Diabetes

Pennonen

Jostain jotain jo tietävä
Heippa!

Onko täällä muita tuosta viheliäisestä sairauesta, eli diabeteksestä, kärsiviä?

Mulla todettiin 2. tyypin diabetes ehkä viitisen vuotta sitte, PCOS-diagnoosin yhteyessä. Hoito ja huolehtiminen on ollu aina heikolla tasolla, oon varsin sairaudentunnoton, mutta nyt raskauen myötä tähänki on pakko kiinnittää huomiota. Ruokavaliohoidolla oon kuitenki ollu, eli ei tartte pistää eikä lääkkeitäkään.

Nyt oon seuraillu sokeriarvoja tiuhemmin, ja tännään oon ollut kauhuissani ku aamupalan ja lounaan jälkeen arvot oli korkialla (9,2 - 10,2 !!), söin kummallaki kerralla Lidlin paistopisteen myslileipää.
Nyt ahistaa, pelottaa että kasvatan meille jättiläisvauvvaa, ja ihmetyttää että mitä tässä uskaltais syyä ettei sokerit pomppis.
Kaipaisin vertaistukea ja järjen sanoja! Miten te pärjäättä?

Oon aina ollu kaiken lisäksi mieletön persokerttu, sekin tuo oman lisänsä tähän soppaan.
 
Moi! Minulla oli ensimmäisessä raskaudessa raskausdiabetes, joka pysyi aisoissa ruokavaliohoidolla. Hienoa kun olet kiinnittänyt huomiota arvojen mittaamiseen. Pyydä ihmeessä ihan käytännön vinkkejä neuvolasta. On tiettyjä ruoka-aineita (vehnä, sokeri yms.), jotka nostavat sokeria nopeasti ja vastaavasti ne tulee alaskin nopeasti. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteena on pitää sokerit mahd. tasaisena.
Itse otin aikoinaan todella vakavasti diagnoosin (ehkä vähän liiankin vakavasti; mittasin sen 8 kertaa päivässä sokerit). söin pilkuntarkasti ja laskin hiilarit 10g tarkkuudella. Ehkä vähempikin olisi riittänyt, koska yhtään poikkeavaa arvoa en diagnoosin jälkeen mitannut. Tyttö syntyi alateitse laskettuna aikana. Painoi 3990g ja oli 54cm pitkä. Tässä raskaudessa aloin heti alusta alkaen syömään kuin raskausdiabeetikko. Painoa ei saisi tulla yhtään lisää (omasta mielestä). Nyt on 9+0 viikkoja. Ihmettelen omaa mielenlujuuttani tässä asiassa. Jos en olisi raskaana, olisi vaikeaa olla herkuttelematta. Viime raskaudessa tiukka ruokavalio palkitsi; paino ei noussut kuin 4kg koko raskaudessa ja synnytyksen jälkeen painoin 2kg vähemmän kuin raskaaksi tullessa.
Älä epäröi pyytää apua tässä asiassa. Ihan varmasti löydät ne konstit, joilla pystyt pitämään sokerit paremmalla mallilla. Eikä kannata pettyä siitäkään, jos joudut käyttämään insuliinia. Se on sinun ja pikkuisesi parhaaksi. Tsemppiä!

EDIT: Unohdin sanoa, että olen hoitanut paljon diabetesta sairastavia ja siksi se kai oli niin suuri shokki, että sain itse radi-diagnoosin.
 
Heippa! Aloin etsimään täältä forumilta, josko jollakin muullakin olisi sama tilanne kuin itsellä ja löysin onneksi tämän! :) Itse kaipailisin kanssa vertaistukea.
Mulla on todettu kakkostyypin diabetes noin kolme vuotta sitten. Ei tullut yllätyksenä, koska suvussa sitä tulee sekä äidin että isän puolelta, ja ylipainoa mulla on ollut aina. Ehkä järkyttävintä oli kuitenkin nuori ikäni, olen 24, ja siis 21, kun sain tuon diagnoosin. Silloin alettiin sitä hoitaa lääkkeillä, metformiinilla. Joku vuosi meni ihan ok, kunnes vatsavaivat alkoivat käydä niin pahoiksi, että mikään ei pysynyt sisällä. Vaihdettiin lääkettä, nyt Januvia, johon piti n. neljä kuukautta sitten ottaa vielä rinnalle Jardiance. Sen tarkkailu kuitenkin vielä kesken, ja nyt tulikin sitten tämä raskaus, vielä ensimmäinen sellainen (nyt rv 5+0).

Eli tiedän, että mulla sokerit ovat yhä liian korkealla, ja heti otin kyllä lääkäriin yhteyttä, että mitäs nyt pitää tehdä... Sanottiin, että jatketaan toistaiseksi ainakin samoilla lääkkeillä ja tarkkaillaan vaan tilannetta.

