En jaksa enää

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sadetta
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
S

Sadetta

Vieras
Kuinka monta kertaa tätä jaksaa? Viidennen keskenmenon keskellä kipuillaan, ja fyysinen kipu on ihan lastenleikkiä verrattuna siihen, miten hirveältä päässä ja sydämessä tuntuu. Löytyykö täältä monista keskenmenoista kärsineitä kohtalotovereita? Olisiko kellään hyviä uutisia kerrottavana: että loppuun saakka jatkuva raskaus ihan oikeasti on mahdollinen monen kesken menneen jälkeen?
 
Voi rakas kanssakulkija, hurjasti voimia ja koita jaksaa katsoa eteen päin, vaikka kuinka tekee kipeää.
Itse olen kokenut myöskin viisi keskenmenoa. Ensin syntyi tyttö ja sen jälkeen neljä keskenmenoa peräkkäin ja sitten raskaus onnistui ja syntyi toinen tyttö. Nyt haaveillaan kolmannesta lapsesta ja yritys alkoikin sitten viidennellä keskenmenolla! Kyllä otti koville, tosi koville ja luulin, että en selviä siitä. Mutta aika parantaa haavat ja uusi raskaus helpottaa!! Nyt siis taas raskaana ihan alkumetreillä ja pelko on hirmuinen. Yritän kuitenkin olla ajattelematta asiaa ja näin muutaman päivän jälkeen olen siinä jotakuinkin onnistunut!!
Nämä on niitä asioita joihin me emme voi vaikuttaa, on vaan osattava elää niiden kanssa vaikka sattuu aivan äärettömästi ja sydän on aivan pirstaleina. Mutta uskon, että monenkin keskenmenon jälkeen raskaus voi vielä onnistua ja sen pienen nyytin saada tuhisemaan syliinsä. Tämä toinen lapsi sen osoitti!

Lämmin halaus ja "ollaan yhteyksissä" . On aina helpompaa "puhua" toisen kanssa, joka on kokenut saman ja tietää missä mennään!

Pusukala
 
tiedän surusi.mieheni kanssa yritimme 7 vuotta ja keskenmenoja on takana myös viisi,2 tuulimunaraskautta,ja kamalin mitä oli niin kohdunulkoinenraskaus joka puhkaisi munatorveni,joka poistettiin.kävimme lapsettomuusklinikalla ja sain lääkkeitä.ensimmäinen yhteinen lapsemme syntyi 02 ja seuraava 04 ja kolmas 07.nyt odotan taas ja pelkään ja rukoilen että saan pitää tämänkin lapsen.pelko ja huoli on aina läsnä.monet kerrat olen ja ajatellut että ei meille tule lapsia,mutta jotenkin sitä jaksoi eteenpäin.nyt sitten on menossa 13 raskaus,viimeisin  keskenmeno oli toukokuussa,kävin hakemassa lääkkeitä että tekesimme lapsen mutta en kerinnyt syömään yhtäkään pilleriä kun huomasin olevani raskaana.älä masennu kyllä se onnistuu älä luovuta.
 
Hei!

Täällä myös yksi 5 keskenmenoa kokenut! Ensimmäiset kaksi tulivat spontaanisti hyvin alussa (4+6 ja 5+6), kolmannesta ehdimme nähdä varhaisultrassa sykkeen, kunnes niskapoimu-ultrassa todettiin sikiön menehtyneen paria viikkoa aiemmin. Tyhjennys hoidettiin kaavinnalla. Sitten seuraava olikin tuulimuna ja sitten seuraava taas hyvin spontaani km jo raskausviikolla 4+5.

Nyt clomien avulla yritellään taas saada uutta alkua matkaan, periaatteella "kyllä sen on pakko onnistua joskus kun tarpeeksi päätä lyö seinään".

Onkos teillä tehty tutkimuksia mistä keskenmenot voivat johtua?

Meiltä on tutkittu kromosomit molemmilta, multa vasta-aineet ja hyytymistekijät. Ei ole syytä keskenmenoille löytynyt. Kokeiltu on minidisperiiniä yhdessä keskenmenneessä raskaudessa, lugeja 2 kertaa ja nyt on käytössä kortisoni ja mahdollisen plussan jälkeen lugesteron.

Voi, että kun tiedän että samojen tunteiden kanssa painiskelet! Voimia! Kyllä me vielä ne omat vauvat saadaan!! Eihän tässä ole muuten mitään järkeä!!

Mikäs sinun tilanteesi on nyt??
 
Heips!

Onpas täällä sivustolla raskasta luettavaa.
Mulla (vasta) 2 keskenmenoa takana, molemmat olleet varmaan tuulimunia.
Nyt pitkästä aikaa yllätys tuli kahtena viivana.
Nyt kuitenkin alkanut vatsa jo kramppailee niin kivuliaasti et kamala pelko et taasko on joku vinossa ja menee taas kesken.
En tiedä miten jaxaa jos taas menee.

Itse tiedän ettei pitäisi murehtia, mut noi muutamana viimeisimpinä
päivinä kovat kivut ovat tuoneet huolen.

Itse olen kuitenkin ajatellut näin että jos minun henkiset voimavarani eivät kestä jatkuvia keskareita ja lapsettomuutta, kattella sivusta kun muut saa lapsia jne, niin keksin asian jonkin toisen ratkaisun.
Adopiotakin olen alkanut harkita, vaikka sekin on pitkä prosessi.

Kyllähän tämä syö mieltä varsinkin kun pikkusiskoni teki nuorena lapsen ja lapsi otettiin häneltä huostaan kun ei hoitanut asioita asiaankuuluvalla tavalla.

Ja minä olen esikoinen niin kyllä sitä vaa saa välil purra hammasta kun vanhemmat tiukkaavat lapsi asioista ja kun ikää tulee koko ajan lisää.
Mur! [:@]

Tsemppiä ja voimia kaikille!
Ratkaisu löytyy aina kaikkeen, tavalla, tai toisella. [:D]
 
Takana kaksi keskeytynyttä raskausta. Vastoinkäymisiin sovellan filosofiaa, että kun pohjalla ollaan niin kaikki suunnat sieltä ovat hyviä. Uskolla mennään eteenpäin, ja kun se loppuu niin sitten sisulla. Sitten kun sisu ei riitä niin jääräpäisyys siirtää muureja.

Tyttöystävä 40v ja minä 37v, minun siskolla ja veljellä on jo omia lapsia. Anoppi jo vuosia sitten menettänyt toivonsa että lapsenlapsia siunautuisi, joten mikäs sen kivempaa ku (ainakin yrittää) todistaa että hän on väärässä. Omat vanhempani taas eivät kiinnitä minuun (keskimmäinen lapsi) huomiota kun lapsenlapsia on jo 4 kpl siskoni ja veljeni ansiosta.

Suhtaudumme tähän lapsettomuuteen täysin samalla tavalla kuin häihimme (tai siis ne tulevat häät). Meille on lähes yhdentekevää mitä vanhemmat miettivät, ja aivan sama mitä sukulaiset miettivät: meillä ei tuu kirkkohäitä. Maistraattiseremoniasta suoraan lentokoneeseen ja hääkuvat ja ilmoituksen postitamme jostain Tyynen Valtameren saarelta.

Syntymättömän lapsemme takia jaksamme yrittää, ei sen takia että sukulaiset voisivat vertailla omia aikaansaannoksiaan meihin.
 
Takaisin
Top