Elokuun elämää
- Ketjun aloittaja mami-83
- Aloituspäivämäärä
Täällä ollaan just palattu reissusta.
En olekaan vähään aikaan ehtinyt hirveesti kirjoittaa ku reissussa oltu...nyt onkin hieman luettavaa mitä täällä on tapahtunut
Oli kyllä kiva reissu ja sitä kivempi palata takas.
Nyt kyllä odottaa sellainen pyykkivuori et saa nähdä milloin sen saa selvitettyä ...Onneksi on vielä pari viikkoo lomaa kuiteskin jälellä ja saa olla rauhassa.
Ens viikolla ois jo ensimmäisen neuvolakin...ihan jänskättää ku alkaa oleen kokoajan todellisempaa että meille tulee vauva
Se ois tänään sit 8+0....jee ☺
En olekaan vähään aikaan ehtinyt hirveesti kirjoittaa ku reissussa oltu...nyt onkin hieman luettavaa mitä täällä on tapahtunut
Oli kyllä kiva reissu ja sitä kivempi palata takas.
Nyt kyllä odottaa sellainen pyykkivuori et saa nähdä milloin sen saa selvitettyä ...Onneksi on vielä pari viikkoo lomaa kuiteskin jälellä ja saa olla rauhassa.
Ens viikolla ois jo ensimmäisen neuvolakin...ihan jänskättää ku alkaa oleen kokoajan todellisempaa että meille tulee vauva
Se ois tänään sit 8+0....jee ☺
Oottaako kukaan muu synnytystä? Mä ootan ihan innolla! 
Tytön synnytys meni niin hyvin (omasta että kätilön mielestä) että ei jääny minkään sortin kammoja - paitsi epiduraalin laitosta, hyi että - ja oisin jo ihan valmis tekemään uuden vaikka tältä istumalta. 
Vähän kyl jännittää, mitä uus tulokas tekee parisuhteelle mutta eipä sitä voi etukäteen ennustaa. Toivon vaan, että nytkin säilytään koliikilta ja alku varmasti menee (TOIVON MUKAAN!) paremmin kun esikoisen kanssa, kun muistaa varmaan lähes kaiken ja on mielikuva asioiden sujumisesta.
Keskiviikkona ensikäynti ja sit ultra-aikaa, iik, jänskättää.
Tytön synnytys meni niin hyvin (omasta että kätilön mielestä) että ei jääny minkään sortin kammoja - paitsi epiduraalin laitosta, hyi että - ja oisin jo ihan valmis tekemään uuden vaikka tältä istumalta. Vähän kyl jännittää, mitä uus tulokas tekee parisuhteelle mutta eipä sitä voi etukäteen ennustaa. Toivon vaan, että nytkin säilytään koliikilta ja alku varmasti menee (TOIVON MUKAAN!) paremmin kun esikoisen kanssa, kun muistaa varmaan lähes kaiken ja on mielikuva asioiden sujumisesta.
Keskiviikkona ensikäynti ja sit ultra-aikaa, iik, jänskättää.
emillanaatulia84
Keskustelun kolmiottelija
Mulla alkais huomenna työt, enkä tiedä kuinka selviän, kun en juurikaan jaksa sohvalta liikkua. Pitää vissiin herätä kuudelta oksentamaan :-D
Sinänsä kuitenkin ihan kiva, että saa tekemistä niin menee aika nopeemmin.
Tällä viikolla taas ultra ja ens viikolla eka neuvola, jihuu! :-)
Sinänsä kuitenkin ihan kiva, että saa tekemistä niin menee aika nopeemmin.
Tällä viikolla taas ultra ja ens viikolla eka neuvola, jihuu! :-)
Mulla vähän samat ajatukset kuin L82adylla, varsinkin nyt kun oireet on melkeen kokonaan kadonnu. Jospa siellä joku kuitenki asustelis..
Saako udella, mitä synnytyksessä meni pieleen jos jäi huonompi fiilis?
Meillä meni niin mallikkaasti, että itse yllätyin. Olin varma, että salissa ollaan vähintään vuorokausi mutta 8 tunnilla selvittiin.
Itse aloitin vähän aktiivisemman roolipelaamisen taas, että sais muutakin ajateltavaa. Vaikka silti raskaus onkin koko ajan mielessä vaikka koittais välttää aattelemasta.
Meillä meni niin mallikkaasti, että itse yllätyin. Olin varma, että salissa ollaan vähintään vuorokausi mutta 8 tunnilla selvittiin.
Itse aloitin vähän aktiivisemman roolipelaamisen taas, että sais muutakin ajateltavaa. Vaikka silti raskaus onkin koko ajan mielessä vaikka koittais välttää aattelemasta.
Nabakettu
Satasella mukana keskusteluissa
Täällä pitäis keskiviikkona joko kouluun tai töihin.
