en jaksa enää

  • Ketjun aloittaja väsynyt äiti
  • Aloituspäivämäärä
V

väsynyt äiti

Vieras
Pakko purkaa jonnekin. Vituttaa tämä nykyinen elämäntilanne. Meillä on 7.v, 5.v ja 2 kk:n ikäiset lapset. Mies on töissä aamusta iltaan. Minun vastuulle jää siis lasten kasvatus. Olen erittäin väsynyt pyörittämään arkea yksin. Tuntuu kuin olisin yksin huolien kanssa ja vastuusta on hirveä stressi että muistan lasten kerhoretket, läksyt.ym....Miestä ei tunnu kiinnostavan miten kotona menee. Omaa aikaa minulla ei ole, miten edes ehtisin tai jaksaisin. Vauva valvottaa yöt ja itken itseni uneen lähes joka yö. Päivisin olen kuin kävelevä zombie ja itkut säästän wc käynteihin ja öihin. En nyt kaipaisi voivottelua siitä että mitäs menit hankkimaan lapsia. Haluaisin kuulla, miten muilla sujuu arki "yh-äitinä" ja miten ihmeessä teillä pysyy pää kasassa? Joskus mietin että rakkailla lapsilla olisi parempi olla ilman tällaista väsynyttä äitiä joka ei kykene tarjoamaan mukavia muistoja lapsuusajasta.
 
Kuulostaa tosi raskaalta. Entäs lastenhoitaja, onko teillä mahdollisuutta ottaa sellaista? Voisiko mies tehdä hetken lyhyempää työaikaa? Kerro miehellesi että tarvitset parisuhteessanne tukea, jos hän koittaa omalta osaltaan hoitaa osuuttaan mutta ei vain ymmärrä kuinka raskasta sinulla on? Voimia!
 
Arkesi kuulostaa raskaalta, mutta rivien välistä kaikuu mielestäni baby blues. Omat tuntosarveni ovat hieman ylivirittyneet tulkitsemaan masennusoireita oman taustani takia. Suosittelen lämpimästi ottamaan jaksamisen puheeksi neuvolassa ja hyödyntämään neuvolapsykologia. Usein pelkkä puhuminen ja tunteiden sanoiksi pukeminen auttaa. Erityisesti ajatuksesi siitä, että lapsillasi olisi parempi olla ilman sinua kertoo syvästä väsymyksestä, johon kannattaa hakea apua niin kauan kuin vielä jaksat. Lapsillesi on parasta, että juuri sinä olet heidän kanssaan. Ei lapsia kiinnosta, vaikka väsymyksen takia olisi hiukset pesemättä, keittiön lattia murujen peitossa ja villakoirat sängyn alla.

Olet hienosti lähtenyt jo selvittämään tilannetta tällä keskustelun avauksella! Muista, että olet lapsillesi todella tärkeä myös niinä päivinä, kun olo on lähinnä itkuinen raunio. Jos suinkin ehdit, varasta päivistä muutama minuutti sieltä täältä turhille itseäsi ilahduttaville asioille. Tee vaikka kuppi kuumaa ja istu alas hetkeksi. Vaikka sinne vessaan, jos se on ainoa rauhallinen paikka. Jo parin minuutin akunlataus auttaa jaksamaan seuraavan pätkän.
 
Ensinnäkin paljon voimia! Tilanteesi on tosi raskas. :sad001 Itseltäkin löytyy omakohtaista kokemusta "yh-äitinä" olemisesta miehen sairastumisen myötä ja päälle vielä muutto. Silkasta väsymyksestä itkeminen on siis tuttua. (Nykyisin sentään hän jaksaa edes vähän auttaa arjen raadannassa ja lapsi käy hoidossa, joten saan omaa aikaa silloin kun en ole töissä.) Jokainen tarvitsee omaa aikaa, muuten ei jaksa. Yritä saada sitä edes hetki silloin tällöin. Oletko puhunut miehellesi siitä millaista sinulla on ja miltä sinusta tuntuu? Jos et ole, suosittelen sitä. Jos se vaikka avaisi vähän miehesi silmiä.

Onko sinulla tukiverkkoa? Jos on, hyödynnä sitä, älä epäröi pyytää apua. Ole myös itsellesi armollinen. Lepää/rentoudu kun kuopus nukkuu. Ne pyykit/tiskit/lattialla olevat roskat eivät ole sinun jaksamista tärkeämpiä. Ei ainakaan joka sekunti. Esikoisesi on varmaan jo koulussa, mutta onko keskimmäinen kotona kaikki päivät vai käykö hän kerhossa tms? Jos hän on aina kotona, olisiko mahdollista saada hänet kerhoon/hoitoon/leikkikouluun/muuhun puuhaan? Sekin varmasti toisi hieman helpotusta vaikka siinä tuleekin toisenlaista tehtävää.
 
Onnelliset lapset, siisti koti, äidin mielenterveys.. kotiäiti saa valita näistä kaksi!

Itselläni on 1v4kk ikäiset kaksoset ja useita kaksosperheitä saman ikäisillä tuplilla kuuluu tuttavaperheeseen. Kun pieniä lapsia on kotona useampi, on hyvin tavallista, että etenkin äiti väsyy. Tunnistan itseäni kirjoittamassasi ja oli ihana lukea lohduttavia sanoja, joita sinulle oli kirjoitettu. Tottahan ne ovatkin! Äiti on paras äiti omille lapsilleen.

