Oi, tämä ketju on omiaan minulle. Minulla on vanhojen traumojen ja tämän hetken elämän kriisin yhteissummana dissosiatiivinen häiriö. Ei minulla diagnoosia ole, mutta eiköhän tämä sitä ole kun tuntuu kuin meitä olisi yhdessä päässä monta.
Lapsia meillä on yksi. Onneksi. En uskalla ajatella kuinka raskasta olisi jos olisi useampi. Osa meistä kun ei jaksa tehdä kuin sen mitä on pakko. Toisaalta lapsi tuo myös paljon iloa.
Tuli mieleen että milloin teillä on ilmennyt teidän häiriöt? Ja milloin se sitten diagnosoitiin? Itsellä tämä alkoi viime kesänä ja diagnoosia ei tosiaan ole.
Kaksisuuntaisilta haluaisin kysyä, voiko olla aikuisena kaksisuuntainen ilman että itse tai kukaan muu huomaa? Olen välillä huomaavani itsessäni tai no yhdessä meissä kaksisuuntaisen piirteitä, mutta tiedä häntä.