Tää olo vaan ei oo juurikaan parantunu. Välillä tuntuu että ihanaa ku saa syödä, ja sit syömistä seuraaki pahoinvointi. Yäk.
Miehelläki hammas tulehtunu, ja sen seurauksena puoli naamaa turvoksissa. Raukka
Tää olo vaan ei oo juurikaan parantunu. Välillä tuntuu että ihanaa ku saa syödä, ja sit syömistä seuraaki pahoinvointi. Yäk.
Miehelläki hammas tulehtunu, ja sen seurauksena puoli naamaa turvoksissa. Raukka
Höpökömpiäinen
Näppärä viestien naputtelija
Ei oo synnytys vielä mullakaan käyny mielessä, kunhan tosiaan kanssa ensin varmistuisi, että mahassa joku oikeesti elelee.
Mutta en kyllä synnytystä mitenkään ilolla odota, vaikka ensimmäisen kanssa menikin kaikki hyvin ja vauhdikkaasti eikä jäänyt kauheesti traumoja. Paitsi se, että kärvistelin supistusten kanssa kotona niin pitkään, etten sairaalassa ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä. Olin valmistautunut henkisesti siihen, että otan kaiken mahdollisen mitä vaan voi saada, mutta sairaalaan päästyäni kun sanoin kätilölle, että voisin nyt ottaa kivunlievitystä, kätilö vaan tokaisi, että ei tässä panadolia kummempaa sulle nyt ehdittäisi antamaan ku sää ponnistat ihan kohta. Se oli pienoinen shokki siinä vaiheessa kun kivut oli kovimmillaan ja tieto siitä ettei tähän nyt voikkaan saada mitään helpotusta. Mutta onneksi kaikki kävi sitten hyvin nopeesti.
Synnytys minun mielestä on vaan ainut huono homma ja välttämätön paha tässä vauva asiassa..
Mutta tietenkin toki hyvin hartaasti toivon, että täysiaikaisen vauvan synnytykseen tässä päästäisiin ja että kaikki kävisi nopeasti ja onnellisesti, mutta kyllähän ne kivut vaan sen verran kovia ja pelottavia on, että en synnytystä siinä mielessä mielellään ajattele..
Mutta en kyllä synnytystä mitenkään ilolla odota, vaikka ensimmäisen kanssa menikin kaikki hyvin ja vauhdikkaasti eikä jäänyt kauheesti traumoja. Paitsi se, että kärvistelin supistusten kanssa kotona niin pitkään, etten sairaalassa ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä. Olin valmistautunut henkisesti siihen, että otan kaiken mahdollisen mitä vaan voi saada, mutta sairaalaan päästyäni kun sanoin kätilölle, että voisin nyt ottaa kivunlievitystä, kätilö vaan tokaisi, että ei tässä panadolia kummempaa sulle nyt ehdittäisi antamaan ku sää ponnistat ihan kohta. Se oli pienoinen shokki siinä vaiheessa kun kivut oli kovimmillaan ja tieto siitä ettei tähän nyt voikkaan saada mitään helpotusta. Mutta onneksi kaikki kävi sitten hyvin nopeesti.
Synnytys minun mielestä on vaan ainut huono homma ja välttämätön paha tässä vauva asiassa..
Mutta tietenkin toki hyvin hartaasti toivon, että täysiaikaisen vauvan synnytykseen tässä päästäisiin ja että kaikki kävisi nopeasti ja onnellisesti, mutta kyllähän ne kivut vaan sen verran kovia ja pelottavia on, että en synnytystä siinä mielessä mielellään ajattele..
Muokattu viimeksi:
Mulla on lomaa jäljellä tämä viikko enää ja se startattiin muuton aloituksella... Nyt selkä kipeenä ku pitiki kannella kamoja miehen kanssa kahestaan. Ei vaan maltettu odottaa huomiselle että saadaan muuttoapuja :D jospa huomenna saatais vanha asunto tyhjäks niin olis paljon kivempi viettää loppulomaa - siivoillen ja laatikoita purkaen!
Aa. :/ Itse taas olin tosi hätänen ja lähdettiin synnärille tosi aikasin, vaikka oisin kyllä selvinny niiden supistusten kanssa ihan hyvin. Toisaalta, sairaalalle oli 100 km matkaa niin halusin varata siihen aikaa kun oli liukkaat, huonot kelit.
Vaikka itelläkin oireet hävinny melkein kokonaan enkä tiiä asustaako tuolla joku vai ei niin kyllä itelläkin synnytys käyny mielessä. Ekaa odotan enkä nyt oikeesti tiedä mitä odottaa mutta ihan mielenkiinnolla sitä odotan.. Kunhan kaikki menis hyvin. En haluais että leikataan.
Huomenna alkaa työt ja esikoinen lähtee päiväkotiin. Hämmentävä olo.