Ehtiikö äiti syödä?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Odottaja-96
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
O

Odottaja-96

Vieras
Heippa! Odotan esikoistani ja sitä enemmän kauhulla, mitä enemmän seuraan someäitejä. Näistä saa käsityksen, ettei äiti ehdi syödä ennen kuin illalla lasten nukkuessa eikä varsinkaan juoda kahvia kuumana. Onko oikeasti näin?
 
Ei välttämättä näin ole 😀 Kun vauva oli pieni, jumitin hänen kanssa sohvanpohjalla, koska vauva oli aika tissitakiainen ja halusi nukkua sylissä. Onneksi huoltojoukot toimivat ja toimittivat sohvalle ruokaa tai sylittivät vauvaa sen aikaa että ehdin syödä ns.kunnon ruokaa. Mutta imetyksen alkuajat minulla oli käden ulottuvilla kori, missä oli helppoa naposteltavaa. Silloin kieltämättä mietin, tulenko koskaan ehtimään syömään kunnolla 😅

Suosittelen myös lämpimästi ottamaan vauvan mukaan perheen yhteisiin ruokahetkiin kun vauva alkaa syödä kiinteitä. Aika nopeasti meillä tämä tapahtui, että syötiin samaan aikaan vaikka itse söin toista ruokaa ja vauva esim.valmis Pilttiä tai sormiruokaa. Ja sormiruokahan mahdollistaa sen, että vanhempi ehtii syödä oman ruoan lämpimämpänä 😄

Nyt tämä reilu yksivuotias on niin omatoiminen, että lusikoi osan ruoista itse suuhun ja melkeinpä suuttuu jos äiti auttaa syömisessä 😅 Syö myös käsin esim.lohikiusausta tms. Syödään nyt pääasiassa koko perhe samaa ruokaa ja vähän jopa harmittaa se, ettei tehty näin jo alle vuoden ikäisen kanssa. Olisi varmaan maistunut paremmin kuin valmis lastenruoat mutta eipä sitä voinut tietää näin esikoisen kanssa. Lämmin suositus myös Samasta padasta -kirjoille, ainakin meillä ne ovat tuoneet uskomatonta inspiraatiota ruokailuun ja mitä ollaan ehditty kokata, on ollut maittavaa ruokaa 😀

Ja kyllä oma kahvini on ainakin nykyään lämpimänä juotavaa 😀
 
Varmasti riippuu paljon vauvasta ja vasta yhden lapsen kokemuksella voin kertoa miten meillä oli vauva-aikana, koska minäkin olin kuullut vastaavaa ja pelkäsin samaa. Minä ehdin vauva-aikana syödä oikein hyvin ja useasti ja sain myös aamukahvit jne. juoda melko rauhassa enkä ole ikinä juonut kahviani kylmänä. ☺️ Vauva oli joskus rinnalla kantoliinassa, toisinaan sitterissä tms. Meidän esikoinen oli suht. helppo ja ainoastaan iltaisin oli haastavampaa ja jonkun piti kantaa vauvaa jatkuvasti seisten, mutta sekin aika oli suht. lyhyt. Vauva halusi alkaa syödä itse sormiruokaa 8kk ikäisenä ja sen jälkeen ei ole saanut syöttää, joten meillä vanhemmilla on siitä alkaen olleet kädet vapaina ruoka-aikana ja olemme syöneet kaikki samaan aikaan pöydässä ja aamukahvit saa juoda hyvinkin rauhassa, etenkin viikonloppuisin, kun ei ole kiire päiväkotiin ja töihin. Mutta tosi vaikea on etukäteen suunnitella ja sanoa, minkälaista vauva-aika tulee olemaan, kun riippuu paljon vauvasta.
 
On tosi yksilöllistä. Mutta uskaltanen sanoa, että saattaapi olla yleistä laittaa vähän "lapinlisää" näihin juttuihin uusia äitiä pelottelemaan. Mikä on mielestäni hassua, ei kai kaikkea tarvitse aina negatiivisimman kautta ajatella.

Varmasti tulee vauvan kanssa hetkiä, kun se kahvi ehtii kylmäksi. Niin tulee taaperon ja leikki-ikäisenkin kanssa. Joskus myös äidin ruoka ehtii jäähtyä, tai äiti syö ruoan, mistä lapsi kieltäytyi ponnekkaasti. Mutta oman henkilökohtaisen kokemukseni mukaan äiti kyllä ehtii silloin tällöin juomaan kuumaa kahvia ja syömään ateriansa ihan kohtuullisen ajallaan. Jopa yksinhuoltajaäiti.
 
