Arvauskeskuslääkärissä...

S

Sallikki

Vasta-alkaja
Huh, että nousi verenpaine kun kotiin tulin ja löysin laskun terveyskeskus käynnistäni...Tarina alkaa siis sillä, että olen rv 30:n kimpussa tällä hetkellä ja tuossa männä viikoilla minun piti päästä neuvolaan rutiini lääkärin tarkastukseen(asiaakin olisi ollut) noh..päivää ennen aikaa minulle soitettiin, että lääkäri on sairaana ja  joudun varmaan vastaavan ajan terveyskeskuksen lääkäriltä ja että tämä on minulle tietenkin ilmaista.
Sain ajan seuraavalle päivälle ja varatessani selitin mahdollisimman tarkkaan tilanteeni, miksi olen lääkäriä tarvitsemassa...kun saavuin paikalle sain lääkäriksi nuoren kandin, joka jo ovella sanoi ettei tiedä juuri mitään raskausajan lääkärintarkastuksista..tarkastuksessa juteltiin mukavia ja juuri mihinkään en saanut vastauksia.
Noh nyt sain tästä tyhjänpäiväisestä lääkärillä käynnistä laskunkin vielä perään. Talousosastolle soitettuani he eivät edes papereideni mukaan tienneet, että olen raskaana. Sanoivat tulosyyni olleen supistelut(kenties sormenpäiden...?)aikani vänkättyä talousosaston tädin kanssa sanoi hän ettei tiedä miten asiassa edetään ja kehoitti soittamaan TA:lle taas...huh, että ärsyttää...

kiitos ja kumarrus...pieni purkaus ja enään ei ärsytä yhtään niin paljon... 
 
Sallikki- mulla on vähän samanlaisia kokemuksia tämän päivän jälkeen tuosta lääkärikäynnistä..

Tänään oli tosiaan keskiraskauden lääkärikäynti ja en tiedä yhtään pitäskö tässä nauraa, itkeä vai olla vihainen. Meidän neuvolatäti on aivan ihana ihminen, mutta neuvolalääkäri jotain aivan muuta. Satuin sitten lääkärikäynnillä kertomaan, että on nyt viime aikoina alkanut väsyttämään entistä enemmän kun vatsa kasvaa (oon rv 27) ja olo on ollut aika voimaton. Arvatkaas mitää tää lääkäri kehotti mua tekemään...? Ottamaan yhteyttä PSYKOLOGIIN!!! että voisin käydä läpi näitä väsymyksen syitä.. niin just..Luulisi et neuvolalääkärit olis vähän enemmän ymmärtäväisiä. Toinen juttu mitä oon jääny miettimään on se, et tää lääkäri tulee jostain keski-euroopasta ja joskus on fiilis, ettei se taida aivan tajuta mitä sille yrittää kertoa.

Nyt toivon vaan, ettei sama ihminen ole lastenlääkärinä kun vauveli syntyy- järkyttävää mennä sen luo pienen ihmisen kanssa jos kommentit on tätä luokkaa..
 
Mulla oli tossa keskiraskaudessa vähän alavatsakipuja ja arvauskeskuksessa kun ei osattu sanoa mitään, niin saatiin sitten lähete keskussairaalaan. Siellä lääkäri tutki mua, paineli vatsasta ja teki tutkimuksia ja kysyi sitten, että niin minkä kokoinen se lapsi on siellä? Joku parin sentin pituinen? (Siinä vaiheessa Papu oli mun muistaakseni about 15 cm pitkä...) Tää lääkäri myös kyseli multa, että kuuluukohan tälläset ja tälläset oireet raskauteen.... Oli ihan mielenkiintoinen lekurikäynti :D onneksi kaikki oli hyvin...

Neuvolan ensimmäinen lääkärintarkastus oli myös ihan mielenkiintoinen, kun tää lääkäri oli ulkomaalainen, eikä ilmeisesti osannut suomea. Mua se sentäs tervehti, mutta mun miehelle se ei sanonut mitään ja hyvä jos katsoi edes. Mun mies raukka sai pienet traumat tästä eikä meinannut tulla mukaan toiseen lääkärintarkastukseen :D Onneksi toisella kerralla lääkäri oli eri ja tosi mukava :)
 
Tää on pikkasen off-topic, mutta noista arvauskeskuksen lääkäreistä.. Huh, huh!

