Ennakollinen lastensuojeluilmoitus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mitäihmettä
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
M

Mitäihmettä

Vieras
Tietäisiköhän joku, että mitä ihmettä täällä tapahtuu.

Hieman taustaa.

Olen 23-vuotias mies ja avovaimoni on 24v. Meille on tulossa ensimmäinen lapsi.
Olen myöskin koulussa ja työssä käyvä mies.

Avovaimollani on ollut keskivaikea masennus joka on hoidettu ja minulla on parhaillan hoidettavissa oleva masennus. Todellinen syy minkä takia hakeuduin hoitoon, oli kasvava aggressiivinen käytös avovaimoa ja muita ihmisiä kohtaan, joka todennäköisesti johtui masennuksesta ja alkoholin käytöstä. Alkoholin käyttämisen olen lopettanut täysin hieman vajaa puoli vuotta sitten, mutta kannabista käytän silloin tällöin (1-2 krt kuussa) (avovaimo ei). Minulle perhe on henkilökohtaisesti maailman kallein ja tärkein asia, joka ei tule minkään eteen.
Kerroin tämän kaiken psykiatriselle sairaanhoitajalleni.

Hoitsu sitten tietenkin takertui kannabisasiaan ja asia johti lopulta siihen, että pyysin hoitajan vaihtamista sillä keskityimme täysin epäoleelliseen asiaan.

Tänään sain sitten hoitajalta puhelun, että hoitajan vaihtaminen ei onnistu, vaan pitäisi hakeutua perheneuvolaan ja he tekevät ennakollisen lastensuojeluilmoituksen. Kysyin perusteluja ja vastauksena tuli, että aiempi aggressiivinen käytös, sekä kannabiksen käyttö.

Eli mitäs ihmettä me nyt tehdään? Tuntuu kuin tulisi rangaistuksena tuollainen, että yrittää tosissaan tehdä itselleen muutoksen. Entä mitäs ihmettä tapahtui sitten sille salassapitovelvollisuudelle?

Toivoisin tosiaan asiallisia vastauksia aiheeseen liittyen.
 
Toimin itse lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus on uusi tapa tehdä ilmoitus vielä syntymätöntä lasta koskevasta huolesta. Koska asia on vielä uusi yhtenäisiä käytäntöjä ilmoituksen käsittelemisestä ei ole vaan se riippuu kunnasta. Itse olen aina hyvin avoimin mielin ottanut ilmoitukset vastaan ja teillä on oikeus ja velvollisuus kertoa elämäntilanteestanne ja sitä mistä olette tähän pisteeseen kuntoutuneet. Kyse ei ole pelkästään kontrollista vaan myös mahdollisuudesta saada apua niin ennen kuin jälkeen lapsen syntymän. Rehellinen ja asiallinen yhteistyö vie pitkälle ja teillä on myös oikeus kertoa tyrmistymistänne ilmoitusta koskien mutta selvittäminen on myös teidän etu :)

Sent from my GT-I8190N using Vau Foorumi mobile app
 
Muuten hyvä vastaus, mutta kun hieman lueskelee aiheita netistä ja mitä tuolla
uutisissakin on ollut niin ei herätä luottamusta tämä suomen lastensuojelu. Saatikka teille puhuminen.

Iltalehdessä uutisoitiin kun lapsi otettiin huostaan sen takia, että äiti ei katsonut lastaan silmiin ja makaronilaatikko oli väärin tehty.

Siis ei todellakaan herätä luottamusta puhua tai päästää kyseisiä ihmisiä lähellekkään meidän elämää johtuen juuri näistä peloista. Ahdistus on kova.

Auta armias kun tulee koulusta kotiin ja on jalat ollut kengissä koko päivän. Uskaltaakohan ottaa niitäkään pois sitten ettei vaan tulisi jotain huostaanottoa jalkojen hajusta.

En tiedä olenko se sitten vain minä, mutta en todellakaan kannata nykyistä systeemiä, vaikka kannatankin sitä että lapsia suojellaan kaikin tavoin.
Niinhän se oli psykiatrisella sairaanhoitajallakin, että sinne voi mennä puhumaan kaikesta ja yritetään auttaa kaikin tavoin.. Tämäkö se apu sitten on ?

