En jaksa enää näitä

  • Ketjun aloittaja Huispaus88
  • Aloituspäivämäärä
H

Huispaus88

Vieras
Terveisiä varhaisen keskenmenon kourista, viidennen. Joka ikinen tapahtunut ennen kuudetta raskausviikkoa. Lääkärit eivät osaa muuta kuin tolkuttaa vaan, että mähän oon vielä tosi nuori ja aikaa on vaikka kuinka ja päläpäläpää. Ei se paljon auta, kun toive saasa perhe alulle on kova nyt. Ja sitä paitsi, kyllä viides keskenmeno pistää miettimään, että pakkohan mussa on olla jotain vialla. Arvatkaa miltä tuntuu nähdä raskaustestin positiivinen tulos? Eka kerralla hurmiossa, nyt vaan alkaa heti pelottaa niin ...keleesti. Kohtalotoverit, mistä lohtua? Tällä hetkellä aika lohduttomissa fiiliksissä :(
 
Mulla takana kaksi varhaista keskenmenoa. Yritys jatkuu mutta pelottaa ihan hirveesti jos vielä toistuu...miten siitä plussasta voisi nauttia kun on pelko persiissä koko ajan.
Jaksamisia sulle Huispaus88!
 
Onko sulle/teille tehty mitään tutkimuksia?? Me ainakin päästiin tutkimuksiin kolmannen peräkkäisen keskenmenon jälkeen. Noh, ei niistä mitään selvinnyt ja nyt keskenmenoja on jo viisi, mutta ainakin tiedän, että mitään vikaa ei ole. Kaksi lasta olen kuitenkin saanut, joten toivoa on. Neljä keskenmenoa oli tyttöjen välissä ja viides oli, kun aloimme haaveilemaan kolmannesta. Mutta siis toivoa on yhä.
Hurjasti voimia ja lämmin halaus.
 
Minä sain yhden keskenmenon ennen tätä raskautta silloin rv 10 kun sain siis keskenmenon , ja vieläkin pelottaa että jos menee kesken taas vaikka rv 16. paras lohtu ainakin minulle oli Mieheni ja että Jumala katsoi parhaaksi ettei se tullut silloin ja olen samaa miletä herrani kanssa elämäni oli silloin aika railakasta mutta nyt olen ottanut itteäni niskasta kiinni ja tässä sitä ollaan isolla mahalla. Kiitän Jumalaa Joka päivä tästä lapsesta.
 
Onko sinulta suljettu pois kohdun kaksiosaisuus tms. rakennevika? Olen ekaa kertaa raskaana ja minulla on kaksi kohtua. Alkuraskauden keskenmenoriski siis suurempi kuin normaalisti..
 
ALKUPERÄINEN: Huispaus88

Terveisiä varhaisen keskenmenon kourista, viidennen. Joka ikinen tapahtunut ennen kuudetta raskausviikkoa. Lääkärit eivät osaa muuta kuin tolkuttaa vaan, että mähän oon vielä tosi nuori ja aikaa on vaikka kuinka ja päläpäläpää. Ei se paljon auta, kun toive saasa perhe alulle on kova nyt. Ja sitä paitsi, kyllä viides keskenmeno pistää miettimään, että pakkohan mussa on olla jotain vialla. Arvatkaa miltä tuntuu nähdä raskaustestin positiivinen tulos? Eka kerralla hurmiossa, nyt vaan alkaa heti pelottaa niin ...keleesti. Kohtalotoverit, mistä lohtua? Tällä hetkellä aika lohduttomissa fiiliksissä :(


täällä on yksi keseknmeno takana ja viime viikolla plussasin mutta en osaa olla vielä onnellinen koska pelkään myös uutta km:a ja toinen pelko on joulukuussa löydetty kasvain munasarjasta jos se jollain lailla vahingoittaa tms. ... itse sain lohtua siitä eetä puhuin ystävälle asiasta, sairaalassa minull etolkuttettin vain että oli niin pienet viikot että ei kannata surra  <---- kyllä sitä suree kun olisi ollut toivottu pikku kolmonen[8|]
 
voi,sua.viisi...itse olen saanut kolme,viimeisin rajun epilepsian kohtauksen yhteydessä,itse kuljen surussa-haluan sen takaisin...katson kaikki vauvaohjelmat televsiosta,ja aina kun alkaa menkat-tunnen katkeran piston sydämessä.ja siitä tunteesta kun pääsis eroon,antaisn mitä vain-mutta kun se kaipaus on nii kova..en tidä miten tästäs elviää,elkään etten vain voi saada lasta..olis hienoa sanoa jotain lohduttavaa,muttei voi..
 
