SuperTaateli
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinäkuunmammat 2015
Toukomammat 2017
Huhtikuiset 2023
Toukokuiset 2023
Eli. Lyhyestä virsi kaunis, mutta tästä sepustuksesta ei lyhyttä saa.
Esitietoa:
Nyt menossa 3. raskaus, tämä itsellisenä (kahdella aiemmalla lapsella isä mukana elämässä). Raskausajat on aina olleet haastavia, mutta tämä on ehdottomasti haastavin, fyysisesti ja sitä kautta myös henkisesti. Olen ollut tammikuun puolesta välistä sairaslomalla ja nyt raskausvapaalla. Alkuraskaus oli myös vaikea, sillä kärsin hyperemeesin tasoisesta pahoinvoinnista
tähän raskauteen olen saanut kanssakaveriksi myös metf.+insul.hoitoisen raskausdiabeteksen. Oon ollut jo pitkään ihan rikki, fyysisesti ja henkisesti. En kykene edes kilometrin kävelyyn! Ainoa mikä auttaa jaksamaan, on se tieto, että tämä he*vetti loppuu joskus. Toivoin aiempaa sektioaikaa johtuen olemisen haastavuudesta (lapset tarvii hoitaa ja koti ymsyms), huonoista öistä, kivuista jne. Toki ei uuden tulokkaan terveyden hinnalla, eli esim rv 37 aikaisintaan, 38 menee kanssa. Jaksaajaksaa.
Mulla oli synnytystapa-arvio 36+0 (viime perjantaina) jolloin piti tsekata vauva ultralla ja päättää sektiopäivä (kaksi sektiota takana). Vauvan vatsanympärys kasvaa yläkäyrällä ja muuten keskikäyrän baby. Painoarvio nyt 3,2kiloa. Sektioajaksi lääkäri antoi rv39+5. En suostunut ja pyysin viikkoa aikaisemmin, se on vain 2pv raskausviikosta 39 ja JOS nt-ultran perusteella olisi määritelty raskausviikot, se olisi jo raskausviikkoa 39. Toisen lääkärin konsultointi ei myöskään tuottanut toivottavaa tulosta. Mulle iski romahdus ja rupesin itkemään lohduttomasti, pyysin lääkäriltä neuvolakorttia että pääsisin lähtemään. Kerroin että EN JAKSA ja että hakisivat minut sektiopäivänä sitten mielisairaalasta kun pää ei pysy enää kasassa (tämähän oli vähän vitsinä heitetty, toki ymmärrän että heidän täytyy sekin ottaa tosissaan). Lääkäri soitti toisen lääkärin paikalle ja keskusteltiin jaksamisesta ja kysyttiin saako laittaa lähetetettä psyk.sh:lle. Suostuin, siinä toivossa että ehkä saisin sen aiemman sektioajan.
Nyt minulla lukee tiedoissani seuraavanlainen peruste , jolla lähete on tehty:
Raskautta, synnytystä tai lapsivuoteutta komplisoivat psyykkiset häiriöt ja hermojärjestelmän sairaudet, itsetuhoiset ajatukset
Kuulostaa erittäin akuutilta ja allekirjoittaisin itse mahdolliseksi vain tuon ensimmäisen osion omalla kohdallani mahdolliseksi. Jaksaminen on todellakin kovilla + aiempienkin synnytyksien jälkeinen baby blues on ollut melkoisen voimakas ellei "yli". Näistä ei ole mitään merkintöjä sillä en kokenut keskusteluavusta olevan hyötyä. Aika ja hormonien tasaantuminen auttoi.
Kysynkin nyt täältä, että onko jollain kokemusta raskauden aikaisesta ja synnytyksen jälkeisestä psykiatrisen sairaanhoitajan keskusteluavusta?
Miten koit sen, auttoiko? Tuliko jotain muuta apua vielä lisäksi?
Ymmärtäisin omalla kohdalla paremmin, jos olisi jotain konkreettista käsiteltävää mikä ei "lähde pois" , esim. Traumaattinen synnytys tms. Mutta kun tässä on "enää" kuukausi tätä omaa "traumaa" ja tiedän kokemuksesta että tämä helpottaa kun pääsee synnyttämään, toipumaan ja LIIKKUMAAN . Ilman kipuja!!
