Lapsen kanssa ei ehdi ajatella mitään niin kauan, että ehtisi pelkäämään. Minulla siis on ollut hammaslääkärikauhu jo vuosikymmeniä, ja hammaslääkärin tuolissa on tullut useampikin paniikkikohtaus. Mutta sitten kun oma lapsi oli samassa hammaslääkärin huoneessa rattaissa odottamassa, mietti ainoastaan sitä, miten lapsi pärjää, eikä itse ehtinyt pelkäämään hammaslääkäriä ollenkaan. Jos lapsella olisi ollut tuttu hoitaja tai lapsi olisi ollut kotona jonkun toisen kanssa, niin sitten varmaan olisin ehtinyt pelkäämäänkin.
