Lapsen kasvaessa on tullut tehtyä muutoksia, ei ennen syntymää. Muun muassa terävät veitset on siirretty ylempiin laatikoihin, pistorasioissa oli suojat aikoinaa, ovissa oli stopparit ryömintävaiheessa, ettei jätä sormiaan oven saranapuolelle väliin.
Nyt viimeisimpänä taaperoiässä on käännetty pari ovenkahvaa, että lapsi ei pääse omasta huoneestaan pois tai vaatehuoneeseen kiipeilemään. Meidän kaksivuotias on niin omatoiminen, että ei tule aamulla herättämään meitä, vaan tulisi olohuoneeseen leikkimään, telkkaria yritti yksi aamu käynnistää itse. Meitä pelotti, että keksisi jotain vaarallista tehdä itse, vaikka vetää telkkarin päälleen tms., joten käännettiin kahva ylöspäin lapsen huoneesta.
Mitään kulmasuojia ei olla asennettu teräviin kulmiin, monissa asioissa ollaan menty "elä ja opi" -tyylillä. Kerran kun ikävästi kopsauttaa päänsä pöydänkulmaan, niin osaa varoa sitä seuraavan kerran. Sohvalta kun tippuu, niin ei hypi toista kertaa yhtä huolettomasti ja muuta vastaavaa. Tietenkin päälleen tippumisia ollaan pyritty estämään ja ennakoimaan, mutta eipä tuota vilkasta lasta voi kaikelta suojata. Keksii vaikka pyöriä ympyrää, kunnes tulee "humalaan" ja kaatuu sitten siinä huppelissa naamalleen. Näinkin on käynyt ja komeasti tuli verta suusta. Eli ihan turha on liikoja pumpulilla pehmustaa kotia, kun itsestään keksii lapsi kaikenlaista vähän kyseenalaista vaarallista =P