Noh jännityksellä odotan, että mitäs sieltä tulee. Pelonsekaisin tuntein ollaan kumpikin täällä. Toivottavasti oikeus toteutuu ja nämä vieraat ihmiset joiden käsissä on koko perheeni tulevaisuus, ovat fiksuja tapauksia..
 
Joo yhtään minkään päihteiden käyttö on sellainen asia jota ei kannata tunnustaa missään terveydenhuollossa ennen kuin on oikeasti katkaisuhoidon tarpeessa, valitettavasti :sad001 Sellainen asia kuin kohtuukäyttö ymmärretään vielä alkoholin suhteen, mutta huumeiden suhteen ei yhtään. Vaikka kuinka kannabis kerran kaksi kuussa olisi pienempi haitta kenelle tahansa kuin alko samoissa määrissä päihtymystilaan asti... Tai ainakaan ei yhtään pahempi ongelma.

Tämäkin riippuu toki siitä kuka tulee vastaan, itsellänikin on ollut tuttuja jopa sosiaalityöntekijöinä joiden tiedän käyttävän koviakin huumeita satunnaisesti. Mutta potkuthan heillekin tulisi jos tämä asia ikinä töissä selviäisi. Silti, kannattaa mieluiten olla rehellinen kaikissa asioissa ja keskusteluissa.

Mutta se kannabiksen käyttö kannattaa kyllä jättää mainitsematta jos mahdollista. Jos et sitä kotona lapsen ulottuvilla säilytä etkä päihtyneenä lasta hoida se tuskin tekee sinusta sen huonompaa vanhempaa (eri asia sitten, jos olisi koko ajan ihan pihalla, on se aine mikä tahansa).

Hienoa, että olet hakenut apua. Ja harmi, että kävi näin. Tuskin teiltä lasta tullaan pois ottamaan eikä kannata mitään kamalia kauhukuvia mielessään maalailla. Perheitä kuitenkin pyritään ensisijaisesti tukemaan ja auttamaan muutoin. Tuttavani meni myös kertomaan masennuksestaan ja hänestä on tehty tähän mennessä kolme lastensuojeluilmoitusta, vaikka hän hoitaa lastaan hyvin. Valitettavasti tämä on usein ainoa tapa saada esimerkiksi lapsenhoitoon kunnallista apua - hänellä kävi kodinhoitaja pari tuntia viikossa lapsen ollessa vauva, että hän pääsi asioille, jumppaan jne. Ja nyt lapsen ollessa vanhempi löytyi päiväkotipaikka kiireellisemmin äidin uupumuksen takia.

Mutta häntä on kohdeltu hyvin kunnioittavasti juuri sosiaalitoimen puolelta, valitettavasti hoitoalalla on velvollisuus tehdä ilmoitus jos mitään heidän mielestään epäilyttävää ilmenee. Tässä he pyrkivät siirtämään vastuun pois omalta kontoltaan, jos nyt jotain sattuisikin tapahtumaan. Valitettavasti. Mutta tästä voi olla teille lopulta ihan hyötyä ja siunauskin. Älä ainakaan noiden "makaronilaatikko väärin" otsikoiden takia lähde sillä ennakkoasenteella, että lastensuojelua vastaan pitäisi hyökätä tai käyttäytyä torjuvasti. Suurin osa siellä on hyvin kokeneita työssään ja myötätuntoisia ihmisiä hekin, siksi ovat alalle aikanaan hakeutuneet.
 
