Eka raskaus ja ahdistus

K

Kyfi9252140

Vasta-alkaja
Olen 14+3 raskaana ja nyt viimeiset viikot on ahdistanut aivan hemmetisti. Päässä pyörii vain onko musta tähän ja miten se elämä muuttuu..jotenki tunnen itteni todella huonoksi ihmiseksi kun ajatukset ovat ollu ny hirveän negatiiviset. Melkein kaksi vuotta kuitenki oltiin ilman ehkäisyä ja siinä ajassa ehti käydä läpi omat fiilikset ja ne olikin hyvin positiiviset ja monta pettymystä ja itkua kun muutama positiivinen sitten viikon sisään vuotikin ulos. Ja nyt kun kaikki on hyvin ja raskaus etenee normaalisti niin yhtäkkiä olenkin aivan paniikissa. Sanokaa etten oo ainoa ja että nää tunteet kuuluu asiaan
 
Et todellakaan oo ainoo. Viikolla 33 ja ei varmaan oo yhtään viikkoa, ettei olis ahdistanu. Kuuluu asiaan :grin​
 
Mullakin vielä ihan loppuraskaudessa varsinkin iltaisin väsyneenä tuli ajateltua, että mitä hittoa mä sillä lapsella teen. Hyvä äiti musta silti tuli, eikä mitään tuollaisia ajatuksia oo ollut kertaakaan synnytyksen jälkeen :) vaikka sekin on ihan normaalia, jos alkuun tulee ”tässäkö/tätäkö tää nyt on” -fiilis.
 
Veikkaisin että suorastaan suurin osa jossain kohtaa raskautta miettii että onko musta äidiksi/halusinko oikeasti tätä tai jotain vastaavaa. Ainakin esikoista odottavat. Omasta raskaudesta on aikaa, mutta kyllä siinä tuli kanssa kaikenlaisia tunteita käytyä läpi. Ei ne tunteet tee huonoksi ja olet varmasti hyvä äiti lapsellesi. Jos kovasti ahdistaa kannattaa puhua asiasta neuvolassa, ehkä jopa käydä juttelemassa neuvolapsykologilla. Vaikka tunteet onkin luonnollisia niitä ei tarvitse käydä läpi yksin.
 
Kuuluu osana äidiksi kasvamiseen, et todellakaan ole ainoa (: noita tunteita tulee ja menee vielä lapsen syntymän jälkeenkin, mutta laantuvat kyllä ajan kanssa. Toisilla on pidempään ja useammin ja toisilla harvemmin. Anna vain itsellesi rauha tuntea mitä tunnet ja niitä on myös hyvä sanoa ääneen, ei tarvitse hävetä (:
 
Et varmasti ole ainoa noiden tunteiden kanssa. Kannattaa rohkeasti vaan ottaa asia puheeksi vaikka neuvolassakin, niin saat varmasti sieltä joko keskusteluapua tai ohjauksen paikkaan missä sitä on. Suosittelen ehdottomasti että asioista puhuu, kaikki tunteet on raskausaikana sallittuja ja mielen myllerrys on melkoinen. Itselläni oli tosi raskas raskausaika, ja neuvolassa hyvin otettiin kyllä tilanteesta koppi. Ja kyllä ainakin mulla jatkui pitkään vauva-aikanakin välillä ne mietteet, että tätäkö tää nyt on, se kuulunee siihen vanhemmaksi kasvamiseen :rolleyes: Tsemppiä, toivottavasti olo helpottuu ja pääset nauttimaan raskausajasta täysillä :) ja kannustan kovasti puhumaan asiasta jollekin taholle!
 
Mua neuvolassa varoiteltiin siitä, että se rakkauspuuska saattaa tulla vasta pitkän ajan kuluttua synnytyksestä, että on tosi yleistä ja ihan normaalia, että synnytyksen jälkeen on ennemminkin sellanen ”tossako se nyt sit on” -fiilis. No mulla se järjetön rakkausfiilis tuli kyllä heti, lun babyblueskin oli enemmän sitä, että itkemällä itkin kun lapsi on niin kaunis ja mitäs jos se menee rikki tai teen jotain väärin. Mutta täysin normaalia on raskausaikana ja synnytyksen jälkeen kaikenlaiset tunteet. Onhan toi ihan valtava muutos plus se hormonien määrä. Ja raskausaikana vielä kaikki mahdolliset vaivat, joita se lapsi ja raskaus aiheuttaa.
 
Takaisin
Top