A
Aliccia
Vieras
Olemme mieheni kanssa olleet naimisissa 4 vuotta. Tunteneet 5 vuotta. Meillä pian 3v poika ja toinen lapsi tulossa ihan kuukauden kuluessa. Suhteessamme on ollut haastetta alusta alkaen erinäisistä syistä: kuitenkin niin että olemme puolin ja toisin asioista keskustelleet / riidelleet ja saatu sopu ja ymmärrys lopulta.
Kuitenkin tässä viimeisten 3 vuoden aikana asiat ovat todella hankaloituneet ja muuttuneet.
Mieheni on luonteeltaan sellainen, että jos loukkaantuu / hermostuu /suuttuu jostain niin tästä seuraa ns. Mykkäkoulu joka kestää yleensä usemmista viikoista kuukausiin ( nyt viimeisimpänä yli 2kk mennyt). En tarkoita totaalihiljaisuutta mutta periaatteessa ainoat asiat mitä sanoo tai kysyy liittyy ruokaan tai poikaamme, kaupassa käyntiin, auton ostoon, koiraan.... Muuten ei kysy mitään oikeastaan. Ei kerro mitään. Ei pussaa. Ei halaa. Jos itse jotain kysyn: tuntuu että hermostuu / turhautuu. Saattaa lähteä kotoa sanomatta mitään. Alkoholiakin menee suht usein ( määrät ei nyt mitään kännejä ole.. Eli esim 3 olutta - 7 olutta). Ennen kun aloitti mykkäkoulun ja siitä seuranneen ilkeilyn: kävelin hänen perässä pitkin asuntoa yrittäen saada hänet puhumaan ja milloin sanoi että painu v*ttuun tai milloin pisti kuulokkeet korville tai häippäsi asunnosta sanomatta mitään. Tai itkin pahaa oloa ja hän käänsi selän ja käytti vaan puhelinta. Ahdistuin lopulta siihen nöyryytyksen tunteeseen ja pahaan mieleen minkä sain. Ja lopulta huomasin etten uskalla edes vaatia enää keskustelemaan tai puhumaan asioista koska pelkään ja tiedän että saan vastaukseksi jotain asenteella höystettynä.. Esim. "ei mulla mikään ole. En ole ilkeä.. Anna mun olla" tyyppisesti. Tai syyllistämistä että kaiken minä teen väärin.
Mieheni käy töissä ma-pe ja minä olen kotona poikamme kanssa. Kuitenkin viikonloppuisin toivoisin että yhdessä heräämme hoitamaan lapsen ja koiran jne mutta mies mielivaltaisesti vaan jää nukkumaan ja esim poika ja minä heräämme klo 08 ja mies 10 tai 11 tai 12... Olen ehdottanut vuorottelua viikonloppuisin että molemmat saisi joskus nukkua pidempään: mutta ei.. Aina se olen minä joka sitten herää. Enkä voi olla nousematta koska parit kerrat "kokeilin" jos en suht nopeasti nouse niin nouseeko mies.. Ei noussut ja en tietenkään voi jättää lastamme itkemään tai yksin tai nälkäisenä ja koiraa hoitamatta....
Nyt oli kesälomalla ja sama homma. Heräili monina päivinä suunnilleen ssmoihin aikoihin ( ehkä 30 min myöhemmin kuin minä) mutta myös oli päiviä, jolloin heräsi monta tuntia myöhemmin. Koen vääryyttä koska hän ei ole ainoa joka kaipaa tai tarvitsee lepoa. Olen rv 35 ja myös väsynyt. Viimeiset 3v juoksen 1h-2h välein wcssä. Tai lapsi pitänyt yömaitojen kanssa hereillä.
Olen niin ahdistunut ja en kestä enään.
Jossai vaiheessa mies sanoi että syy miksi ei tule enää pyytämään anteeksi tai tekemään sopua on koska puhun liikaa. Tämä itsessään oli minusta törkeetä. Kuitenkin lopetin liiat puhumiset ja hänkin myönsi sen muutoksen minussa. Siitä huolimatta ei enää pyytele anteeksi oma aloitteisesti. Eikä tee aloitetta keskusteluihin.. Hän voisi jatkaa vaan sopimatta asioista. Hänen mielestä palaan menneisiin jos esim. 2kk sitten aloitti mykkäkoulun ja esim. Nyt huomenna rupeaisimme juttelemaan niin totta kai haluaisin käydå asiat läpi miksi tass tähän tultiin mutta hänen mielestään selvästi asiat voi. Jättää puhumatta. En koskaan olisi jättänyt puhumatta jos toinen ei rupeaisi mykkäkoulua pitämään. Tms... Ja myös kun aloittaa tämän käytöksen.. Emme tee mtn yhdessä kahden kesken. Esim. Yleensä lapsen mentyä nukkumaan katsomme leffoja mutta nyt esim 2kk hän on vain oman puhelimensa kanssa.. Kuulokkeet korvilla..
En jaksa enään. Kirjoitin joskus kirjeen mutts ei sekään auttanut.. Jossain vaiheessa tuli luokseni ja oli kuin ei mitään ja siitä jatkettii. Koska en uskaltanut puhua ja tiedän että jos sanon että paha olla jne.. En saa mitään juurikaan takas paitsi "en ole ilkeä.." tms. Ja joskus vaikka hän näkee että itken.. Ei tee mitään tai välitä.
Tulee olo ettei halua minua ja tätä perhettä vaikka kuitenkin suunnittelee tulevaisuutta esim auton hankintaa meille tai isompaa asuntoa meille ja olen kysynytkin jos on ero aikeita tms ja kieltänyt. Kolmansia osspuolia ei ole
.. Joten en tiedä
Haluaisin yrittää ja selvittää asiat..en vain tiedä miten :'' (( pelottaa ja ahdistaa.
