Molemmilla on sydämessä eteisväliseinäaukko (asd) ja pienemmällä lisäksi kaksipurjeinen aorttaläppä (bav).
Syömisen opettelu oli hidasta, erityisesti pienemmän kanssa. Isommalla oli nenämahaletku reilu 3vko ja pienempi repi sen kotona itse pois lasketun ajan päivänä. Täysin rinnalla pojat oli A heti kotiuduttuaan ja B 2,5kk iässä.
Alkuun pojilla oli myös kanyylit joista meni mm. ravintoliuos ja sokeritippa, isommalla myös mm. antibiootti ilmarinnan aikana. Alkuun ei meinannut maidot pysyä sisällä ja siks noi tipat. Kanyylit lähti pahimmillaan useita kertoja päivässä ja oli välillä työn ja tuskan takana saada paikoilleen. Toisella on ranteessa arpi pieleen menneestä kanyylistä. Onneksi päästiin suht pian eroon niistä!

 

[Hempuliini]

Meillä synty rv36+5 15vkon vuodelevon ansiosta. Uhkaava ennenaikaisen synnytyksen riski diagnoosi rv32 ja kortisoni piikit keuhkoille.