Sain jo ajan sh:lle ja toki käyn siellä kun lupasin, mutta jotenkin järkytti tuo "diagnoosi" , joka tottakai jää nyt tietoihini loppuiäksi
Vertaistukea kaipaan ja näkökulmaa tähän
Esitietoa:
Nyt menossa 3. raskaus, tämä itsellisenä (kahdella aiemmalla lapsella isä mukana elämässä). Raskausajat on aina olleet haastavia, mutta tämä on ehdottomasti haastavin, fyysisesti ja sitä kautta myös henkisesti. Olen ollut tammikuun puolesta välistä sairaslomalla ja nyt raskausvapaalla. Alkuraskaus oli myös vaikea, sillä kärsin hyperemeesin tasoisesta pahoinvoinnista
tähän raskauteen olen saanut kanssakaveriksi myös metf.+insul.hoitoisen raskausdiabeteksen. Oon ollut jo pitkään ihan rikki, fyysisesti ja henkisesti. En kykene edes kilometrin kävelyyn! Ainoa mikä auttaa jaksamaan, on se tieto, että tämä he*vetti loppuu joskus. Toivoin aiempaa sektioaikaa johtuen olemisen haastavuudesta (lapset tarvii hoitaa ja koti ymsyms), huonoista öistä, kivuista jne. Toki ei uuden tulokkaan terveyden hinnalla, eli esim rv 37 aikaisintaan, 38 menee kanssa. Jaksaajaksaa.Mulla oli synnytystapa-arvio 36+0 (viime perjantaina) jolloin piti tsekata vauva ultralla ja päättää sektiopäivä (kaksi sektiota takana). Vauvan vatsanympärys kasvaa yläkäyrällä ja muuten keskikäyrän baby. Painoarvio nyt 3,2kiloa. Sektioajaksi lääkäri antoi rv39+5. En suostunut ja pyysin viikkoa aikaisemmin, se on vain 2pv raskausviikosta 39 ja JOS nt-ultran perusteella olisi määritelty raskausviikot, se olisi jo raskausviikkoa 39. Toisen lääkärin konsultointi ei myöskään tuottanut toivottavaa tulosta. Mulle iski romahdus ja rupesin itkemään lohduttomasti, pyysin lääkäriltä neuvolakorttia että pääsisin lähtemään. Kerroin että EN JAKSA ja että hakisivat minut sektiopäivänä sitten mielisairaalasta kun pää ei pysy enää kasassa (tämähän oli vähän vitsinä heitetty, toki ymmärrän että heidän täytyy sekin ottaa tosissaan
). Lääkäri soitti toisen lääkärin paikalle ja keskusteltiin jaksamisesta ja kysyttiin saako laittaa lähetetettä psyk.sh:lle. Suostuin, siinä toivossa että ehkä saisin sen aiemman sektioajan.Nyt minulla lukee tiedoissani seuraavanlainen peruste , jolla lähete on tehty:
Raskautta, synnytystä tai lapsivuoteutta komplisoivat psyykkiset häiriöt ja hermojärjestelmän sairaudet, itsetuhoiset ajatukset
Kuulostaa erittäin akuutilta ja allekirjoittaisin itse mahdolliseksi vain tuon ensimmäisen osion omalla kohdallani mahdolliseksi. Jaksaminen on todellakin kovilla + aiempienkin synnytyksien jälkeinen baby blues on ollut melkoisen voimakas ellei "yli". Näistä ei ole mitään merkintöjä sillä en kokenut keskusteluavusta olevan hyötyä. Aika ja hormonien tasaantuminen auttoi.
Kysynkin nyt täältä, että onko jollain kokemusta raskauden aikaisesta ja synnytyksen jälkeisestä psykiatrisen sairaanhoitajan keskusteluavusta?
Miten koit sen, auttoiko? Tuliko jotain muuta apua vielä lisäksi?
Ymmärtäisin omalla kohdalla paremmin, jos olisi jotain konkreettista käsiteltävää mikä ei "lähde pois" , esim. Traumaattinen synnytys tms. Mutta kun tässä on "enää" kuukausi tätä omaa "traumaa" ja tiedän kokemuksesta että tämä helpottaa kun pääsee synnyttämään, toipumaan ja LIIKKUMAAN . Ilman kipuja!!
Sain jo ajan sh:lle ja toki käyn siellä kun lupasin, mutta jotenkin järkytti tuo "diagnoosi" , joka tottakai jää nyt tietoihini loppuiäksi
Vertaistukea kaipaan ja näkökulmaa tähän
logiikka on täysin hukassa, mennään kylmää suoraa linjaa ottamatta kokonaiskuvaa huomioon. Jos rv39+0 olisikin keskiviikkona eikä perjantaina, he laittaisivat siihen sektiopäivän, mutta koska keskiviikkona on 38+5 , ei se kelpaa enää.
