Itselläni on molemmissa synnytyksissä ollut doula mukana ja jos vielä tulee synnytyksiä, en ilman doulaa niihin lähde! Ensimmäinen synnytys oli jännittävä jo itsessään, mutta lisäjännitystä toi monikkosynnytys. Doula oli pitkässä synnytyksessä hyvä tsemppari, huolehti niin minusta kuin miehestäkin ja oli sellainen "äiti" synnytyksessä mukana. :) Auttoi kivunlievityksessä, muistutti asioista, oli koko ajan paljon paremmin kartalla kuin itse olin ja osasi kertoa kätilöille esim että koska olin syönyt, mitä ja paljonko, koska olin käynyt vessassa jne. Doulalla itsellään oli useampi lapsi ja oli ollut yli 40 synnytyksessä mukana, joten oli hyvin kokenut doula. Se loi turvaa itselle. Miehen kanssa oltiin kuitenkin ensimmäistä kertaa asialla.
Toisessa synnytyksessä oli doula iso tuki jo loppuraskaudessa, kun itsestä tuntui, ettei vauva synny ikinä. Sitten, kun saliin asti päästiin, en kestänyt synnytystilanteessa kivuissa miestäni ollenkaan, enkä kätilöäkään. :D Vain doula sai puhua minulle. Ja hän sitten puhuikin.. kivunlievityksenä oli pelkkä ilokaasu, josta meni nuppi melko sekaisin. Doulan äänen kuulin kuitenkin koko ajan selvästi ja auttoi suuresti keskittymisessä ja jotenkin tilanteessa läsnä pysymisessä, vaikka muuten pääsinkin hyvin synnytyskuplaan.
Doulassa parasta on ollut se tsemppaaminen ja omaan itseensä luottamuksen lisääminen, tiedon ja vinkkien saanti niin ennen kuin synnytyksen aikanakin, sekä myös jälkeen esim imetyksessä. Sairaalassa on saanut keskittyä vain siihen, mitä on menty tekemään eli synnytykseen ja doula on huolehtinut äitiyskortista, synnytystoivelistasta, tavaroiden kantamisesta, auttanut tensin kanssa ja muissa sellaisissa pienissä käytännönasioista. Toki monella on synnytyksessä mukana mieskin, mutta minusta toinen synnyttänyt nainen on kuitenkin ollut jotenkin parempi tuki ja tsemppaaja.