Elämä on mokailua, mokaketju

[VäriSointu]

Epäonnistuneen ruuan inspiroimana loin tällaisen hyvän mielen ketjun kaikista mahdollisista omista mokista. Tänne saa siis kertoa kaiken maailman mokia, mitä on tullut tehtyä.
Idea on pitää tämä positiivisena ja iloa tuovana, joten ei ole tarkoitus nauraa räkättää muiden mokille, vaan jakaa kaikkia niitä sattumuksia, mitä elämässä voi tapahtua, koskivatpa ne ruuanlaittoa, lastenhoitoa tai jotain muuta.

Minä kerron heti tuon omani. Käytän jonkin verran chiliä ruuanlaitossa, seos on ollut nimeltään chilimausteseos. No se loppui ja ostin tilalle chilijauhetta, kun tuota toista ei kaupassa ollut. Tein jauhelihakastikkeen normaalia pienemmästä jauhelihamäärästä, joka oli toisen ruuan ylijäämää. Laitoin sitten tuota chilijauhetta suht samalla tavalla kuin sitä jauhoseosta. Virhe. Se oli todella paljon tulisempaa. Lapset eivät pystyneet syömään sitä ruokaa ja omaan suuhunkin se oli tulisempaa kuin tortillajauhelihamömmö, jota tehdään. Sain syödä niitä jämiä usealla ruualla pienissä erissa. No tiedän ensi kerralla, että se on tosiaan hieman tulisempaa kuin se chilijauheseos.

 

[Helpsuli]

Moka nro 1: Työpaikan aamupalaverissa eilen ihmettelin kovasti, kun esimiehen suu kävi ja monen muunkin mikki kävi auki enkä kuullut pihaustakaan. Kunnes hoksasin, että mullahan oli tietokoneesta äänet mykistettynä, kiva päästä mukaan siinä kohdassa kun esimies kysyy "pystyisitkö sä Helpsuli nyt kertomaan toimistonne tilannetta?" Nolotti !

Moka nro 2: myös liittyy ruoanlaittoon, luin eilen lasagnetteohjetta väärin ja mies alkoi kommentoimaan että paljonko sä laitat sinne maitoa.. No siinä kohdassa aloin lukemaan ohjetta uudelleen ja maitoa olisi kuulunut laittaa 4dl ja vettä 9dl, minä tein toisin päin. Onneksi oli kuitenkin oikein syötävää noinkin päin.

 

[litranmitta]

Mä sekoilin tänään parkkikiekon kanssa, ja siitä hyvästä köyhdyn neljäkymppiä kiekon nostin kyllä ikkunalle kun menin vauvan kanssa neuvolaan, mutta ajaksi jäi maanantain kauppareissun klo 12, eikä tän aamun klo 10 noh, neuvolan jälkeen ajettiin sit ostamaan elektroninen parkkikello ja perinteinen saa piiloutua jääraapaksi hanskalokeroon... (uus "kiekko" on paristo+aurinkovoima, pariston kestoksi lupaili 5-10 vuotta).

 

[VäriSointu]

Tulipa mieleeni eräs kerta viime talvena julkisessa kaupungin vessassa silloisen 3-kuisen kanssa. Laitoin hänet hoitoalustalle putsaakseni kakan. Kun aloin pyyhkiä kakkaa, vauva alkoi pissata. Käännyin ottaakseni harson hoitolaukusta laittaakseni sen jalkovälin estääkseni tulvan (samalla pitäen ainakin toisesta jalasta kiinni). Vauva onnistui jotenkin kiepsauttamaan jalkansa niin, että hän länttäröi sen siihen kakkaan ja sitten siihen hoitoalustaan. Eli se hoitoalusta oli sitten pissassa ja kakassa. siistin sen parhaani mukaan ja lähetin sähköpostia kaupungin siivouspalvelulle, että se pitää varmaan pestä.

 

[VäriSointu]

Mä sekoilin tänään parkkikiekon kanssa, ja siitä hyvästä köyhdyn neljäkymppiä kiekon nostin kyllä ikkunalle kun menin vauvan kanssa neuvolaan, mutta ajaksi jäi maanantain kauppareissun klo 12, eikä tän aamun klo 10 noh, neuvolan jälkeen ajettiin sit ostamaan elektroninen parkkikello ja perinteinen saa piiloutua jääraapaksi hanskalokeroon... (uus "kiekko" on paristo+aurinkovoima, pariston kestoksi lupaili 5-10 vuotta).

Voi ei! Tuollaiset tosiaan harmittaa.

 

[Aaltokukka]

Mä olen unohtanut jo kesäkuun alussa laittaa yhden korjausta odottavan auton liikennekäytöstä poistoon. Ärsyttää kuitata maksuun turhaa kulua käyttökuluista ja liikennevakuutuksesta.