Meillä vaihtui miehen kanssa kummallakin lääkäri lennossa sen jälkeen, kun olin varannut ajan puhuakseni perhesuunnittelusta.
Kun vihdoin pääsin lääkärin puheille (hän oli n. 20-30 min myöhässä), kerroin että olimme lopettaneet ehkäisyn (söin e-pillereitä) ja haluaisimme mieheni kanssa lasta. Tästä seurasi noin 15-20 min vänkääminen lääkärin kanssa joka kyseli, että haluanko uudistaa pilleri reseptin vai kenties vaihtaa pillerien merkkiä ja minä yritin tavata hänelle että EI, vaan me HALUAMME lapsen, olen lopettanut jo ehkäisyn. Tätä väärin ymmärrystä ei voi mielestäni edes laittaa huonon suomenkielen piikkiin sillä selitin asian kolmesti niin selkeällä suomenkielellä kuin mahdollista. Lapsi, vauva, raskaaksi...You know?

Vihdoin kun olimme tässä asiassa päässeet samalle lähtöviivalle selitin hänelle, että tupakoimme mieheni kansa molemmat ja emme ole onnistuneet lopettamisessa ja tämän lisäksi mieheni isällä oli ollut ongelmia siitiöuidensä kanssa ja mies pelkäsi tämä olevan perinnöllistä. Halusin keskustella ihan rauhassa ja asiallisesti siitä mitä meidän kannattaisi tehdä ja halusin reseptiä tupakoinninestolääkkeelle.

Ensiksi lääkäri kyseli turhautuneena että haluanko ottaa yhteyttä lapsettomuusklinikalle(?!?!) ja minä sanoin, että eihän tässä ole kuin vasta muutama kuukausi yritetty ettemme me sitä pelkää, mutta tiedostamme että miehellä on riski siittiöidensä kanssa ja itsekkin kärsin hyvin kivuliaista sekä epäsäännöllisistä kuukautisista (meillä oli myös syytä epäillä, josko olisin n. paria päivää aikaisemmin saanut luonnollisen keskenmennon, tästä syystä ei siis voitu tehä "sisäpuolen" tutkimustakaan sillä kertaa). Tästäkin huolimatta lääkäri soitti lapsettomuusklinikalle (vastoin minun tahtoani) ja varmisti vielä että "juu, ainakin 2 vuotta täytyy yrittää omin keinoin". Tässä vaiheessa aloin olla täysin varma siitä,m että lääkäri ei ymmärtänyt oikeasti sanaakaan mitä olin hänelle sanonut.

Sitten se tupakoinnin lopetuslääkkeen reseptin saaminen.... Huoh.. Lääkäri tiuskisi että onhan niitä muitakin keinoja ja minä kerroin että olin kaikki nikotiini yms. avut kokeillut ja aina sortunut uudestaan. max 3kk olin onnistunut korvaustuotteilla pysymään erossa tupakasta. Tarvitsin siis oikeasti järeämpiä keinoja. Lääkräi luetteli listan ja käski valita siitä. Minä katsoin hölmistyneenä että mitäs tämä nyt oikein on? Eikös sinun lääkärinä kuuluisi käydä vaihtoehdot kanssani läpi, että mikä minulle sopii ja etten vahingossakaan ole millekkään ainesosalle allerginen? Ei käynyt, piti itse summamutikassa valita. Onneksi yksi tuttu lääke oli mukana jolla omassa lähipiirissä on useampi ihminen onnistunut lopettamaan.

Tämän jälkeen kerroin keskenmeno epäilystäni lääkärille joka selvästi yritti miettiä miten minusta pääsisi eroon. No laittoi lähetteen labraan ja toivotti hyvää päivän jatkoa. Siinä sitten istuessani labran tuoliin jouduin vielä arasti hoitajalta kysyä, että "anteeksi, mutta mitäköhän kokeita minulta mahdetaan ottaa, kun lääkäri ei kertonut?" Hoitaja katsoi minua hölmistyneenä ja ihmetteli miten ei ole lääkäri kertonut potilaalle mitä tältä testataan. Keltarauhashomoonia yms. kuulemma.
Ja lopulta kun lääkäri muutaman päivän päästä soitti labran tulokset (soittokin tuli myöhässä) niin ainoa mitä totesi että "kaikki on ok". Siinä sitten jäin puhelun jälkeen mettimään että mitkäköhän kaikki ja mitäs meidän nyt kuuluisi tehdä...

Eli mitä tulee perhesuunnitteluun arvauskeskuksen kautta niin en suosittele. Se on yhtä tyhjän kanssa ja turhaa rahojensa kaivoon heittoa. Jäi kyllä itselle tosi paha mieli ja kysymykset mitkä askarruttivat itseä sekä miestä jäivät ilman vastausta.