Ehtii hyvin. Monet asiat joutunut jonkin aikaa tehdä vauva sylissä/kantorepussa kun on osa lapsista nukkunut lyhyitä unia. Hyvin silti on saanut myös isommat lapset ruokittua ja kodin hoidettua, vaikka talossa olisi myös vauva. Vaatii ehkä alkuun totuttelua miten saa itselle parhaiten arjen sujumaan.
 
🤪 Sitä ei voi tietää. Itse kuuluin niihin, jotka eivät pystyneet syödä rauhassa ja kahvi aina kylmää. Söin sit samalla kun imetin. Ja yritän syödä kun lapset syö, tosin aika usein se jää,, keittiössä on muutakin tehtävää niinkuin kokkaus ja siivoaminen
 
Riippuu varmasti tapauksesta, mutta itse ainakin pystynyt syömään ja meillä on nyt 8-v ja 2-v lapset. Kiinteän imun kausina on meillä ollut kaikista haastavinta. Silloin kannattaa varata lähelle syötävää ellei ole ketään tuomassa ruokaa. Kun lapsi alkaa syödä kiinteää ruokaa, suosittelen minäkin ottamaan lapsen syömään kanssasi samaan aikaan. Kyllä siinä samalla lappaa omaan suuhun ruokaa kuin lapsenkin ja aina helpompi mitä nopeammin lapsi oppii syömään itse. Kahvia en juo, mutta menisikö sekin kuumana aterioiden yhteydessä.
 
Kun ottaa jo alunperin sen ajatuksen lähtökohdaksi, että ruoka syödään lämpöisenä silloin kun se valmistuu, niin todennäköisesti onnistuu useimmiten. 😊 Vauva-aikana imetin kyllä todella usein samalla kun söin yhdellä kädellä, koska vauva asui illat tissillä, päivisinkin usein, mutta siis ruoka syöty useimmiten lämpöisenä, kahvi samoin. Toki joskus tuli keskenkaiken joku jättipuklu tai kakkaräjähdys mikä keskeytti 🤣 mutta siis harvemmin. Joskun 4+kk iässä tuli haasteita kun vauva koitti vetää välistä mun ruoat 🤣 ja päädyttiinkin sitten aloittamaan kiinteät vähän suunniteltua aiemmin. Soseaikaan usein lusikoin/haarukoin ruokaa vuorotellen vauvalle ja omaan suuhun, eli taas ruoka syöty lämpöisenä. 👍Vähitellen siirryttiin sormiruokailuun ja vuoden iässä EI SAANUT syöttää, joten taas oma ruoka lämpöisenä. 👍 Sitten tuli kyllä kausi kun piti taas syöttää, mutta sitten taas vaan vuorotellen ruokia. Ja päivisin 2-4 tunnin päikkärien aikaan ehti mitä vaan halutessaan. Lapsi nyt 4,5v enkä ole kovin montaa kertaa syönyt ruokaani kylmänä. Toki priorisoin oman ruoan esim keittiönsiivouksen edelle, joten siivosin sitten joskus, lähinnä joku kaatunut juomalasi heti. 🤷‍♀️
 
Joo keittiön siivous sitten kun ehtii, katastrofit toki heti hoitoon! Puolison tullessa kotiin ottaa hän vetovastuuta taaperosta, silloin ehtii siivota keittiön plus tehdä muita kotitöitä mitkä eivät onnistu lahkeessa roikkuvan tai sylissä olevan taaperon kanssa 😄 Ja toki puolisokin osallistuu kotitöihin. Odotan myös aikaa, jolloin lapsen pystyy ottamaan kotitöihin paremmin mukaan. Nyt ollaan tehty jotain pieniä juttuja.

Oma vinkkini on myös ruoanlaiton suhteen asioiden etukäteen valmistelu, esim.vihannekset voi pilkkoa jo edellisenä iltana valmiiksi, kaikkea sellaista mikä sitten nopeuttaa itse ruoanlaittoa. Koska faktahan taitaa lähinnä olla se, että äidillä on kaikista pahin nälkäkiukku jos ruoanlaitossa kestää liian pitkään 🤣

Silloin kun vauva oli pieni, suosittiin tosi paljon uuniruokia joiden suhteen ei ollut niin väliä, jos olivat uunissa vähän pidempään. Toki nykyisillä sähkönhinnoilla ja sähkökriisin aikaan ei moista olisi varmasti harrastettu. Koitettiin myös suosia ruokia, joista riitti useammalle päivälle.
 