 

[Bella Swan]

Mokailen tosi paljon! Tänään olen kulkenut ulkona niin, että takin vyö roikkuu vain yhdestä lenkistä ja pitkin maita ja mantuja.
Eilen en pysynyt lautapelissä laskuissa, onko vuoroni seuraavaksi vai ei.
Toissapäivänä olin töissä ja kieli meni solmuun useammankin kerran, onneksi itselle nauraminen ja lempeys auttaa

 

[Voikukkia]

Ihan klassikko punastumisen aihe oli sairaalassa työskennellessä moikata asiakasta "Terve!", sit vastaus oli aika usein et en kyl oo.. Sitten yhdessä työpaikassa tein ison kahvitilauksen, kunnes porukka alkoi miettimään miksi tää on näin vahvaa. Olikin pannujauhatusta se! Oon niin hajamielinen, että jotain pieniä juttuja sattuu usein, paidat on nurinperin ja jaloissa on eripariset sukat

 

[litranmitta]

Ei suoraan moka, mutta kommellus tältä aamulta. Mun kihlasormus on vähän löysä, kun hankittiin raskausaikana vähän puolivälin jälkeen, jolloin oli kai vähän sit jo turvonneet sormet vaikkei siltä tuntunutkaan. Viime yönä se oli sit jossain kohtaa valahtanut irti kädestä pikkupaniikissa kelasin jo, onko yöllisellä vessareissulla pudonnut tai ei kai vaan oo vauvan ulottuvilla jossain. Penkasin lakanat läpi eikä vielä löytynyt. Seuraavaksi lattia, missä lojui muutamat vaatteet. Ne nostamalla kierähti kihla näkyviin! Huh mikä huojennuksen tunne

 

[Elluliini]

Tämmöinenkin ketju No, eilen kaiken valvomisen ja yöpissaamisen jäljiltä hyvin lyhyillä yöunilla töihin. Pysäköin auton halliin niin, että ajoin seinää päin. Ihan kunnolla rysähti ja meinasi vieressä ollut kuolla nauruun hämmennyksissään. Ihme kyllä ei jälkeäkään puskurissa. Seinästäkin kävi ilmi vain kuinka likainen puskuri oli.

 

[VäriSointu]

Tämmöinenkin ketju No, eilen kaiken valvomisen ja yöpissaamisen jäljiltä hyvin lyhyillä yöunilla töihin. Pysäköin auton halliin niin, että ajoin seinää päin. Ihan kunnolla rysähti ja meinasi vieressä ollut kuolla nauruun hämmennyksissään. Ihme kyllä ei jälkeäkään puskurissa. Seinästäkin kävi ilmi vain kuinka likainen puskuri oli.

En osaa valita sopivaa reaktiota. päädyin nauruun kun mitään vakavaa ei kuitenkaan tapahtunut ja onhan tuo jo aika hyvin.

 

[Iiris92]

Ihan klassikko punastumisen aihe oli sairaalassa työskennellessä moikata asiakasta "Terve!", sit vastaus oli aika usein et en kyl oo.. Sitten yhdessä työpaikassa tein ison kahvitilauksen, kunnes porukka alkoi miettimään miksi tää on näin vahvaa. Olikin pannujauhatusta se! Oon niin hajamielinen, että jotain pieniä juttuja sattuu usein, paidat on nurinperin ja jaloissa on eripariset sukat

Menee ohi aiheen, mutta onkohan tuossa "terve"-tervehdyksen käytössä kuinka alueellisia eroja, kun on itä-suomessa yleisesti käytössä, mutta länsirannikolla asuessani koin itseni kummajaiseksi sitä käyttäessä, joten aloin tervehtimään "hei"/"hej"

 

[Aaltokukka]

Sorruin työssä tuossa taannoin steretotyyppiseen ajatteluun! Kyllä hävetti!
Mies pariskunta oli varannut ajan asunto (iso neliö) esittelyyn. Totesin siellä heille ääneen alakerran naapurin aiemmin häiriintyneen edellisen perheen lasten suht normaaleista elämisen äänistä ja tehneen siitä lukuisia valituksia isännöintiin ( =minulle), mutta "teidänhän ei tarvitse sitä pelätä". Toinen n 40v. miehistä nosti kevyesti kulmiaan samalla todeten: "kyllä minun kolmosista ääntä lähtee kun vähintään joka toinen viikonloppu haen heidät luokseni ex-vaimoltani".
No, yhtiössä ei ollut tarjota heille heti vapaita autopaikkoja (2kpl), joka heille oli neliöitä tai mitään muuta tärkeämpi asia.

 

[Vargynja]

Sorruin työssä tuossa taannoin steretotyyppiseen ajatteluun! Kyllä hävetti!
Mies pariskunta oli varannut ajan asunto (iso neliö) esittelyyn. Totesin siellä heille ääneen alakerran naapurin aiemmin häiriintyneen edellisen perheen lasten suht normaaleista elämisen äänistä ja tehneen siitä lukuisia valituksia isännöintiin ( =minulle), mutta "teidänhän ei tarvitse sitä pelätä". Toinen n 40v. miehistä nosti kevyesti kulmiaan samalla todeten: "kyllä minun kolmosista ääntä lähtee kun vähintään joka toinen viikonloppu haen heidät luokseni ex-vaimoltani".
No, yhtiössä ei ollut tarjota heille heti vapaita autopaikkoja (2kpl), joka heille oli neliöitä tai mitään muuta tärkeämpi asia.

Pisteet siitä että huomasit sortuneesi stereotyyppiseen ajatteluun! Uskoisin kaikkien joskus sortuvan. Oletuksia tulee tehtyä niin herkästi. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Mutta se on jo hienoa, kun tajuaa ettei mennyt ihan putkeen.

Itselläni menee usein sanat solmuun ja saattaa tulla sanottua nopeammin kuin ajateltua. Esimerkiksi kesällä näin automatkalla peuroja/kauriita (vasan värityksestä päätellen samaa lajia kuin Bambi). Siinä sitten hihkaisen ensimmäisen sarvekkaan, mikä tuli mieleen: "antilooppeja!".