Julkisuudessa näkyy vain lastensuojelun asiakkaan kanta, ei lastensuojelun itsensä (kun eivät saa kertoa asioita eteenpäin), joten jättäisin ne huomiotta. Uusi lastensuojelulaki nyt tosiaan on sellainen, että vanhempien huumeidenkäytöstä on pakko tehdä ilmoitus vaikkei ilmoittaja itse näkisi siinä mitään ongelmaa. Onkin lastensuojelun tehtävä arvioida, onko huoleen aihetta. Tämä tuottaa todella paljon ongelmia varsinkin päihdetyötä tekeville. Yleensä tämä ongelma ratkaistaan siten, että kerrotaan asiakkaalle ilmoitusvelvollisuudesta ja toisaalta lastensuojelun tarjoamista apukeinoista. Tarkoitus olisi siis tehdä ilmoitus yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa hoitosuhteen kärsimättä. Helpommin sanottu kuin tehty. Niin kuin Elmiina mainitsi, mitään apuja ei kotiin tule ilman lastensuojeluilmoitusta, vaikka moni lastensuojelullinen ongelma olisi ehkäistävissä perhetyöllä ja joskus ihan jopa kodinhoidolla. Tämä tietysti kuormittaa lastensuojeluakin suhteettomasti. Tiedän ainakin yhden äidin, joka teki itsestään lastensuojeluilmoituksen jotta sai kodinhoitajan ja sitä kautta apua uupumukseen. En siis ole sossu, ilmoituksia olen kyllä tehnyt, yleensä tosin vanhemman itsensä kanssa yhdessä.
 
Täytyy myös aina muistaa, että viranomaisia, terveydenhuoltohenkilökuntaa ja monia muitakin eri alojen työntekijöitä sitovat näissä lastensuojeluasioissa lait, joita heidän vain on noudatettava. Heillä ei ole juurikaan ole mahdollisuutta käyttää henkilökohtaista harkintaa, tehdäkö ilmoitus vai ei, vaan harkinta tehdään lastensuojelun päässä. On monia tilanteita, joissa olisi varmasti yksinkertaisinta, jos nämä työntekijät voisivat käyttää omaa harkintaansa ja jättää ilmoituksen tekemättä (käsittääkseni esimerkiksi kaikista alaikäisille syntyvistä lapsista tehdään automaattisesti ennakollinen lastensuojeluilmoitus, tapauksen taustoista huolimatta), kuten muutkin sanoivat, nämä ilmoitukset kuormittavat lastensuojelua melkoisesti. Kuitenkin rajat on aina vedettävä johonkin ja jos henkilökohtaiselle harkinnalle annetaan sija, voivat ihmiset joutua hyvinkin epätasa-arvoisiin tilanteisiin ilmoituksia tehtäessä. Lisäksi se, että ilmoituksen tekijä ei ole lastensuojelun ammattilainen vaikutaa tilanteeseen, sillä muiden alojen ihmisten ei voi olettaa pätevästi kykenevän tilannetta lapsen kannalta arvioimaan.

Se, onko tämä aina reilua niitä ihmisiä kohtaan, joista ilmoitus tehdään, voidaan olla montaa mieltä, mutta kenenkään kiusaksi näitä lakeja ja sääntöjä ei ole tehty.
 
On hyvä muistaa, että vaikka suhtautuminen kannabikseen onkin muuttunut myönteisemmäksi yleisessä keskustelussa, se kuitenkin on yhä Suomen lakien vastaista, ja siten lastensuojeluilmoitus on byrokratian kannalta itsestäänselvä seuraus. Suuri osa päihteistä riippuvaisista ihmisistä sanoo käyttönsä olevan kohtuuden rajoissa ja hallittavissa, vaikkei asia näin olisikaan. Terveydenhoitajalla ei ole mahdollisuutta määritellä itse onko asia näin vai ei, ja tälläinen määritteleminen johtaisi lopulta mielivaltaisuuksiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin. Ovathan lehtiin joutuneet otsikotkin monet johtuneet juuri taas sosiaalityöntekijöiden mielivaltaisesta toiminnasta, eli he ovat itse mututuntuman perusteella päättäneet asioista, jotka kuuluisivat oikeuden päätettäviksi.

