aqwititi
Oman äänensä löytänyt
Pakko päästä purkamaan jonnekin.
Ensimmäinen raskauteni päättyi keskenmenoon rv 8+0. Jolloinka tehtiin lääkkellinen tyhjennys, koska raskausmateriaali ei ollut poistunut itsekseen. Lääkärissä sain suun kautta annettavan lääkkeen ja tarkoitus oli parinpäivän päästä laittaa emättimeen kaiketi 2 tablettia ? tästä on aika pitkä aika ni en tarkkaan muista saa siis valaista vähäsen ken tietää. Minulle tuli kauheat supistus kivut tuosta ensimmäisestä tabletista. Tuntui että mikään särkylääke ei tehonnut joten sain ottaa panacodin, jonka jälkeen tuli pari isoa supistusta ja sen jälkeen kivut olivat poissa. Kun pääsin vihdoinkin rentoutumaan niin raskausmateriaali pääsi poistumaan kokonaan.
Seuraavana päivänä minut ultrattiin sairaalassa ja todettiin ettei jatko toimenpiteitä tarvita koska kohtu oli tyhjentynyt siististi kokonaan. Olo oli todella tyhjä ja sitä vain mietti miksi näin kävi?
Jälkivuoto kesti vain 3 päivää ja kuukautisetkin alkoivat uudelleen nopeasti ajallaan. Vain 6 viikkoa keskenmenon jälkeen olin uudelleen raskaana. Olin niin onnellinen, mutta samalla aika varovainen. Eräs ystäväni ei voinut ymmärtää miksi olin niin varovainen tekemisissäni. Mutta kuinka hän voisi ymmärtääkään, koska ei ole vielä itse kokenut samanlaista menetyksen kipua.
Raskaus eteni hyvin ja vointini oli loppuun asti hyvä. Viime heinäkuussa syntyi ihana esikoisemme. Imetyksen lopetin kun poika oli 1,5 kk ikäinen, jolloin mieheni kanssa päätimme että haluamme pienen ikäeron lapsille.
23.12.2013 tein positiivisen testin ja voi sitä ilon määrää paras lahja ikinä! Ekassa neuvolassa keretty käydä, ultra varattunu huomiselle.
Tänä yönä näin unta keskenmenosta heräsin siihen että se onkin totta. Olin vuotanut paljon kirkasta verta ja kun juoksin vessaan veren valuminen jatkui...
Soitin sairaalan että menenkö aamusta käymään terkkarissa lääkärillä vai tulenko vaan ultraan perjantaina kätilö sanoi jos kipuja ei ole niin menen ultraan perjantaina, jossa tarkastetaan tilanne.
Kätilö sanoi toivoa olevan, mutta olen varautunut kuulemaan huonot uutiset.
Pelottaa hiukan taas se kipu mikä tulee jos joudutaan lääkkeellisesti avittamaan. Se kipu oli paljon pahempaa kuin synnytys kipu. Ehkä siksi kun jokainen synnytys supistus on lähempänä rakkaan vauvan saamista syliimme tuo toinen taas jotain aivan muuta...
Viikkoja tänään olisi 11+5. Mutta parempi näin niin se pitäisi ajatella vaikka nytten tuntuisi ettei pysty. Toivon ja jaksan uskoa seuraavan raskauden onnistuvan. Kehoni ei ollut vielä vain valmis eihän viime synnytyksestä ole vasta kuin 7 kuukautta.
Halusin päästä purkamaan tämän asian johonkin ja kyllä tämä tuntui helpottavan vähäsen edes.
Ensimmäinen raskauteni päättyi keskenmenoon rv 8+0. Jolloinka tehtiin lääkkellinen tyhjennys, koska raskausmateriaali ei ollut poistunut itsekseen. Lääkärissä sain suun kautta annettavan lääkkeen ja tarkoitus oli parinpäivän päästä laittaa emättimeen kaiketi 2 tablettia ? tästä on aika pitkä aika ni en tarkkaan muista saa siis valaista vähäsen ken tietää. Minulle tuli kauheat supistus kivut tuosta ensimmäisestä tabletista. Tuntui että mikään särkylääke ei tehonnut joten sain ottaa panacodin, jonka jälkeen tuli pari isoa supistusta ja sen jälkeen kivut olivat poissa. Kun pääsin vihdoinkin rentoutumaan niin raskausmateriaali pääsi poistumaan kokonaan.
Seuraavana päivänä minut ultrattiin sairaalassa ja todettiin ettei jatko toimenpiteitä tarvita koska kohtu oli tyhjentynyt siististi kokonaan. Olo oli todella tyhjä ja sitä vain mietti miksi näin kävi?
Jälkivuoto kesti vain 3 päivää ja kuukautisetkin alkoivat uudelleen nopeasti ajallaan. Vain 6 viikkoa keskenmenon jälkeen olin uudelleen raskaana. Olin niin onnellinen, mutta samalla aika varovainen. Eräs ystäväni ei voinut ymmärtää miksi olin niin varovainen tekemisissäni. Mutta kuinka hän voisi ymmärtääkään, koska ei ole vielä itse kokenut samanlaista menetyksen kipua.
Raskaus eteni hyvin ja vointini oli loppuun asti hyvä. Viime heinäkuussa syntyi ihana esikoisemme. Imetyksen lopetin kun poika oli 1,5 kk ikäinen, jolloin mieheni kanssa päätimme että haluamme pienen ikäeron lapsille.
23.12.2013 tein positiivisen testin ja voi sitä ilon määrää paras lahja ikinä! Ekassa neuvolassa keretty käydä, ultra varattunu huomiselle.
Tänä yönä näin unta keskenmenosta heräsin siihen että se onkin totta. Olin vuotanut paljon kirkasta verta ja kun juoksin vessaan veren valuminen jatkui...
Soitin sairaalan että menenkö aamusta käymään terkkarissa lääkärillä vai tulenko vaan ultraan perjantaina kätilö sanoi jos kipuja ei ole niin menen ultraan perjantaina, jossa tarkastetaan tilanne.
Kätilö sanoi toivoa olevan, mutta olen varautunut kuulemaan huonot uutiset.
Pelottaa hiukan taas se kipu mikä tulee jos joudutaan lääkkeellisesti avittamaan. Se kipu oli paljon pahempaa kuin synnytys kipu. Ehkä siksi kun jokainen synnytys supistus on lähempänä rakkaan vauvan saamista syliimme tuo toinen taas jotain aivan muuta...
Viikkoja tänään olisi 11+5. Mutta parempi näin niin se pitäisi ajatella vaikka nytten tuntuisi ettei pysty. Toivon ja jaksan uskoa seuraavan raskauden onnistuvan. Kehoni ei ollut vielä vain valmis eihän viime synnytyksestä ole vasta kuin 7 kuukautta.
Halusin päästä purkamaan tämän asian johonkin ja kyllä tämä tuntui helpottavan vähäsen edes.
Varmaan tuskaista odotella sitä ultraa. Siellähän se sitten selviää mikä on tilanne, kovasti jaksamista.
Sydän sykkyrällä täällä odotinkin uutisia! Kovasti myötäelin täällä. :) :D Toivottavasti jatkuu hyvä onni!
