Kiitos vinkistä siiri. :) Kuulostaa vähän tutulta, mutta kuitenkin erilaiselta. Musta tuntuu välillä että olen itseni vieressä tai takana. Se on aika absurdi tunne varsinkin kun siinä voi esim yllättyä siitä että ovi aukeaa kun avaa sen. Eniten mua oikeastaan häiritsee se tunne kun on vaikea uskoa että olen olemassa ja maailma on olemassa. Onneksi mulle ei tule niitä kovin usein.
Toivottavasti masennus ei palaa wompatti. Onnea vauvan yritykseen! Toivottavasti tällä kertaa se ei tuota vaikeuksia. Mä en onneksi masentunut lapsen myötä vaikka oon ollut teininä masentunut. Onkohan toi jotenkin tyypillistä että on vaikea myöntää että on masentunut. Mä en suostunut uskomaan että tarvitsisin apua ennen kuin olin tosi palasina. Dissosiointikin alkoi pian sen jälkeen kun olin saanut hoitokontaktin.