Järjestelmä ehkä on muuttamisen tarpeessa, jos lastensuojeluilmoitus on välttämätön aina avun saamiseksi. Kuitenkin kuten edelläkin on mainittu, pääasiassa siellä ollaan auttamassa ja lapselle on ensisijaisesti paras olla aina vanhempiensa kanssa. Vaikka tuntuisikin epäreilulta, niinkuin tällainen varmasti tuntuu, on parempi silti ettei ole samantien vastahankainen, vaan käyttää ainakin tarjotun avun hyödyksi. Sitä kun jos yhä on muuten niin vaikea saada vaikka tarvitsisikin.
 
Kyllä minun mielestä tuossa tapauksessa oli perusteet tehdä ennakollinen lastensuojeluilmoitus. Terveydenhoitaja olisi tehnyt virheen jos ei olisi ilmoitusta tehnyt. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus tarkoittaa sitä että jonkunlainen huoli perheestä on olemassa ja mahdolliset tukitoimet olisi hyvä rakentaa valmiiksi jos tarvetta tulee vaikka lapsen syntymän jälkeen. Voi aivan hyvin olla ettei tarvetta ole ja näin ollen varsinaista lastensuojelun asiakkuutta ei synny. Ihmiset eivät aina muista sitä että lastensuojelun tarkoitus on tukea ja auttaa perheitä, ei se automaattisesti tarkoita huostaanottoa. Se on sitten se kaikista viimeisin keino jos mitkään muut toimet eivät auta.
 
komppaan edellisiä siinä määrin, että terveydenhoitaja ei menetellyt väärin, vaan teki kuten hänen pitääkin. en sensijaan lähtisi sokeasti uskomaan lööppejä ns. mielivaltaisten huostaanottojen suhteen. korjataan tässä jonkun esille tuomaa: hallinto-oikeus päättää huostaanotosta (joka jatkuu 18. ikävuoteen saakka tai siihen saakka, kun huostaanoton perusteet ovat voimassa eikä uusia ilmene) ja sosiaalityöntekijä päättää kiireellisestä sijoituksesta (tehdään yleensä akuutissa sijoitusta vaativassa tilanteessa ja sillekin pitää olla hyvät perusteet. kiireellinen sijoitus on voimassa 30vrk ja sitä voidaan jatkaa 30vrk). voin kertoa, että puuttuva katsekontakti, väärintehty makaronilaatikko tms. ei ole riittävä peruste :) käsittääkseni mielivaltaisia päätöksiä ei tehdä, koska kummassakin tapauksessa täytyy tehdä kirjallinen päätös, joka on valituskelpoinen.

aloittajaa kehottaisin miettimään, mitä tehdä kannabiksenkäytölle. niinkuin joku tuossa aikaisemmin totesi, kannabis on edelleen huume eikä sitä ole edelleenkään laillistettu Suomessa. päihteidenkäyttäjä ei ole luotettava aikuinen mietittäessä lapsenhoitoa eikä sillä ole mitään merkitystä säilyttääkö huumeensa/pullonsa lapsen ulottumattomissa tai käyttääkö jossain muualla kuin lapsen lähellä. sosiaalityöntekijät ovat ihan varmasti kiinnostuneet nimenomaan tästä kysymyksestä tulevien vanhempien jaksamisen lisäksi.
 
Mä jäin kannabiksen käyttöä enemmän miettimään tuota aggressiivisuutta. Oletko ihan varma, että se johtuu vain masennuksesta ja alkoholista? Kävitkö vaimoosi käsiksi vai oiko aggressiivisuus huutamista ja tavaroiden viskomista?

Oletko miettinyt sitä, että mitä sitten tapahtuu kun se lapsi syntyy? Pinna tulee varmasti olemaan kireällä väsymyksen ja kaiken muun vuoksi.
Tältäkin kannalta se ennakoiva lasu on vain positiivinen asia, pääsette ainakin nopeammin avun piiriin. Suosittelen, että selvität onko se ollut se alkoholi vai mikä, mikä on saanut käytöksesi väkivaltaiseksi. Alkoholi sitä varmasti lisää, kannabis tuskin ainakaan rauhoittaa jos sen käyttö lisääntyyy.
Tuskin haluat päätyä tilanteeseen, jossa perheesi pelkää sinua ja kävelevät seiniä pitkin yrittäen arvailla millä tuulella olet. Tai että joku päivä huomaat sanovasi, että "sun vika kun löin, koska ärsytit"

Väkivaltainen käytös lähtee pienestä, ei kenestäkään tule kerrasta perhettään lumihankeen kirveen kanssa ajavaa höyrypäätä.
 
