Eka ultra takana - huolestunut

T

Tuittuli

Silmät suurina ihmettelijä
Heippa kaikille, vasta ensimmäistä kertaa kirjoitan, vaikka olenkin viestejänne lueskellut. Tänään olin ensimmäisessä ultrassa ja olen huolestunut ja kaipaan muiden kokemuksia, onko vastaavia tapauksia muilla ollut. Olen yli 30-vuotias ensisynnyttäjä. Ilo oli suuri kun monen yrityskuukauden jälkeen testi näytti positiivista.
 
Ultran piti olla tiistaina, mutta sitten sitä siirrettiin, kun hoitaja oli sairastunut. Tänään mennessämme neuvolaan, oli siis eka neuvolakertakin. Minun pitäisi viimeisistä kuukautisista laskien olla jo 10. viikolla. Eli ultrassa pitäisi pienokaisen näkyä hyvin ja näkyä myös sydämen syke.
 
Hoitaja, joka oli kätilön sijainen, ei kuitenkaan saanut vatsan päältä eikä myöskään emättimen kautta ultrassa näkymään sikiötä. Tosin, ei kunnolla "mustaa aukkoakaan", joka ilmeisemmin on kohtu, vai tarkoittaako sana kaiku ultrassa sitä?
 
Hän sanoi, että pitää varautua siihen, että siellä ei välttämättä mitään ole. Tästä huolestuneena tein vielä kotona testin ja se oli positiivinen. Minkäänlaista veristä vuotoa minulla ei ole ollut. Seuraava ultra on tiistaina, mutta jännitän niin kamalasti ja toisaalta pelkään pahinta. Jos olisi kyse kohdun ulkoisesta raskaudesta, silloin varmaan olisi tässä vaiheessa jo kovat kivut? Tosin, voihan olla sekin vaihtoehto, että sikiö ei elä enää kohdussa tms, mutta luulisi myös, että se silloin olisi näkynyt ultrassa?
 
Onko kellään vastaavia kokemuksia, tuntuu että tiistaihin on pitkä aika, joten lohduttavia sanoja olisi mukava kuunnella.
 
Aurinkoisia päiviä muille odottajille.
 
 
Heissan ja onnittelut plussasta [:)]

Raskautesi ei välttämättä ole nii pitkällä, mitä menkoista laskettu la näyttäisi - monestihan käy noin. Itellä oli siten, että menkat oli myöhässä ja tein testejä parin viikon ajan, negoja, vaikka tunsin/tiesin olevani raskaana. Kun plussa lopulta pärähti tikkuun, nii laskin la:n menkkojen mukaan. Ensimmäisessä ultrassa sitten selvisi, että raskaus ei ole tosiaan niin pitkällä, kuin menkoista laskettu. La:a siirtyi parilla viikolla ja rakenteessa vauveli oli taas puolestaan viikkoa vanhempi, mitä np-ultra antoi la:ksi. Toivotaan, että raskautesi voi hyvin ja jos vaikka kohtusi on sellaisessa asennossa ja sikiö niin hyvin piilossa, ettei tämä hoitaja saanut ultralla näkyviin sikiötä [8|]

Toivotan suuresti tsemppiä tuleviin päiviin, odottamisen kannalta ja tiistaina sitten olet varmasti asiasta enemmän tietoisempi. Ja jos raskautesi olisi ulkopuolinen, olisi kipuja, verenvuotoa tai pistävää kipua olkapäässä, joka johtuu vatsaonteloon vuotaneen veren aiheuttamasta palleatyrän ärsytyksestä. Ja kun raskaustestisi on edelleen positiivinen, olisin helpottunut - tosin hcg:n hormoonin määrästä näkisi raskauden tilan, mutta nopeampaa saanet vastauksen tiistaisessa ultrassa, ko tolla hormoonini mittaamisella.

Tulehan kertomaan sitten mitä ultrassa sanottiin *halaukset sinulle*
 
Kiitos, tämä oli lohduttava viesti. Niin paljon olen lukenut tuulimunista yms, että tieto lisää tuskaa ja olenkin tihrustellut tässä loppupäivän.
 