Eniten kuitenkin ehkä huolehdin siitä, millaista tulee olemaan neuvolassa käynti. Pelottaa ja ahdistaa valmiiksi jo kauheasti se, miten siellä tullaan suhtautumaan mun painoon ja tähän diabetesasiaan. Mulla on aina ollut tosi vääristynyt suhde ruokaan, ja tiedän, että sitä voisi syömishäiriöksikin kutsua. Pelkään vaan, että jos neuvolakäynnit ovat kovin ahdistavia, päädyn sen jälkeen vain tunnesyömään ja pahentamaan asiaa. Haluaisin myös ottaa avomiehen mukaan neuvolakäynnille, mutta toisaalta pelkään sitäkin, kuinka ahdistavaa on puhua painostani ja syömisongelmistani hänen edessään. Kyllä hän tietää totta kai tilanteestani ja näkeehän sen nyt, että mulla ylipainoa on, mutta silti en voi kuvitella puhuvani painostani ihan numeroin ja vielä lääkärin kanssa poikaystäväni edessä.

Haluaisin keskittyä iloitsemaan raskaudesta, mutta on kyllä niin syyllinen olo, että mulla on tällainen tauti, joka voi pikku alkionkin hyvinvointiin niin paljon vaikuttaa :sad001

Onko Pennonen sulla ollut jo neuvolakäyntejä? Onko siellä sanottu mitä tästä? Yleensähän raskausdiabeteksenkin aikaan aloitetaan ensimmäisenä tuo metformiini, jos ruokavalio yksistään ei tehoa. Se kuitenkin useammalla toimii ihan hyvin, ja on aika lailla sellainen yleislääke (tabletti) sokerien alentamiseen. Musta on kuitenkin tosi hyvä merkki, että olet nyt havahtunut mittailemaan sokereitasi ja tarkkailemaan tilannetta! :)

Onko kellään muulla samankaltaista tilannetta? Olisi tosi mukavaa vaihtaa ajatuksia :)
 
Moi, huhuilen tuolta kesäkuisten puolelta.

Mulla D1 on kulkenut mukana lapsuudesta. Hoitona monipistoshoito kahdella eri insuliinilla.

Edellisen raskauden aikana alkuraskaus meni tosi hyvin, seuranta oli toki tiukkaa. D1 äidit saavat suoraan riskisynnyttäjä leiman, joten hoito oli yliopistollisessa keskussairaalassa.
Neuvolan kanssa mulla meni sukset ristiin heti, eivät ymmärtäneet miten D1 eroaa radista, joten sain jopa vääriä hoito-ohjeita ja sairaala kielsi 28 rv:n kohdilla enää uskomasta mitään, mitä neuvola sanoo.

Vauva syntyi alakautta, käynnistettynä. Käynnistys aloitettiin 37+4 ja kesti siis 4 vuorokautta, jonka jouduin olemaan sairaalassa valvonnassa juuri ton D:n vuoksi. Lapsivesipunktioissa selvisi, että keuhkot ovat kypsät, niin ei tarvittu kortisonia, joka olisi aiheuttanut mun sokeritasapainolle kriisin.
Vauva oli syntyessä +1 painokäyrällä (3700g) muttei makrosominen. Insulinisaation kanssa meillä ei ollut ongelmia, eikä vauva joutunut sokeritiputukseen, mikä sekin kertoo, ettei mun pitkäaikaissokeri ollut niin korkea, että olisi stressanut vauvan omaa insuliinintuotantoa. (Sokerihan läpäisee istukan, koska vauva tarvitsee ravintoa, mutta äidin insuliini ei mene vauvaan, sen jälkeen kun vauvan oma insuliinintuotanto on käynnistynyt).

Nyt odotan, josko taas päästäisiin noin hyville viikoille. D1nä hoito on tässävaiheessa vielä ihanan helppoa, kun insuliinilla voi tasapainottaa syömistä, niin ei ole sairauden aiheuttamia ruokarajoituksia ja pitää vaan muistaa kantaa ylimääräisiä välipaloja mukana, kun sokerit romahtaa hormonien vaikutuksesta herkästi hypoglygemian puolelle. Verensokerit mittaan noin 8-10 kertaa päivässä, aina ennen ateriaa ja 1,5h sen päälle ja täsmennän insuliiniannosta.

Mites teillä D2n kanssa painivilla, hoitaako neuvola myös sairauden hoidon vai saatteko jostain siihen erityistä tukea raskausaikana? Entä tapahtuuko synnytys tavallisissa sairaaloissa vai aina D-äitien hoitoon erikoistuneessa yksikössä? Ja tuleeko teilläkin monta ylimääräistä ultraa, kun lapsen kasvua (ja makrosomiaa) varmaan jotenkin seurataan?
 
Joko joku on käynyt sokerirasituskokeessa? Sain omat tulokset 4.9-6.8-4.9. Eli ilmeisesti normaaliarvoissa mennään, neuvola antanee tuomion perjantaina.

Esikoisen kanssa ekassa kokeessa arvot kävi rajoilla ja kk päästä oli uusi koe, ja siitä tuli sitten Radi-diagnoosi. Tarkalla ruokavaliolla arvot kuitenkin pysyivät alle raja-arvojen. Viime koe tehtiin ulkomailla ja mittayksikkö oli toinen, niin vaikea sanoa mitä palautetta saan perjantaina.

Pitäisi vähentää tätä makean syömistä mutta typerä kun olen niin viikonloppuisin tulee herkuteltua :hungover:
 
Takaisin
Top