Kiitoksia vastauksista tähän mennessä!

Kannabiksen käytöstäni nyt sen verran, että kun nousi niin suureen rooliin niin päätin lopettaa sen täysin. Niin kuin olin aikaisemmin jo kaikille kertonutkin, että se oli satunnaista käyttöä ja vahingoittamatta ketään. Sekään ei kuitenkaan ole oman perheen arvoinen juttu, eli pois.

Aggressiivisuus oli tosiaan tavaroiden lentelyä, huutamista ja pari kertaa myös tönimistä. Uskallan sanoa, että se johtui nimenomaan masennus/alkoholi yhdistelmästä, sillä humalassa se tuli aina pinnalle. Alkoholista tuli todella huonot fiilikset ja ne lähtivät purkautumaan saman tien. Se aika on siltä osin ohi, että masennus on hoidossa ja alkoholia ei todellakaan tee mieli ollenkaan. Kyllä tässä ollaan parannusta tehty ja kaikki tämä oli syy hoitoihin, varmistaakseni et kaikki on poissa. En ikinä maailmassa saattais perhettäni vaaraan.

Tiedän että lapsiarki on stressaavaa, mutta ei ole sellaista asiaa tässä maailmassa jota en kestäisi tai ottaisi vastaan perheeni vuoksi.

Hoitaja teki aivan oikein ilmoituksen tehdessään, siinä ollaan samaa mieltä. Ulkopuolisen apu, varsinkin näin yllättäen ei ollut tervetullutta. Olimme yhdessä nyt saaneet asiat rullaamaan ja tarkoituksena oli saada kaikki täysin kondikseen ennen pikkuisen tuloa. Onnistuu se näinkin, mutta ei vaan tule mukava olo, että jonkun viranomaisen tarvitsee huolehtia siitä.

Osaisiko joku kertoa vielä, että mitenkäs tämä prosessi tulee lähtemään käyntiin?
 
Tarkistin tuttavaltani, josta tehtiin ennakollinen lastensuojeluilmoitus (entisen puolison toimesta, tuttavani elämä oli ollut ennen raskautta melkomoista sekasotkua). Hän kävi tapaamassa lastensuojelua kerran ennen lapsen syntymää lastesuojelun omissa tiloissa, kerran lastensuojelu kävi hänen kotonaan ennen lapsen syntymää ja lapsen synnyttyä oli vielä yksi tapaaminen lastensuojelun tiloissa. Kaikki tapaamiset olivat n. tunnin mittaisia ja tuttavani koki ne suhteellisen harmittomaksi jutusteluksi.

Toinen tuttavani, josta niin ikään tehtiin ennakollinen ilmoitus, mielenterveyssyistä, tapasi raskauden aikana lastensuojelua kerran, jolloin todettiin, ettei lisätoimille ole tarvetta.

Tässä nyt ainakin kaksi tapausta, molemmat Uudelnmaan alueelta. Erilaisia tapojahan on varmasti tapauksista riippuen, fiksummat kertokoot enemmän. :) Huomautan myös, etten kumpaakaan kertomaani tapausta tunne uskomattoman syvällisesti, joten en voi luvata tietojen olevan 100% varmoja, mutta tässä se mitä itse tiedän. :)
 
