Apua taaperon syömisongelmiin!

[IngaZ]

Hei,

löytyisikö täältä apua ongelmaamme.

Poikamme on 3 v 8 kk ja meillä on ongelma syömisen kanssa. Poika alkoi nirsoilla 1,2v-ikäisenä, kun menin töihin ja poika jäi hoitajan kanssa kotiin puoliväiväiseksi. Nirsoilu on jatkunut siitä lähtien ja pahinta se on minun, eli äidin kanssa.

Poika alkaa lähes aina kiukutella ruokapöytään siirtyessä, ellei tarjolla ole hänen ehdotonta lempiruokaansa (texmexiä tai pinaattilettuja). Kiukuttelu ja itkeskely jatkuu koko ruokailun ajan, ja poika keksii kaikenmaailman temppuja, jottei hänen täytyisi syödä. Milloin on masu pipi, milloin pissahätä yms. Itse hermostun ruokailutilanteissa lähes joka kerta ja syntyy riita. Yritän hillitä itseäni, mutta se on vaikeaa. Itse syön kaikkea ja harrastan ruoan laittoa, joten tämä on minulle kova pala. Poika ei suostu kuin maistamaan lusikan kärjellisen uusia ruokia, joita hänelle tarjoan. Päiväkodissa ja mummolassa poika syö mukisematta (mummolassa useimmiten on tarjolla valmisruokaa). Jos poika ruokailee isänsä kanssa ilman minua, syöminen sujuu paremmin kuin kanssani. Välipaloja ja herkkuja poika söisi jatkuvasti. Hän on niin perso makealle, että kotonamme ei voi olla mitään makeaa, koska jos hän tietää kaapissa olevan jotain, voi hän pantata syömistään vaikka koko päivän (näin on käynyt usean kerran).

Miten saisin tilanteen raukeamaan?

 

[Irski]

Auttaisiko, että lapsesi saisi joskus/aina valita kahdesta tai kolmesta eri vaihtoehdosta, mietit ne etukäteen, ja siis ne olisi sitten sinun päättämiäsi, ei että lapsi saa itse täydellisen valinnanvapauden?

toinen asia, että lapsi saa tällä kiukuttelulla sinun jakamattoman huomiosi, ei lapselle ole väliä, onko huomio negaa vai positiivista. yrittäisit olla täysin välittämättä, jutustelet kaikkea muuta samalla kun lapsesi -kieltämättä ärsyttävästi- siirtelee ruokaa lautasella. jos ei maistu, niin lautanen vaan pois, eikä sitten muuta ennen seuraavaa ruokaa. pääasia, ettet ala raivota ja pakottaa.

sellainenkin neuvo on kuultu, että jos lapsi ei siis "syö mitään", niin laitat ihan naurettavan pieniä nokareita, että lapsikin tajuaa ettei se mihinkään riitä. kun tämä on syöty, niin kysyt ihan normiäänensävyllä, että tuliko maha täyteen/otatko lisää, ja lapsen vastauksesta riippuen kiität ja pyydät poistumaan pöydästä ihan normaalisti/annat taas pienenpienen annoksen lisää. toisaalta sinun muksu on jo sen verran iso, ettei välttis oikeen toimi, on just sellanen että monena päivänä toteutetaan, ja lapsi siis voi olla jo kyllin älykäs hoksaamaan että tässä on joku juoni tms.

tai otat lasta jo mukaan ruoanlaittoon, pesemään perunoita tms? näytät että ruokailu/ruokaan liittyvät jutut on hauskoja? ruokailusta on siis tullut teillä ihan hillitön valtataistelu, sinun pitäisi vain pysyä rauhallisena, mikä tässä on varmasti ja ymmärrettävästi se haastavin osuus. lapsi, kuten sinäkin, on jo valmiiksi sotajalalla, kun ruokailu alkaa, että ruokailu saataisiin käännettyä takaisin normaaliksi elämään kuuluvaksi jutuksi... tsemppiä!!

 

[IngaZ]

Kiitos Irski erittäin asiallisista neuvoista. Osaa on jo kokeiltu, mutta meidän täytyy alkaa systemaattisemmin rakentaa ruokailusta koko perheelle miellyttävämpi tapahtuma. Kokeilen vinkkejä ja palaan kertomaan, saammeko valtataistelun ratkeamaan. Sekä minulla että pojalla on todella itsepäinen ja jäärä luonne, mikä hankaloittaa tätä entisestään. Kiitos tsempistä...