Ei enää sanaakaan ihanasta raskausajasta

K

Kyfi8209540

Vasta-alkaja
Ihmiset jaksaa jauhaa kuinka ihanaa raskausaika on. Mä en jaksaisi enää kertaakaan kuulla neuvoja ihmisiltä, joiden oma odotus on ollu aivan erilainen! Odotusta vielä puolet jäljellä, mutta oon jo niin kypsä tähän olotilaan. Alkuraskaus meni oksennellen ja kärsien kovasta väsymyksestä. Sitten alkoi kivut ja liikkumisvaikeudet. Ärsyttää joidenkin ihmisten ihmettely että joko mulla on sitä ja sitä oiretta tai vitsailut siitä, että oonko varma kuinka pitkällä raskaus jo on. Ihmiset kyselee vointia, mutta todellisuudessa pitäis vaan pitää jonkinlaista kulissia siitä, kuinka hienoa tää on.

Vihaan raskausaikaa. Vihaan tätä saamattomuutta, avuttomuuden tunnetta ja sitä, että kroppa hallitsee mua ja elämääni. Vihaan sitä, ettei kukaan tunnu ymmärtävän ja toisaalta vihaan taas myöntää sitä, että tää on mulle ihan helvetin raskasta henkisesti ja fyysisesti. Kroppakaan ei tunnu enää omalta. Ärsyttää ettei saa myöntää ääneen raskausajan olevan ihan täyttä paskaa.
 
Sympatiat sinne ja kuulostaa hyvinkin tutulta, et ole yksin ajatuksies ja tunteidesi kanssa. Mulla on molemmat raskaudet ollu todella vaikeita, niin fyysisesti kuin henkisesti. Mä en ole osannu kunnolla iloita/olla onnellinen raskaudesta (paitsi tietty mahassa kasvavasta lapsesta). Se olo on niin kurja, kun fyysisesti pelkkä makaaminen sattuu ja on hankalaa. Henkinen puoli käy läpi ison prosessin raskausaikana, onhan se naiselle tosi iso juttu. Ne ihmiset keillä raskausaika on ollu helppoa, ihanaa, elämän parasta aikaa, ei voi ymmärtää miten joku voi kokea raskauden ihan päinvastasena. Mä olen molemmissa raskauksissa hokenut päivittäin, kuinka mä vihaan olla raskaana ja en enää ikinä ryhdy tähän. Mut jännä juttu kun aina synnytyksen jälkeen sen kaiken unohtaa, ja palkinto on todellakin sen arvoinen. :)

Äläkä häpeä omia ajatuksia omasta raskaudestasi, vain sä itse tiedät miltä sinusta tuntuu. Tsemppiä sulle raskausaikaan, toivottavasti viimeiset kuukaudet menisi nopeasti ohi ja saisit oman pikkuisen syliin!

Ja kyllä saa ääneen myöntää, että raskausaika on p*rseestä. :wink
 
Tottakai saa sanoa, ja pitääkin! Kannattaa ainakin neuvolassa ottaa asia esiin, jotta pääsisi psykologin juttusille. Raskaudenaikainen masennus jatkuu hoitamattomana usein myös synnytyksen jälkeen, ja mitä aikaisemmin hoitoa saa, sen helpommin siitä pääsee eroon.
 
Mä kans monesti pohdin, että mitä niin ihanaa on siinä, kun koko ajan kusettaa, väsyttää, oksettaa ja liikkuminen käy päivä päivältä vaikeemmaks. Mulla oli elektiivinen sektio, joten tiesin sentään, että 39+0 ja se loppuu! Jos olisin jäänyt odottelemaan alatiesynnytystä, niin olis voinu vielä jatkuu pitkäänki.

Ainut lohdutuksen sana on, että se kyllä loppuu. Ei vielä, mutta loppuu kuitenkin. Mä en oo kaivannu sitä mahaa millisekuntiakaan (vaikka niin kaikki aina väitti). Vieläki jos jotain vaikka tippuu lattialle, niin nostaessa saatan miettiä, että onpa tää helppoa.

Koita kestää!
 
Samaistun todella! Lapsi on todella odotettu ja kaivattu, ja siksi tuntuukin syylliseltä tuntea olonsa huonoksi ja masentuneeksi.. En vaan voi sille mitään. Ensimmäinen puolikas oli kauhean pahoinvoinnin ja väsymyksen sävyttämää, ja vaikka pahoinvointi helpotti, väsymys ja huimaus jäi. Ihan kuin olisin sairastunut johonkin vakavaan sairauteen, jokainen päivä on pelkkää taistelua siitä että saa hoidettua kaikki velvollisuudet. Joita ei edes ole nyt paljoa, mutta silti koko ajan olo, että alisuoriutuu kaikesta ja pään sisällä on pelkkää pumpulia. Eniten pelkään sitä että tämä olotila jää päälle synnytyksen jälkeenkin, ja sitten oon kyllä aika suossa pienen lapsen kanssa.. Huh, ei kyllä kivalta kuulosta nämä mun jutut omaankaan silmään, varasinkin neuvolasta jo ajan psykologille. Jotenkin olen ajatellut että tämän pitäisi olla ihanaa aikaa odottaa omaa lasta saapuvaksi, mutta miksi olo on vaan niin väsynyt ja paska koko ajan :( Ei tietoakaan mistään keskiraskauden energisestä olosta tai hehkusta..
 
