Onko sulla joitain keinoja joilla saa kohtauksen laantumaan ennen kuin pääsee kunnolla alkuunsa? Mulla nuorempana tuli paniikkikohtauksia myös (ja vielä nykyäänki, mutta paljon harvemmin ja vaan tietyissä tilanteissa) ja propral-lääkkeellä yritettiin hillitä, mutta en tykänny siitä oudosta olosta mikä niistä tuli. Sydämen hakkaamiseen kyllä auttoi. Opin sitte jotenki hillittemään niitä keskittymällä ajattelemaan että "tää on vaan tätä, kohta menee ohi, koita hengitellä". Koitan tavallaan olla itteni paras ystävä siinä, ymmärtää ja rauhotella. Ajattelen että se olo on ku iso ikävä kupla joka minut kahmasee ja oon ihan yksin sen sisällä, mutta se ei haittaa koska itestäni löydän voimaa sulattaa sen kuplan pois.
En tiedä oliko tuosta apua, kertokaas muutki vinkkejä jos ootte jollain konstilla selättäny paniikkikohtauksen :)
