Ehtiikö vanhemmat tehdä kaiken mitä "pitäisi"?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Nykyaikana tuntuu olevan paljon vaatimuksia tai vähintään suosituksia mitä kaikkea lapsen kanssa pitäisi tehdä ja somessa vielä vähän lisää hyvän äidin vaatimuksia. Pitäisi ulkoilla muutama tunti päivässä, käydä vauvauinnissa, muskarissa, värikylvyssä ja perhekerhossa, (isommat lapset käy jumpassa ja parissa muussa,) tavata ystäviä ja sukulaisia, lukea, tarjota vain itsetehtyä kotiruokaa, pitää koti siistinä jne jne.

Ehtiikö oikeasti tehdä kaiken mitä "pitäisi"? Jos ehtii, miten? Jos ei ehdi, mistä karsitte?
 
Ulkoilu ei ole päivittäistä meillä, mutta mennään nyt useammin kuin ennen. Muuten lapsen tarpeiden ja hoivan osalta ehditään tehdä kaikki mitä pitää ja ollaan siitä hyvin iloisia. Mun äitikin sanoo, että esikoinen on kokoajam rakkauden ja huomion keskipiste. :3some

Nyt tulossa toinen lapsi niin toki jännittää miten riitetään, mutta parhaamme tehdään. :cat:
 
Meillä ulkoilu on varmaan ainoa, mitä tehdään riittävästi eli pari tuntia päivässä. Niin ja lukeminen, koska sitä rakastan.

Muuten mennään sieltä mistä aita on matalin. Jos pystyisin syömään Valmisruokaa, niin varmasti käyttäisin, mutta kun en pysty, niin ruokaa tehdään isoja määriä kerralla, ettei tarvitse joka päivä olla kokkaamassa.

Siivous on retuperällä, mutta sen verran siivotaan, ettei ole likaista. Jos on pölypalloja eikä jaksa siivota, niin nostetaan katse ylös ja ollaan näkemättä.

Mitään pakollisia harrastuksia ei ole. Lapsi käy muskarissa ja sekin jätetään väliin, jos tulee stressiä tai kiirettä.

Ystävistä ja sukulaisista jäljellä ovat ne, joille sopii tavata silloin, kun on voimia.
 
Yksi viisas palstalainen joskus kirjoitti, että on kolme vaihtoehtoa: onnelliset lapset, äidin mielenterveys ja siisti koti. Kotiäidit saavat valita näistä kaksi.

Monikkoperhevalmennuksessa ohjenuorana on aina, ettei saa mennä sieltä, missä aita on matalin, vaan pitää mennä sieltä, missä aitaa ei ole. Sillä meillä mennään. Etenkin näin yksinhuoltaja-arjessa. Ulkoillaan ja syödään säännöllisesti, sekä nukutaan riittävästi. Niillä pysyy lapset tyytyväisenä. Muulla ei sitten olekaan niin justiinsa, miten tekee. Toki pakko on välillä siivota ja pyykkiä pestä, mutta vain sen verran kuin on oikeasti pakko. Ruuissa käytän paljon helppoja ja vähän aktiivista valmistusaikaa vaativia reseptejä ja runsaasti joko ihan valmiita tai puolivalmiita ruokia.
 
Meillä ei aina toteudu edes ulkoilu, paitsi nyt kun on ollut kiva talvi. Ehdointahdoin en lähde vesisateessa taaperon kanssa mihinkään, koska vihaan - kirjaimellisesti - kuravaatteita, koska meillä ei ole kuraeteistä eikä vesipistettä ulko-ovea lähelläkään. Juuri kävelemään oppinut ei myöskään viihdy rattaissa kuten ennen.
Esikoinen kyllä ulkoilee eskarissa säännöllisesti ja harrastaa mitä itse haluaa, eli ratsastusta. Pienempi on vielä ihan äidin kanssa eikä harrasteta vielä mitään. Ei toisaalta voisi harrastaakaan, kun kaikki pienten lasten toiminta on koronan vuoksi lopetettu.
 
Aikansa kaikella. Ei kanneta syyllisyyttä, jos ei ehitä tai jakseta kaikkea. :smiley-angelic003 Ite teen lyhyempää työaikaa, että jaksan paremmin ja pystyn olemaan enemmän lasten kanssa ja helpottamaan miehen kuormaa.