Kovasti voimia..<3 Mulla takana nyt 2 keskenmenoa ja tällä hetkellä menossa rv 5+0.
Edelliset tullu ulos ennen rv kuutta, että täälläki nyt va jännitetään ja pelätään kuinka käy.. :(
 
moi huispaus ja muut. Täällä kans 2 km takana :( Eka viikolla 10 la oilisi ollut 12/07 ja toinen viikolla 17 la olisi ollut 08/2008. Tämän jälkeen emme ole onnistuneet plussaamaan. Taas odotellaan että joko nyt viimeinkin. Olen jo iäkäs, 40v että kovin kauaa ei voida enää yrittää.
Rankkoja nuo keskenmenot, varsinkin tuo viimeisin. Olen kirjanpito töissä ja nyt kirjaamme vuotta 2008, joka kerta kun eteen tulee päiväyksiä viime vuoden helmikuusta niin tunnen saman kamalan tunteen. Palaan samaan tunnetilaan kuin reilu vuosi sitten. Juulen lääkärin kylmät sanat: raskausmateriaalia on jo synnytyskanavassa, tämä oli sitten tässä.
Raskausmateriaalia!! Minun lapseni oli heille vain raskausmateriaalia, minulle hän oli täydellisen kaunis Aapo poika jota sain hetken pitää sylissä.
Koeta jaksaa vaikka vaikeaahan tuo tietenkin on, ymmärrän tunteesi :)
 
Ihanaa, kiitos Amppu *herkistyy oikeasti*
niin ja uskon kyllä että ajatuksella on vahva voima. Kunpa haavekuva olisikin tosiaan totta vuoden päästä kesällä:)
 
Tervehdys kaikille!

Tässä nopiasti yritän oman tilanteeni kirjoittaa.
Mulla mahakipuja ollut monta päivää. Aluksi luulin kipuja normaaleiksi, tyyliin "kohtu varmaan kasvaa", mutta "vuotoa" tullut joka päivä, yleensä vain pyyhkiessä. Tänään niin kovat kivut, että itkettää kivusta ja alkoi sen verran tulla kirkkaan punaista verta, että jouduin siteen laittamaan. että arvatahan sen saattaa, mistä tämäkin johtuu. Tällä hetkellä kaikki on ihan sekaisin, kun tiedä yhtään mitä ajatella ja mihin edes soittaa, kun ensimmäinen olisi ollut tuloillaan.

Kaikista p*skamaisinta on se tietämättömyys ja avuttomuus. Tunnen oloni taas niin pieneksi ja huonoksi. Muutenkin kun raskauden toteaminenkin tuntui olevan niin vaikeata. Raskaustestit osoittivat seuraavia: negatiivinen, positiivinen, negatiivinen, positiivinen. Sitten meni hermot tohon entten tentten, marssin labraan, sanoin nyt tehään pissasta raskaustesti ja verestä, prkl!

Sen jälkeen odottelin taas (mitä muutakaan tää on ku jotain v*tun odottelua..) ja terveyskeskuksesta sanottiin, että "Oho, labra tytöt olvat unohtaneet tutkia sen pissan, mutta veri koe sanoo positiivinen." No tottakai sitä verikoetta uskoo. Mutta nyt kun ei edes tiedä mihin voin soittaa näistä kauheista kivuista... [:(][&o][:(] En jaksaisi taas odottaa, ennen kuin tietää mitä kehossani tapahtuu ja milloin kivut helpottuvat.

Ps. Helpotti edes hieman, kun sai tänne kirjoittaa. Olen miettinyt kauan, että milloin tänne uskaltaisin kirjoittaa, mutta pakko se ainakin tässä vaiheessa on.

Voimia kaikille, enempää en oikein osaa lohdutta, sillä päällimmäinen ajatus on saada tää kipu pois........ Ja tottakai toivoa ettei mitään pahaa olisi tapahtunut. mutta sen verran realistinen olen..
 