 
Ja lisäyksenä vielä, että lääkäri ei myöskään sanallakaan maininnut, että tuota kyseistä lääkettä ei saisi syödä raskaana ollessa. Tämä selvisi vasta kun luin lääkepakkauksen ohjeet.
Eli meidän olisi pitänyt odottaa lääkekuurin loppuun ennen kuin olisimme alkaneet yrittämään lasta. Tässä kohtaa voit kai sanoa, että onneksi en tullut raskaaksi (emme kyllä siinä vaiheessa enää edes yrittäneet, jatkoimme vasta kuurin jälkeen) kuurin aikana.
 
Artemis, siis aivan järkyttävää!! Miten ihmeessä se ihminen on ees voinu sanoa itteään lääkäriksi, en tajua... mulla ei noin järkyttäviä tilanteita oo ollu, mutta muutama kuitenkin... esim. kun kirurgi, jonka luona kävin leikkauksen jälkeen, sanoi, että "nyt sitten vaan alat jumppaamaan sitä kättä." Sitten hän lähti huoneesta, ihmettelin että oliko tämä nyt tässä... lähdin perään :D ja menin kattoo niin siellähän se viiletti osaston ovesta ulos. Ei voinu sanoa esim. että "hyvä, varaa sitten aikaa jos on tarvis", tai että "tämäpä oli tässä". Ja sitten pian aloin miettimään, että mitenhän sitä kättä nyt sitten pitikään jumpata?  Myöhemmin soitin kys. osastolle ja ihmettelivät siellä, miksi fysioterapeuttia ei oltu kutsuttu kertomaan minulle jumppaohjeita silloin kun minulla oli lääkäriaika. Sitten kävin omaan piikkiin fysioterapiassa, josta ei juuri hyötyä enää siinä vaiheessa ollut, vaan ranne on edelleen jäykkä. Että kyllä ne vaan osaa! Harvoinpa sattuu kohdalle mukava lääkäri, saati sitten sellainen, joka olis sekä mukava että osaisi asiansa.
 
Itselläkin hiukan kiehahti yli arvauskeskuksen kanssa tuossa muutama viikko sitten. Olin käynyt ensimmäisellä neuvolakäynnillä tokan masuasukin takia ja siellä olin puhunut huolestani kun minulla ei ollut  minkäänlaisia raskausoireita eikä muutenkaan tunnetta siitä että olisin raskaana. Lisäksi minulla oli pientä vuotoa ollut paria päivää aiemmin, joten halusin päästä joihinkin testeihin, jossa varmistettaisiin ettei kyseessä ole esim. tuulimuna. Neuvolan täti lupasi konsultoida arvauskeskuksen lääkäreitä ja ottaa yhteyttä kätilöopistoon sen suhteen että mitä tutkimuksia tehdään. Lopulta päädyttiin siihen että menen seuraavan viikon maanantaina ja keskiviikkona verikokeisiin, joissa mitataan raskaushormoonin määrää ja jos kaikki on niinkuin pitää, raskaushormoonin määrän pitäisi olla kaksinkertainen keskiviikon tuloksissa verrattuna maanantain tuloksiin. Noh, kävin kiltisti kokeissa, odotin kummallakin kerralla esikoiseni kanssa yli tunnin pääsyä näytteen ottoon. Torstaina sain tulokset: raskaushormoonin määrä ei ollut kaksinkertaistunut, ei lähellekkään (maanantain arvo 40 000 ja keskiviikon 55 000). Niinpä neuvolan täti ilmoitti että kyseessä ei ole tuulimuna mutta kyseessä saattaa olla se, ettei viikkoja olekaan niin paljon kuin kuukautisten perusteella oli laskettu tai voi olla kohdun ulkopuolinen raskaus tai alkio on voinut kuolla kohtuun. Hän lupasi laittaa lähetteen kätilöopistolle lisätutkimuksiin mutta pelkästään kutsun saapumisessa olisi voinut mennä viikon verran kun en saanut kiireellistä lähetettä koska minulla ei ollut kipuja tai vuotoja enää!!! Minähän itkin tilannetta hulluna muutaman tunnin ennenkuin päätin varata ajan yksityiselle ultraääneen. Pää ei kestänyt ajatusta parhaimmillaan parin viikon odotuksesta ja tiedottomuudesta. Kun pääsin yksityiselle, lääkäri sanoi heti että noin korkeita arvoja ei ole tuulimunassa tai kohdun ulkopuolisessa raskaudessa että kyllä siellä masussa jotakin on. Kuulemma tuo raskaushormoonin määrän mittaaminen on huonoin keksintö ikinä eikä kelpaa juurikaan muuhun kuin raskaustestin tekemiseen.. (Kyseinen lääkäri on siis naistentauteihin ja synnytyksiin erikoistunut herra, joka on toiminut erikoislääkärinä 20 v. sekä kätilöopistolla että naistenklinikalla eli ilmeisesti tietää mistä puhuu...)Täysin viikkoja vastaava, normaalisti kehittynyt pieni ihmisen alku mahassani tosiaan oli! Helpotus oli suuri, mutta samoin oli vitutus terveyskeskusta kohtaan: olin aivan turhaan stressannut ja huolestunut asiasta josta ei olisi tarvinnut huolestua jos tulokset olisi tulkinnut pätevä lääkäri... Seuraavana päivänä neuvolan täti soitti minulle uudestaan. Kuulemma nyt kätilöopiston oma lääkäri oli katsonut verikokeiden tuloksia ja ollut sitä mieltä että kaikki on niinkuin pitääkin, kaikki ok. Lähete oli peruttu! Eli jos neuvolan täti olisi heti aluksi konsultoinut lääkäriä, olisin välttynyt monelta itkulta, mielipahalta, stressiltä ja muilta negatiivisilta tuntemuksilta... Puhumattakaan yli 120 € lääkärinlaskusta... Että tämmönen arvaus tällä kertaa..
 
