Apua ja vertaistukea eroavalle.

[TulevaExvaimo]

Ensin hiukan taustatietoa. Olen itse 24 ja mies 31. Aloimme aikoinaan seurustelemaan kun olin 16, muutimme yhteen miehen isovanhempien omakotitaloon. Menimme kihloihin ja naimisiin. Välissä syntyi myös ihana poika.

Olemme aina riidelleet paljon, pienistä asioista ja riidat ovat paisuneet suuriksi. Ei mennä vihaisena nukkumaan periaatteella ollaan menty, joten isotkin riidat ollaan aina saatu sovittua. Viimeiset pari vuotta olen halunnut erota miehestä. Kun olen puhunut miehelle asioista, siitä kuinka haluan erota, kuinka onnellinen parisuhde on muuttunut ystävyydeksi. Sellaiseksi kun kaksi ihmistä vain asuu saman katon alla, jakaa kulut eikä löydy energiaa välittää toisesta niin kuin parisuhteessa kuuluisi. Joka kerta mies aloittaa sen saman saarnan kuinka lapsi asuisi jommankumman luona, kuinka hän jäisi loppu elämäkseen yksin jos lähtisin. Kuinka hän istuisi yksin kotona ja ryyppäisi kaiken vapaa-aikansa. Hän tietää että alan "säälimään" häntä tämän takia, ja mies käyttää tätä asiaa myös hyväkseen. Joka asiassa.

Olen miehhelle tehnyt selväksi että haluan eron. Alkaa syyllistäminen jonka jälkeen molemmat pyytää anteeksi, ja kaikki jatkuu taas hhetken normaalisti.

Olen väsynyt tähän elämään, pienellä kylällä ilman ystäviä ja omaa tukiverkkoa. Mies tietää myös tämän ja käyttää sitä mennen tullen hyväkseen. Ei "ilkeällä" riitelevällä tavalla vaan tasaisesti asiasta muistuttamalla.

Nyt olen päättänyt ottaa eron vihoin ja viimein. En vain tiedä mistä aloittaa? Olen työtön ja opiskelupaikkaan on hakemus vetämässä. Mistä voin aloittaa? Asuminen, tuet tms ihan kaikki.
Pyytäisin teiltä apua, jos joku on tai on ollut joskus samanlaisessa tilanteessa. Mistä edes pitäisi aloittaa? Kuinka?

 

[Suski75]

Jos teillä ei tuon isompia ongelmia ole, niin mars mars parisuhdeterapiaan ensin. Olette olleet todella nuoria suhteen alussa, eikä kannata heittää tuota hukkaan sellaisten asioiden takia, jotka voi vielä korjata.

 

[Aapp]

Kiitos vastauksesta.

Ei ne ongelmat ole pelkästään tuossa, niitä on muitakin, ja niitä on paljon. En vain alkanut niitä tässä sen enempää avaamaan. Eikä ero ole hetken mielijohteesta saatu päähän pälkähdys vaan ihan ajan kanssa mietitty juttu.

Terapiaa on yritetty, ja mies itse sanoi että ennemmin erotaan kuin mennään muille meidän asioita selvittämään. Kolme vuotta sitten meidän piti mennä terapiaan, jossa lopulta sitte istuin yksin itkemässä, kun mies laitto viestin että "lähe kävelemään" Kotiin pääsin, niin pyysi anteeksi.

 

[Untuva]

No ihan ekana asuminen kuntoon (tuet, asunto, takuuvuokra yms hakuun). Sitten lastenvalvojalla elari- ja tapaamissopimukset (jos susta tulossa lähivanhempi niin mies voi tässäkin laittaa kapuloita rattaisiin ja kieltäytyä allekirjoittamasta, silloin menee oikeuden kautta, koska elarit yms on alaikäisen niin saat tarvittaessa maksuttoman oikeusavustajan). Ota myös huomioon että jos/kun muutat lapsen kanssa, niin miehelle tulee viesti että hyväksyykö lapsen muuton.
Kannattaa myös kattoo asunto niin että opiskelupaikkaan pääsis fiksusti ja että olis fiksusti päiväkotia/hoitoa järkevällä suunnalla tai muuten lähellä. Ja sitä hoitopaikkaa pitää hakea mielellään viimeistään 2vko ennen tarvetta (toki voit saada etukäteen jo sen 20h/vko paikan, mutta ei välttämättä onnistu muuttaa kokopäiväiseksi samassa paikassa, eli voisit koordinaattorin kanssa ottaa puheeksi tässä tapauksessa että saattaa olla tarve kokopv jos saat sen opiskelupaikan).

 

[Yölento]

apuaeroon.fi ja kelan sivuilta pääsee alkuun. Joissakin kunnissa on palveluneuvoja, jolta voi pyytää apua. Tampereella esimerkiksi pyydä apua -lomakkeella palveluneuvoja ottaa yhteyttä ja pääsee suhteellisen nopeasti asiassa eteenpäin.

Neuvolasta saa joko tukea tai neuvoja tai molempia, jos on alle kouluikäisiä lapsia.

Omasta erostani on jo niin kauan, että en tarkkaan muista, miten etenin.