Hei taas!

Keskenmenohan se tuli, kaiken järjen mukaan ainakin. Verta vuotaa solkenaan, mutta onneksi ainakin mahakipu helpottunut sen verran, että pystyn jotenkin edes olemaan. Rv oli siis 5+6. Ja esikoinen olisi ollut.

Jotenkin, en olisi tahtonut tätä edes harkita vaihtoehdoksi, että näinkin voi käydä, mutta kyllä sitä vain viisastuu viimeistään kantapään kautta.
On se vaikeaa saada se onnellisuus/onni, mitä kauan aikaa on odottanut. [X(] ja juuri se onni, mikä (ainakin tässä tilanteessa) tuntuu jokaisella vastaantulijalla ja kaikilla olevan. *Huokaisee*

Ei tässä auta muu kuin järjen kanssa ajatella, että shit happens ja hienoa niille, joilla onnellisesti on kaikki käynyt - loppujen lopuksi.
Kyllä sitä varmasti vielä onni potkaisee meitä kaikkia tällä sivustolla, ja ainakin omalla kohdallani totean, että jos ei ole onnistuakseen, niin se ei ole niin tarkoitettu. Kohtalon ivaa tämä kaikki. Muutenkin kun lapsen hankkimista ajattelee, niin on se elämä vaan niin epävarmaa, että tulee ihmeteltyä, miten h*tossa itse tässä muka olen. En vain osaa kuvata elämää paremmin kuin että se on epävarma. Mutta ehken filosoi tästä asiasta enempää.

Ja jos tältä kannalta ajattelen, niin lapsen saanti tässä vaiheessa elämää ei olisi ollut ehkä paras hetki, sillä taloudellinen tilanteemme ei ole mikään ihanteellinen. Mutta muuten mitään ei olisi puuttunut.

Välillä vaan mietityttää miten tähän asiaan pitäisi suhtautua. Tämä kokemus kyllä tiputtaa viimeistään jalat maan pinnalle. Mutta kuitenkin, tarkoituksena ensi viikolla päästä johonkin lääkäriin tutkituttamaan, että tarvitaanko kaavintaa vai oliko luonnollinen km.

Ja sitten vielä sen verran, että luin aikaisemmista keskusteluista, että jotkin olivat pohtineet voiko km liittyä jotenkin seksin harrastamiseen. Sillä. minulla kahden raskastelu kerran jälkeen, alkoi tulla punaista vuotoa. Tämä asia alkoi mietityttämään, että voiko sillä tosiaan olla jonkinlainen yhteys keskenmenoon. Keskenmenon syytä kun ei kuitenkaan ole niin tutkittu.. Toivottavasti joku viisas ottaisi tehtäväkseen tutkia asiaa, niin että he jotka yrittävät lasta, tietäisivät sitten olla rakastelematta. Kaikki tämä ihmeellinen jääköön tietämättä. :(

Toivon kaikille parasta, paljon jaksamista ja toivoa. <3
 
Nyt huolettaa,

mulla aikaisemmin ollut keskenmenoja 5 ja kuitenkin kaksi täysaikaista raskautta.
Nyt monen vuoden tauon jälkeen tulimme jälleen raskaaksi ja ilo ylimmillään.
Mutta nyt on alkanut ruskeaa vuotoa tulemaan
ja kaikki aikaisemmat keskenmenot ovat olleet viikoilla 6-8..
Joo ja tiedän, että ei pidä huolestua liikaa, mutta minkäs teet?? Vähän juilii alavatsassa, ihan kuin kuukautiskivuissa...

Ei kait tässä voi muuta kuin toivoa parasta ja varautua pahimpaan...
 
Toivottavasti Kaika siellä on kaikki vielä hyvin?

Itselläni keskenmenossa alkoi tapahtua aika äkkiä. Aamupäivällä alkoi olla kipuilua, minäkin luulin, että kasvukipuja. Iltapäivällä alkoi ruskea pieni vuoto, mutta tarvitsi kuitenkin pikkuhousunsuojan. Illaksi alkoikin jo sitten tulla kirkkaampaa vuotoa ja siitä se sitten vaan runsaantui.