Ne on SUURIN OSA, aivan idiootteja, ihmisistä piittaamattomia, kylmiä ja mistään mitään tietämättömiä "lääkäreitä"!!!
Minäkin, lähihoitajana, osaan diagnosoida paremmin itseni tai mieheni, kuin he emoticon

Ja ne ketkä vastaa puhelimeen, voi pyhä perse mitkä "käytöstavat"!
MITÄ V**TUA SE SIELLÄ VÄLITTÄÄ TUUTKO LÄÄKÄRILLE VAI ET JA MIHIN VAIVAAN?!?! ARGH!! Missä on se palveluammatissa vaadittava AMMATILLISUUS, EETTISYYS ja ihmisistä VÄLITTÄMINEN?!

Itselle osunut kohdalle kans tossa kuukaus takaperin yks persläpi, josta teemme valituksen. Olin 15+1 raskaana ja menin AMBULANSSILLA päivystykseen. Odotin ensinnäkin tätä NAISLÄÄKÄRIÄ pari tuntia, kunnes hän tuli, paineli mun vatsaa, kysy onko veristävuotoa jota ei ollut ja totesi sitte lopuksi, että: "Sinulla on vain niin PIENI KIPUKYNNYS, kun viikoilla 15 alkaa se kohtu kovin kasvamaan, niin et kestä niitä kasvukipuja."
Siis mitä?!? Miten joku minulle tuntematon ja minusta mitään tietämätön ihminen voi sanoa, että millainen kipukynnys mulla on?! Jumalauta!! emoticon Hän lähetti mun KOTIIN, kävelin kaksinkerroin autolle ja parin päivän päästä jouduin sairaalaan hätäleikkaukseen, kun lapsi oli "kohdun ulkopuolella", tuplakohdussa ja räjähtänyt mun vatsaonteloon..

Hienoa. Toimikaa ihmeessä LÄÄKÄRIT näin emoticon emoticon
 
Mä en tiedä missä näitä ns "lääkäreitä" kasvaa. Minun edellinen raskaus päättyi kohtu kuolemaan, ja tutkimusten perusteella löydettiin, perinnöllinen geenivirhe, joka lisää veritulpan riskiä. Edellisen raskauden jälkitarkastuksessa lääkäri kertoi, että seuraavassa raskaudessa pitää sit alkaa piikittää itseäni ennalta ehkäsevää veritulppa riskiä vastaan.
Nyt sitten sattui niin ihanasti, että pienen yrittämisen jälkeen tulin raskaaksi.  Ensimmäisen ultran yhteydessä kävin lääkärin vastaanotolla. Hän esitteli mulle ohjekirjaa hyvin ylpeästi ja kertoi, että; "Tässä kyllä lukee, että pistokset aloitetaan synnytyksen jälkeen, katso vaikka itse". En kyllä keksi miten synnytyksen jälkeen aloitettu piikittäminen voi ehkästä raskauden aikana syntyvää hyytymää.. Eikä hän sen paremmin asiaa selittänyt, enkä minä siinä pienessä shokissa tajunnut kysyä.. Eipä se lääkäri multa mitään kysynyt, luki va papereista..

Nyt pidän sormet ristissä ja toivon, että seuraava lääkäri ei sentään lue ohjekirjasta mitä pitää tehä..
 
Takaisin
Top