Muokattu viimeksi:
Me kävimme neuvolassa ja sieltä ilmoitettiin sossuun joka hankki meille apua. Minulla oli paha synnytyksen jälkeinen masennus vuosi sitten. Sain siihen lääkkeet ja meillä käy nykyäänkin lastenhoitaja kerran viikossa hoitamassa pienintä lasta (4kk) että saan omaa aikaa. Vanhempi lapsi (vuoden ja 4kk) pääsi päiväkotiin hoitoon sossun ansiosta. Pidin itse ennen sossua pahana asiana mutta kyllä he paljon pystyvät myös hyvää tekemään. Ja se on myös kiinni sossusta. Meidän eka sossutäti oli todella huono. Ainoa mitä hän keksi lisä avuksi oli lapsen huostaan otto tai minä ja lapsi menisimme hoitolaitokseen. Onneksi mieheni oli fiksu ja ehdotti että hänen sijaisäiti voisi auttaa meitä välillä ottamalla lapsenlapsen hoitoon. Hän hoitaa työkseen vammaisia. Mutta onneksi se sossutäti jäi äippälomalle ja saimme paljon mukavammat tilalle joka ymmärtää meitä. Eli sossua ei kannata aina pitää pahana :)


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Olen työskennellyt muutama vuosi sitten Suomessa lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä ja lastenvalvojana, ja samaa mieltä olen monen muun kommentoijan kanssa siitä että kyllä lastensuojeluilmoituksen tekeminen oli tässä tilanteessa oikea ratkaisu. Se saattaa perheelle totta kai tuntua radikaalilta, pelottavalta ja yliampuvalta ratkaisulta - mutta kyllä tuo agressiivinen käytös ja alkoholin ja/tai muiden päihteiden käyttö yhdistettynä esikoislapsen syntymään on aika räjähdysaltis yhdistelmä, ja siinä ei ammattitaitoinen henkilö ota turhia riskejä. Vaikka viranomaisten "sotkeentuminen" omaan arkeen on aina hankala tilanne, kannattaa yrittää ottaa tämä ilmoitus mahdollisuutena enemmän kuin uhkana. Ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tarkoitus on juurikin se paljon peräänkuulutettu EHKÄISEVÄ toiminta - eli tartutaan tilanteeseen ennen kuin ilmenee vakavampaa tarvetta lastensuojelun toimenpiteille. Ilmoituksen tarkoitus on tarjota perheelle tarpeellista tukea, apua ja neuvoja raskaassa elämäntilanteessa, sekä varmistaa että perheellä on käytössä tarvittavat keinot ja työkalut hankalista tilanteista ja kausista selviämiseen. Yrittäkää ottaa apu vastaan avoimin mielin, kysykää paljon kysymyksiä, ilmaiskaa omat huolenne ja epäluulonne, ja uskon että oikea suunta kyllä löytyy.
 
Mistä näitä rääsyläisiä riittää? Kukaan ei koskaan pysty vastamaan siihen peruskysymykseen: MIHIN SÄ SITÄ KANNABISTA/RÖÖKIÄ/VIINAA TARVIIT?
Pitikö 8 vuotiaanakin laittaa sätkä huuleen, jotta pysty rentoutumaan?
 
Koska anonyymi on selvästi se maailman tasapainoisin tyyppi saadessaan nautintonsa nettipalstalla trollaamisesta ja huutelusta ja hänellä on varaa sanoa... :rolleyes:
 
Ja porukka luulee, että jos on vahvat mielipiteet, niin heti on kyseessä trollaamisesta? Nykyään on tapana vaan hyssytellä ja jakaa "jaksuhaleja", vaikka jossain kohtaa pitäisi aikusia ihmisiä potkia persuuksille. Ottakaa kerrankin vastuu omista ratkaisuistanne ja olkaa esimerkkinä lapsillenne.Kuka teitä jaksaa maailman tappiin asti hyysätä loputtomien ongelmienne kanssa?
 
Ei varmaan ketään hyysätä tarttee mutta jos on tarkoitus auttaa niin sen kritiikkinsä vois edes antaa sen verran kehittävästi että se otetaan vastaan. Eikä hyökätä, kärjistää ja haukkua. Kannattaa miettiä sitä ilmaisuasua jos haluaa saada viestinsä oikeasti perille eikä tulla ohitetuksi trollina. Ja tässä ihan yritän potkia sinua persuuksille ilmaisemaan ne vahvat mielipiteesi rakentavasti :wink
 
Takaisin
Top