Esikoisen kohdalla halusin tehdä ja kokeilla kaikkea. Olin mammaryhmässä, kokeilin vauvakinoa (aikuiset katsoo leffaa ja vauvat leikkii, äänet pienemmät ja huomioitu syömiset / vaipan vaihot jne.), oltiin perhekahvilassa. Vedin jopa perhekahvilaa.:grin Käytiin perhekahvilassa, pyhäkoulussa jne. Toisen synnyttyä, käytiin vähän perhekerhossa, mutta ei enää niin paljon.

Pyrin tekemään kotiruokaa. Aina ei jaksa, silloin tilataan pitsaa tai mies tekee ruokaa. Helpottaa myös tehä kerralla enemmän ruokaa, niin ei tarvi joka päivä tehdä.

Lapset auttaa pitämään kotia siistinä ja lauantaisin haluavat, että on siivouspäivä ja ei se auta kuin kaivaa imuri kaapista. Lapset innostaa ja auttaa. Paremmin jaksaa itekkin. Sekin helpottaa, jos mies touhuaa lasten kanssa ja saan itse keskittyä siivoukseen. Toisinaan jaksan paremmin, niin hyödynnän sen ja teen isomman siivouksen.

Aina ei jaksa tai säästä riippuen huvita ulkoilla. Välillä lähetän lapset sisäpihalle keskenään ja teen ruokaa tai hörppääm kahvin rauhassa.

Kun jaksan ja innostun, vien lapsia hiihtämään, luistelemaan, puistoihin jne. Säännöllisiä harrastuksia meidän lapsilla ei vielä ole. Jalkapallo alkaa kiinnostaa isompaa, 6v.tä. Isäntä vähän puhuu, jos alkais viemään.

Koitan opetella taas käymään itsekin harrastamassa jotakin, että jaksan paremmin perheen kanssa. Tänään kävin hiihtämässä. Kyllä se vaan on, että kun itse voi hyvin, perhe voi hyvin ja jaksaa olla taas läsnä lapsille. :Heartred
 
Kaikkea ei todellakaan pysty. Pidän kuitenkin kiinni niistä itselle tärkeimmistä asioista, teen ruokaa itse ja pyrin siihen, että tulee ulkoiltua joka päivä. Ajallisesti ei varmaan kyllä olla ihan suosituksissa, mutta ulkoillaan kuitenkin. Lapsilla ei ole harrastuksia, mutta isommalle on nyt keväällä/kesällä tulossa ensimmäinen harrastus, mikäli koronatilanteet sen sallivat... Ollaan toki käyty hiihtelemässä, luistelemassa, potkitaan palloa/sählyillään pihalla, uidaan, käydään kirjastossa... jne. Siivotaan päivittäin, mutta silti täällä on jonkinlainen kaaos käynnissä, lähinnä siksi kun ne lelut ja muut tavarat ei vaan jostain syystä pysy paikoillaan. Ehkä niillä on jalat... Isompia suursiivouksia olen kyllä joutunut siirtelemään, kun ei yksinkertaisesti ole ollut mahdollista. Välillä pyykkivuoretkin tuntuvat kasvavan, mutta pyykkikonekin silti laulaa vähintään joka toinen päivä.

Ruoanlaitto on varmaan sellainen jossa ehkä tulee jopa pingoitettua liikaa, minulle on tärkeää, että valmistan perheelle ruokaa itse. Miehelle eväätkin siinä sivussa. Teen ruokaa melkein joka päivä, joskus kerran kuussa haetaan jotakin noutoruokaa ja silloin tällöin jää edeltävältä päivältä syötävää. Tuleehan sitä toki hyödynnettyä esim. hernekeittopurkkeja, pakasteita jne. Toisaalta ruoanlaitto on kyllä sellainen, että en haluakaan siitä luopua. Antaa itselle energiaa ja rentouttaa valmistaa ruokaa.

Itsellä ei ole kodin ulkopuolisia harrastuksia, eikä miehelläkään. Omat harrastukset on kaikki kotona tehtäviä, niille ajan saaminen on välillä vähän hankalaa, mutta välillä onnistuu. Pidän kuitenkin kynsin hampain kiinni siitä, että saan joka päivä edes pieniä hetkiä itselleni. Olen sitä mieltä, että levännyt, rauhallinen ja tasapainoinen aikuinen on tärkeämpi lapsille, kuin putipuhdas somekoti tai päivittäiset harrastukset.
 
En pysty taipumaan moneksi, on vain kaksi kättä. Ihan totta on tuo onnelliset lapset, äidin mielenterveys ja siisti koti joista kotiäiti voi valita kaksi.:shy:
 
Takaisin
Top