Kuitenkin tässä viimeisten 3 vuoden aikana asiat ovat todella hankaloituneet ja muuttuneet.
Mieheni on luonteeltaan sellainen, että jos loukkaantuu / hermostuu /suuttuu jostain niin tästä seuraa ns. Mykkäkoulu joka kestää yleensä usemmista viikoista kuukausiin ( nyt viimeisimpänä yli 2kk mennyt). En tarkoita totaalihiljaisuutta mutta periaatteessa ainoat asiat mitä sanoo tai kysyy liittyy ruokaan tai poikaamme, kaupassa käyntiin, auton ostoon, koiraan.... Muuten ei kysy mitään oikeastaan. Ei kerro mitään. Ei pussaa. Ei halaa. Jos itse jotain kysyn: tuntuu että hermostuu / turhautuu. Saattaa lähteä kotoa sanomatta mitään. Alkoholiakin menee suht usein ( määrät ei nyt mitään kännejä ole.. Eli esim 3 olutta - 7 olutta). Ennen kun aloitti mykkäkoulun ja siitä seuranneen ilkeilyn: kävelin hänen perässä pitkin asuntoa yrittäen saada hänet puhumaan ja milloin sanoi että painu v*ttuun tai milloin pisti kuulokkeet korville tai häippäsi asunnosta sanomatta mitään. Tai itkin pahaa oloa ja hän käänsi selän ja käytti vaan puhelinta. Ahdistuin lopulta siihen nöyryytyksen tunteeseen ja pahaan mieleen minkä sain. Ja lopulta huomasin etten uskalla edes vaatia enää keskustelemaan tai puhumaan asioista koska pelkään ja tiedän että saan vastaukseksi jotain asenteella höystettynä.. Esim. "ei mulla mikään ole. En ole ilkeä.. Anna mun olla" tyyppisesti. Tai syyllistämistä että kaiken minä teen väärin.
Mieheni käy töissä ma-pe ja minä olen kotona poikamme kanssa. Kuitenkin viikonloppuisin toivoisin että yhdessä heräämme hoitamaan lapsen ja koiran jne mutta mies mielivaltaisesti vaan jää nukkumaan ja esim poika ja minä heräämme klo 08 ja mies 10 tai 11 tai 12... Olen ehdottanut vuorottelua viikonloppuisin että molemmat saisi joskus nukkua pidempään: mutta ei.. Aina se olen minä joka sitten herää. Enkä voi olla nousematta koska parit kerrat "kokeilin" jos en suht nopeasti nouse niin nouseeko mies.. Ei noussut ja en tietenkään voi jättää lastamme itkemään tai yksin tai nälkäisenä ja koiraa hoitamatta....
Nyt oli kesälomalla ja sama homma. Heräili monina päivinä suunnilleen ssmoihin aikoihin ( ehkä 30 min myöhemmin kuin minä) mutta myös oli päiviä, jolloin heräsi monta tuntia myöhemmin. Koen vääryyttä koska hän ei ole ainoa joka kaipaa tai tarvitsee lepoa. Olen rv 35 ja myös väsynyt. Viimeiset 3v juoksen 1h-2h välein wcssä. Tai lapsi pitänyt yömaitojen kanssa hereillä.
Olen niin ahdistunut ja en kestä enään.
Jossai vaiheessa mies sanoi että syy miksi ei tule enää pyytämään anteeksi tai tekemään sopua on koska puhun liikaa. Tämä itsessään oli minusta törkeetä. Kuitenkin lopetin liiat puhumiset ja hänkin myönsi sen muutoksen minussa. Siitä huolimatta ei enää pyytele anteeksi oma aloitteisesti. Eikä tee aloitetta keskusteluihin.. Hän voisi jatkaa vaan sopimatta asioista. Hänen mielestä palaan menneisiin jos esim. 2kk sitten aloitti mykkäkoulun ja esim. Nyt huomenna rupeaisimme juttelemaan niin totta kai haluaisin käydå asiat läpi miksi tass tähän tultiin mutta hänen mielestään selvästi asiat voi. Jättää puhumatta. En koskaan olisi jättänyt puhumatta jos toinen ei rupeaisi mykkäkoulua pitämään. Tms... Ja myös kun aloittaa tämän käytöksen.. Emme tee mtn yhdessä kahden kesken. Esim. Yleensä lapsen mentyä nukkumaan katsomme leffoja mutta nyt esim 2kk hän on vain oman puhelimensa kanssa.. Kuulokkeet korvilla..
En jaksa enään. Kirjoitin joskus kirjeen mutts ei sekään auttanut.. Jossain vaiheessa tuli luokseni ja oli kuin ei mitään ja siitä jatkettii. Koska en uskaltanut puhua ja tiedän että jos sanon että paha olla jne.. En saa mitään juurikaan takas paitsi "en ole ilkeä.." tms. Ja joskus vaikka hän näkee että itken.. Ei tee mitään tai välitä.
Tulee olo ettei halua minua ja tätä perhettä vaikka kuitenkin suunnittelee tulevaisuutta esim auton hankintaa meille tai isompaa asuntoa meille ja olen kysynytkin jos on ero aikeita tms ja kieltänyt. Kolmansia osspuolia ei ole
.. Joten en tiedä
Haluaisin yrittää ja selvittää asiat..en vain tiedä miten :'' (( pelottaa ja ahdistaa.
Ja kyllähän asioista pitää puhua. En oikein osaa auttaa, mutta suosittelisin myös pariterapiaa. Jos se ei auta tai mies ei suostu siihen kannattaa eroa harkita. Ei kannata olla loputtomiin suhteessa, jossa on paha olla. 