Mulla kun tuo vuoto alkoi, se vei lähes kirjaimellisesti jalat alta(ei kivun vaan surun takia). Soitin paniikissa miehelle joka ei moneen minuuttiin saanut mitään selvää mitä sanoin, mutta tajusi kyllä mistä oli kyse. Olin kyllä pelännyt jo pari päivää, ettei kaikki ole hyvin, kun huonovointisuus ja nännien herkkyys alkoivat hävitä ja sitten hävisivätkin siihen aamuun mennessä. Siltihän sit toivoi parasta.

Nyt mä ajattelen kokoajan, että minä kuulun siihen sakkiin, jotka saa keskenmenoja enemmänkin. Enkä tiedä miten tuollaisesta selviäisin henkisesti uudelleen ja uudelleen.
Pahimmalta tuntuu se, että ei se kahden viivan näkeminen enää saa minua kovin iloiseksi.. Pelkään jo valmiiksi sitä raskautta.
 
Hei Lyydia,

Pahoitteluni teidän keskenmenosta.
Täällä selvittiin tästä vuodosta säihkähdyksellä..se onneksi loppui alkuviikkoon mennessä ja vielä toistaiseksi kaikki ok..
Minulla on useita keskenmenoja (yhteensä viisi alkiota on mennyt kesken) takana ja ne kaikki on olleet viikoilla 6-8, joten ei, ei minulla ole mitenkään helpottunut olo vielä..
Mutta toivotaan parasta ja se mikä tapahtuu, niin käsitellään sitten..

En voi muuta sanoa kuin tsemppiä ja toivottavasti seuraava raskaus jatkuu normaalisti ja
pidä yhteys mieheesi auki, koska keskenmeno on rankaa ja vaikeaa aikaa parisuhteessa molemmille.
 
Kaika hyvä, että siellä on nyt kaikki hyvin!
 
Täällä tärähti plussa tauluun. En oikein osaa ajatella mitään.. Tai en anna itseni innostua tästä. Koitan olla ajattelematta koko asiaa, ja ajatellaan sitten mitä tarvii ajatella(toivottavasti niitä iloa myöhemmin)..
 
Onnittelut Lyydia!
 
Ja kuulostaa järkevältä tavalta suhtautua asiaan..tein itse ihan samalla tavalla.
Minä pidän peukkuja!
 
Kiitos Kaika!

Onneksi saan nyt ajatukset muualle myös tulevan remontin myötä, joten viikot hurahtavat nopeaan. Katsotaan kuinka nyt käy.
 
Moi!

Täällä kanssa pelon sekaisin tuntein katsoin toissapäivänä plussan. Nyt huikeat 4 viikkoa raskautta täynnä. Kesäkuun puolivälissä todettiin keskeytynyt keskenmeno viikolla 10+6. Alkio oli kuollut kohtuun 7+5. Minulla ei ollut minkäänlaisia oireita keskenmenosta, raskausoireetkin jatkuivat. Ensimmäisessä ultrassa hoitaja totesi, että täällä on kuollut sikiö..Huoh.

Ei kyllä todellakaan voi innosta hyppiä.. Esikoista yritetään ja reilu vuosi yritystä takana. Nyt vain peukut ja varpaat pystyyn, että tämä pysyisi mukana..
 
Voi Papu_ täällä pidetään peukkuja!
 
Mulla on nyt viikkoja 6+3, joten kohta on jo kolme viikkoa mennyt kun plussasin 3+4..
Edelleen joka ikinen päivä pelkään. Mulla keskenmeno alkoi viikoilla 7+5 joten kokoajan alkaa jännittää enemmän. Ultrassa lääkäri totesi kehityksen lakanneen noin viidennellä tai kuudennella viikolla. Aluksi minullakin oireet jatkui, kunnes pari päivää ennen vuotoa hävisivät.
Nyt oireita ei ole kuin nännien herkkyys. Arvaat varmasti kuinka paniikissa olin kun se ainoa oire hävisi noin päiväksi! Ei kiva! No se sitten tuli takaisin. Mulla on maanantaina ultra yksityisellä, jos maanantaille asti päästään, ja pelkään sitä aika kovasti. Että taas lääkäri löytää keskeytyneen kehityksen. [&:]
 
Takaisin
Top