Ei todellakaan mitään ihanaa!! Samat fiilikset kun aloittajalla. Mutta silti kuopus on nyt 2kk vanha ja ajatus kolmannesta kutkuttaa! :woot::angelic: Mä voisin synnyttää vaikka joka päivä kun ei tarvis olla raskaana! :grin
 
Täällä kans voin todeta että ei tämä herkkua ole. Olin mielessäni kuvitellut että ah ihanaa kun sitten joskus aletaan odottaa esikoista, niin nautin kyllä olosta. Tässä ei ole mitään nautittavaa. 13 viikolle asti yökötys alkoi aina iltapäivällä ja kesti iltaan. Kun se loppui oli viikko ilman mitään ikäviä oireita, kunnes liitoskivut ja järjetön väsymys iski vk 14. Istuminen paikoillaan on tunnin verran jees, sit alkaa pakottaa lonkissa ja häpyluussa ja makuulleen ois päästävä. Jos ei pysty makoilla (töissä) niin täytyy lähtee ankkakävelemään hetkeksi. Lisäksi huomenna on neuvolassa palaveri, koska sokerirasitustestissä kaikki arvot oli koholla ja raskausdiabetes diagnoosi tuli kaiken kukkuraksi. Ehkä se selittää ruokailun jälkeisen koomatilan, mutta ei silti oo mieltä ylentävää.

Voi mikä tuskainen taival onkaan vielä edessä. ;(
 
Hei!

Olen uusi täällä ja terveydenhoitajan arvio la:sta on 12.10 ja eka ultra vasta ensi kuun alkupuolella.

Minä olen kanssa miettinyt, että tämäkö on sitä ihanaa aikaa. Kyllä tämä muuten menisi, mutta tämä kauhean ärsyttävän oksentelu. Käyn vielä kuitenkin töissä. 1-2 krt olen ennen töihin lähtiessä oksentanut. Tämä viikko oli talvilomaa ja sepä menikin suurimmaksi pöntön kaverina. Tänään sitten olin pöntön kaverina jopa kolmesti. Minun pahoinvointi yleensä on ollut aamupainotteinen. Toivon kyllä kovasti, että oksentelu loppuis ja pian. ☺

T. Virve
 
Pakko myöntää itsekkin että en erityisemmin nauti tästä. Fyysistä pahoinvointia ei ole mutta henkinen puoli. Kokoajan masentunut, mikään ei tunnu miltään, kaikki v#%@tuttaa, ei jaksa kiinnostua mistään, koko ajan väsyttää ja oma naama ja kroppa tuntuu ja näyttää ihan hirveeltä..
 
Odotan esikoistani. Ensimmäinen kolmannes takana. Ajattelin aina miten ihanaa olisi olla raskaana. Pyh! Haluaisin jo nyt tämän olevan ohi ja odotan kauhulla viimeistä kolmannesta! Ja minulla ei edes ole tähän mennessä ollut erityisen pahat raskausoireet ja silti tämä on ihan vehkeestä! Ja sitten kun ähkin ja valitan jostain miehelle niin sieltä tulee kannustava "Nauti nyt! Sinähän tätä halusit.".:shifty:
Niin ja se raskausajan hehku. Onko näkynyt? Ei ole! Vai tarkoitetaanko sillä kaikkia näitä finnejä ja rasvaista tukkaa?:wacky:

No joo, ehkä kun tämä toinen kolmannes pyörähti käyntiin niin olo vähän normalisoituisi ennen viimeistä koitosta.
Olen ammatiltani lastenhoitaja niin kauhulla odotan sitä ison lapsimäärän pukemista ja vessattamista ison mahan kanssa.

Kiva kun tänne sai luvan kanssa valittaa. Olen potenut huonoa omaatuntoa näiden fiilisten takia kun tiedän että on ihmisiä, jotka tekisivät mitä tahansa että tulisivat raskaaksi. Ja sitten minä, jolla ei ollut mitään ongelmia valitan ja nurisen kun ei tämä nyt ollutkaan niin hehkeää kuin luulin.:sorry:
 
Onhan tässä juu toki varjopuolensakin. Minua ahdistaa tämä painon kerääntyminen ja on totisesti tylsää kun ei saa nauttia saunaolutta eikä pitää juusto-viini-iltoja! Nikotiiniakin on hirveä ikävä!! Ja sushia.. :grin:woot:

Oksetus ja verenpaineen nousu ottaa myös nuppiin. :wacky:

Mutta on tämä kaikki kummikin sen arvoista ihan täysin. :):Heartpink
 
Takaisin
Top