Laskin, että positiivisen testin tekemisestä pitäisi kuitenkin olla jo 8. viikolla. Menkoista lähtien kymmenellä viikolla. Eli luulisi kuitenkin, että jo 8. viikollakin näkyisi kohdussa. Mutta siellä ei näkynyt mitään... Ei kyllä tosin edes ruskuaispussia tms. Eli jos se tosiaan on piilossa ja jos hoitaja ei sitten jostain syystä osannut ultralla katsoa niin tarkkaan. Jossitteluahan tämä on, mutta kiitos JeRoSe lohduttavista sanoista!
 
Päivä kerrallaan, eihän tässä muuta voi. Ilman muuta tulen kertomaan, jos tiistaina näkyy, jos ei, voin olla niin alamaissa, etten nettiin jaksa vilkaistakaan, mutta sitten myöhemmin kyllä!
 
 
Toivotaan, että siellä on kaikki hyvin. Mulla alkoi tuulimunassa jossain vaiheessa pieni verinen vuoto, kipuja ei ollut. Tein useamaan kerran testin ja se näytti aina plussaa, koska istukka eritti edelleen hormonia, vaikka vauvat eivät olleet lähteneet kehittymään. Tiedän, että ärsyttää odottaa sinne ultraan, mutta nyt ei kai muu auta! Toivottavasti tuot sieltä hyviä uutisia! 
 
mulla oli eka neuvolakäynnillä ihan vastavalmistunut hoitsu eikä se meinannut saada mitään näkymään, pyysi sitten kokeneemmalta apua ja heti löytys kohtu ja siellä näkyi sydän lyövän. Tää nuorempi ei uskaltanut tarpeeksi painaa ultrajutulla mahaa jotta olis saanu jotain näkyviin. En tiedä miten sitten on alakautta tutkittaessa, mulle tehtiin vaan mahan päältä.
Halaus ja toivon että tiistaina saisit varmuuden!
 
Eilen siis ultrassa jälleen. Mitään ei vieläkään näkynyt, mutta en ole enää niin huolissani. Hoitaja ei ilmeisesti osannut ekalla kerralla käyttää laitetta ollenkaan, oli näkevinään kohtua ja ei, siis mitään selkoa ei oikein tullut, muuta kun itselle paha mieli ja huoli.
 
Nyt kätilön katsoessa ultraa hän totesi, ettei nää kohtuakaan, eli ei vielä pidä olla huolissansa. Tänään on aika sitten erikoislääkärille, joka ultran katsoo ja ehkä löytäisi sen kohdunkin. Sitten saadaan varmuus, onko kaikki hyvin.
 
Ilmeisesti kohtuni on vaan niin erikoisessa paikassa [;)] Kyllähän tämä epätietoisuus huolestuttaa, mutta kun kohtua ei näkynyt, ei vielä voi menettää toivoansa.
 
Edellinen kun kertoi, ettei siellä näy sikiötä, eli sillon olin paljon huolestuneempi...
 
Oho, jännä tilanne sulla!

Tuuhan kertomaan kuin käy, toivon että teillä kaikki on kivasti alkuvaikeuksista huolimatta :)
 
[&o] Ikävää kerrottavaa, eli näinhän siinä sitten kävi, että raskaus oli tuulimuna ja minulle aloitettiin lääkkeellinen keskenmeno. Keskiviikkona sain heti yhden lääkkeen ja tänään niitä olen aikamoisen satsin saanut sairaalassa. Tuulimunassa voi olla raskausoireita, jotka minulla olivat niin selvät.
 
Luulin, ettei niitä voi olla. Tämä tuli kun salaman isku taivaalta. Olo on tyhjä ja turta. Lisäksi supistukset tekevät kipeää, mutta henkinen kipu on kamalampi.
 
Toivon kaikille hyvää kesää, itse varmaan jään toipumaan hetkeksi aikaa tältä palstalta. Toivottavasti kirjoittelemme vielä hyviä uutisia, nyt se ajatus tuntuu aivan mahdottomalta. Jotenkin en kestä tajuta sitä, että odotin lähes 11 viikkoa vauvaa, jota ei sitten ollutkaan. Kaikki ne pahoinvoinnit, turvotukset, mahan kasvu (joka tuntuu käsittämättömältä) ja iloiset odotukset. Niitä kaipaan.
 
Voi ei! Kuinka ikävää... Sanoin kuvaamaton on varmaan surunne. Nyt olkaa lähellä toisianne ja jakakaa surunne yhdessä, vielä joskus koittaa aika iloitakin.

Toivon teille kaikkea hyvää koko sydämestäni!
 
Takaisin
Top