Sinä tarvitset nyt apua arkeen! Ensimmäisenä yhteys neuvolaan ja kerrot, mikä tilanne teillä on kotona. Meillä kävi koko kevään perhetyöntekijä pari kertaa viikossa ja koin siitä olevan apua. Perhetyöntekijä meille tuli neuvolan kautta ennaltaehkäisevänä lastensuojeluna ja kun asiakkuussuhde oli avattu, oli avun saaminen paljon helpompaa. Meillä kävi myös kaksosten mummi ja toisen tytön kummitäti nukkumassa öitä ja hoitamassa tyttöjä yöaikaan. Olin usein aamulla kuin toinen ihminen yhtenäisten yöunien jälkeen. Meillä suurin ongelma oli jopa yli 20 kertaa yössä heräävät lapset, jolloin oma syvä uni jäi olemattomaksi ja romutti minun jaksamisen kokonaan. Sinulla toki on vielä pieni vauva, mutta jos yösyöttöjä voisi antaa jonkun muun hoidettavaksi edes yhdeksi yöksi, voisi uni auttaa jaksamaan pienen hetken eteenpäin? Voisiko joku viedä isompia lapsia vaikka ulkoilemaan, jos vauvan kanssa saisit levätä? Kuka vain voi ja osaa lykkiä myös vauvaa tunnin vaunuissa.. Voisiko joku sukulainen/tuttu tulla teille siivoamaan/tekemään ruokaa?

Meillä mies tekee 12-13h työpäivää viitenä päivänä viikossa ja käytännössä isä näkee lapsiaan reilun tunnin valveilla. Muun ajan minä hoidan tyttöjä. Raskasta se on välillä, mutta olemme yrittäneet miehen kanssa sopia kotitöiden jakoa siten, että minä en kuormitu liikaa. Joskus ihan pienetkin jutut voivat auttaa paljon ja mies mm valmistelee minulle aamua laittamalla joitakin juttuja valmiiksi, ennen kuin lähtee töihin, että meillä sujuisi aamu jouhevasti.

Kun tytöt olivat pieniä, minua auttoi ajatus, että pelaamme kaikki samaan maaliin ja meillä on kaikilla sama päämäärä. Huomasin, että ajatukset olivat usein melko negatiivisia ja tietoisesti yritin etsiä kaikista päivistä aina jotain hyvää ja onnistumisia. Ok on uusi täydellinen! Koin paljon samanlaisia ajatuksia, että lapseni voisivat paljon paremmin ilman minua ja ihan suoraan sanottuna kävin mielessäni läpi tapoja hävittää tai tappaa lapset. Näyttää karulta, kun sen näin kirjoittaa julkisesti, mutta kertoo ehkä siitä epätoivosta, jota silloin koin. Tiedän, että mitään en lapsille olisi koskaan oikeasti tehnyt! Vaikeudet helpottavat ennenpitkää.. väsymys auttaa kummasti jaksamaan läpi sen pimeän laakson, jota ruuhkavuodet ovat. Kuorma ei kuitenkaan saa käydä liian raskaaksi ja on rakkautta osata tunnistaa omat voimavaransa, ennen kuin ne loppuvat. Äidit kantavat perheitä harteillaan ja jos äiti romahtaa, romahtaa koko perhe. Siksi apua täytyy osata pyytää ja osata ottaa vastaan ajoissa!

Löytyisikö vaikka tämän foorumin kautta joku "tukiäiti" sinulle arjen murheita jakamaan ja ehkä ihan kasvotustenkin auttamaan? Tiedän monella paikkakunnalla olevan sellaisia apurinkejä käytössä, jossa äiti laittaa avunpyynnön ja muut äidit tulevat apuun. Vastaavasti taas annetaan sitä apua eteenpäin. Voimia teidän perheelle ja etenkin sinulle! Toivottavasti tilanne hellittää! ♡
 
Sie olet samassa tilanteessa ko mie.
Mulla ei ole kyllä kun yks lapsi, 2v.
Mutta mulla on ollu sitäki rankempi taival tämän kanssa..
Ensin huudettiin "ilman syytä" kehitykseen kuuluen 4elin kuukautta.. Alotti illalla 22 ja jatko 4 asti.. Ja nyt te jotka luette ja ootte asenteella "ei lapsi voi huutaa noin kauan" tai mitä vaan.. Niin kyllä voi. Eniten ärsyttää ihmiset jotka ei usko että lapsiarki voi olla tämmöstä.
No siitä selvittiin niin huudettiin refluxin takia 8kuukautiseksi..
Siitä selvittiin niin oltiin jo "totuttu" huutamiseen niin lapsi heräs joka yö 00-01 ja huusi 1,5 tuntia putkeen.. Syytä en tiedä vieläkään.. Tämä loppu ku bebe oli 1,5v..

Yhtäkään yötä, ei ole ukko valvonu.
Yhteenkään neuvolaan ei ole tullut.
Lääkärit hoidan 90%sti yksin.
Siivous, kokkaus, pyykkäys, yksin.
Vaatteiden osto ym, minä maksan.
Ei käy kerhoissa, puistoissa jos en pakota. Ehkä kerran kuussa...

Kyllä sitä toveri kuule jaksaa. Sen ammentaa sen voiman vaan jostain :)
Laitappa mulle hlökohtasta viestiä :)
Jaetaan tää "yh-äitiys" yhessä :wink

lirtsi_@hotmail.fi
 
Takaisin
Top