Apua!

[hmv]

Kertokaa joku mitä tehdä. Olen 5 kk pojan äiti. Lapsen isä lähti yllättäen ja jätti yksin lapsen kanssa. En ole kuullut miehestä kuukauteen paitsi sosiaalihuollon kautta, jossa mies on sanonut haluavansa tavata lastamme. Kerroin että isä saa lapsensa nähdä milloin haluaa mutta minä itse tuon lapsen tälle. mutta sehän ei miehelle passaa..ei kuulema halua olla kanssani missään tekemisissä ja jos se ei käy että joku muu hänelle lapsen tuo, niin tapaamisia ei tule ollenkaan. Haluaisin että lapsellani olisi isä ja että voisimme sopia asioista yhdessä, (minulla on kuitenkin nykyään yksinhuoltajuus) mutta en tiedä onko lapselle sekään hyväksi ettei isä suostu edes lasta vastaanottamaan äidiltä. (enkä tosiaan tiedä mikä suhteessamme on mennyt vikaan, en ole kuullut anteeksi pyyntöä, enkä minkäänlaista selitystä tälle tilanteelle.) Ero tuli täysin yllätyksenä ja nyt tuntuu että hän haluaa tahallaan vaikeuttaa elämääni. Eli suostuisinko lapsen ja isän tapaamisiin niin että esim. lapsen isovanhemmat hänet hakevat ja tuovat...? vai onko miehellä edes todellista halua lasta nähdä jos tapaamiset saavat hänen mielestään olla jos minä olen pojan hänelle tuomassa?

 

[-S-]

Itse en missään muotoa suostuisi noin pienen lapsen riepottamiseen monen käden kautta. Isä saisi käydä tapaamassa lasta luoni, eli lapsen omassa kodissa siten että itse voisin käydä sillä välin vaikka kaupassa tai jumpalla tai vaikka kävelyllä. Ensisijaisesti lapsen parastahan olis se että äiti ja isä säilyttäisivät korrektit välit lapsen takia, olisi hyvä pystyä yhdessä edelleen päättämään lapsen kasvatuksesta ja harrastuksista.. jne.. Olisi hyvä molempien pysyä kärryillä siittä mitä lapsen elämässä tapahtuu ja miten toimitaan äidin ja isän luona. Ainahan se ei onnistu, kun vanhempien välit tulehtuu niin siinä ei välttämättä ole enää mitään tehtävissä. Mutta en todellakaan suostuisi isän vaatimukseen siittä että joku tuo ja vie lasta vanhempien välillä. Siihen voisin suostua että veisin lapsen jomman kumman vanhemmille, eli lapsen isovanhemmille ja isä kävisi siellä tapaamassa lasta, siihen asti että lapsi kasvaa isommaksi. Ja kannattee sopia mustaa valkoisella lastenvalvojan kanssa tapaamiset tarkalleen, jottei sitten tarvi myöhemmin riidellä niistä. Pyytää kirjaamaan sopimukseen että tilanne tarkistetaan muutaman vuoden välein, tai lapsen kehityksen mukaan.
Erot on ikäviä tilanteita, ja vielä ikävämpää on jos jompi kumpi, tai molemmat vanhemmat sotkevat oman vihansa ja katkeruutensa mukaan kuvioon niin että se haittaa merkittävästi lapsen elämää ja terveen suhteen luomista molempiin vanhempiin. 

 

[SiD87]

Kyllä musta vanhemmilla pitää sen verran hyvät välit olla että pystyvät edes lapsen takia toisiaan näkemään. Minusta lapsen isä on todella lapsellinen tuollaisia vaatimuksia esittäessään! Voisi kuvitella että jos isä todella tahtoo nähdä lasta, olisi aivan sama miten näkeminen tapahtuu ja kuka lapsen tuo. Siinä olen samaa mieltä ettei noin pientä lasta saa riepotella monen käden kautta, johan siinä menee pieni ihminen ihan sekaisin. Kumpi sitten lienee lapselle pienempi paha: se, että häntä pompotetaan monen ihmisen kautta äidin ja isän välillä vai se ettei näkisi isää ollenkaan?

Varsinkin tuo miten lapsen isä on yhtäkkiä teidät jättänyt eikä voi olla enää edes sinuun suorassa yhteydessä, kertoo minusta vaan jostakin sairaasta kostonhimosta ja nimenomaan siitä että yrittää tehdä sinun elämästäsi hankalampaa. Kuulostaa minusta keskenkasvuisen, kypsymättömän ihmisen kiukuttelulta ettei voi edes lapsen äidin kanssa selvittää asioita. Millainen isä mies oli ennen eroa? Onko ollut rakastava vai väliinpitämätön? Kun muistelet sitä aikaa, löytäisitkö vastauksen siihen onko mies tosissaan lapsen kanssa vai osoittaako vain mieltään? Tsemppiä ja toivottavasti tilanne ratkeaa!