Ehtii ehtii! Toki jos koittaa tipautella raskauskiloja niin syöminen vaatii etukäteissuunnittelua, kuten ostoslistoja. Heti kun vauveli nukahtaa, aloitetaan kokkaamaan ja syömään. Siivotaan kun ehditään, jos ehditään. Ei ole huono idea miettiä valmiiksi yhdellä kädellä syötäviä juttuja. Erityisesti vastasyntyneen kanssa kun otetaan tissimaratoneja, on hyvä olla helppoa ja hyvää syötävää siinä käden ulottuvilla. Input ja output, hyvä ruoka, parempi mieli ja enemmän maitoa. :smiling-eyes:
 
Kyllä, siivous sitten kun ehtii. Ei missään nimessä silloin kun on syömässä. Syömättä on vaikea jaksaa ja on vain kärttyinen, joten se kannattaa priorisoida siivouksen edelle. Ne kaatuneet lasit toki pikasiivotaan heti. Jos on paljon syliä tarvitseva vauva tai taapero voi kantoliina tai -reppu pelastaa kotitöiden suhteen.
 
Meillä on erittäin lähellä viihtyvä vauva. Ensiviikot söin lähinnä valmisaterioita mikrotettuna ja leipää, vauvan ollessa kantoliinassa, sillä lapsi huusi heti kun sylistä laski. Kun palauduin jalkeille paremmin, niin tein ja söin nopeasti päivällistä, kun mies piti vauvaa, ja lounaaksi mikrotin jämiä jos vauva sattui 10 minuuttia nukkumaan sängyssä tai vaunuissa. Kahvia kyllä pystyi juomaan kuumana imettäessä. Nykyään juon aamukahvin, ja vauva sormiruokailee samalla. Ruokailuita ollaan siirtämässä enemmän Samasta Padasta ajatukseen, jolloin ruokaillaan yhtä aikaa lämmin ateria. Tänään syötin ensin vauvalle soseen, ja heti perään söin itse eilistä pastaa samalla kun vauva istui seurana syöttiksessä höpöttämässä ja ihmettelemässä esineitä. Mun vinkit siis on valmisruoka pahoihin päiviin, meal preppaus / isot kattilalliset illalla, Samasta padasta -kirjan tyyliin kokkailu, ja sormiruokailu tai leluviihdettä vauvalle 😊
 
Ensimmäiset viikot on yleensä ollut itsellä ne hektisimmät kaikkien kolmen kanssa. Jotenkin kummasti mulla on ollut muuten hyvin nukkuvat vauvat, mutta ootas ku saat ruokalautasen nenän eteen (tai olet suunnitellut siivoavasi tmv.).. 🤣 Eli alussa mentiin pitkälti niin, että toinen piti vauvaa sillä välin ku toinen söi. Päivisin ku mies töissä niin pikaisesti jossain välissä ku vauva nukkuu niin jotain einesruokaa tai edellispäivän jämiä mikron kautta suuhun. Ja välipaloiksi helppoa naposteltavaa samalla, kun imettää. Vauvan kanssa kyllä oppii aikamoiseksi pikasyömäriksi. 😂 Mutta sit ku vauva kasvaa ja viihtyy hetkeksi yksinään niin helpottaa. Ensimmäiset viikot ja kaikki tiheän imun kaudet on olleet ne pahimmat. Meillä oli myös vaavisänky pelastus, sen kun sai kärrättyä ruokapöydän viereen ja viihdytettyä vauvaa samalla, kun itse söi. Ja ei se vauva myöskään siihen kuole, jos hetken kitisee niin että itse ehtii syödä. 😊👍 Ja sit ku vauva istuu niin mukaan perheen ruokailuhetkiin ja samaa ruokaa vauvalle ku muillekin (esim. soseutettuna tai sormiruokana ja ennen suolan yms. lisäämistä).
 
Kyllä minäkin olen syönyt ruokaa vauva sylissä, koska esikoinen oli pienenä aivan hirveä sylitakiainen, jota ei voinut edes lattialle laittaa ja kaikenlaisia reppuja/liinoja inhosi yli kaiken.

Tosin, kuten joku sanoi, niin niskakakka tai iso puklu saattoi kyllä keskeyttää ruuan. Lapsi oppi onneksi tosi nuorena istumaan, niin pääsi sitten ( tuettuna) syötyötuolissa katselemaan ruokaa, kunnes sai sitten itse aloittaa oman ruokailun.
Hän ei myöskään tykännyt sormiruokailusta yhtään, joten lusikka piti olla heti

Juniori taas oli hyvin rauhallinen tapaus, joka mönki tyytyväisenä lattialla sen aikaa kun äiti söi. Hänkin oli kiinnostunut kaikesta ruuasta hyvin pienenä ja toisin kuin esikoinen, tykkäsi sormiruokailusta ja varsinkin eri värisistä jutuista. ( oppi myös tosi aikaisin istumaan ja kävelemään) Vähön isompana teki ryöstöretkiä äidin lautaselle.

Summa summarum, riippuu ihan lapsen persoonasta, kuinka helppoa tai vaikeaa on syödä.
 
Takaisin
Top