Meillä on sama meno ollut siitä asti kun itse synnyin. 
Lapsuudenkoti oli täynnä rompetta ja sotkuinen. Itse jatkoin perinnettä omaan kotiin muutettuani eikä tilanne ole lasten syntymän jälkeen muuttunut, tosin YRITYSTÄ on kyllä ollut sen jälkeen kun lapsia tuli. Aiemmin sekaisuus ei haitannut, oli "mielekkäämpää" tekemistä kuin harmitella sotkua tai yrittää sitä saada kuriin. Nyt haluaisin kodin jossa on vain vähän tavaraa ja paikka kaikelle, mutta useista yrityksistä huolimatta kaaos aina palaa. Olen hamsteri. En silti ole toivoa menettänyt, vielä joku päivä tämäkin talo on järjestyksessä. 
Mutta nyt en aio sotkuja stressata, kun ei se stressaamalla ole miksikään muuttunut. Keskityn nyt lapsiin ja mieheen ja kaikkeen mukavaan mistä saa energiaa jaksaa tätä pikkulapsiaikaa. :)
