Anoppi!

rechaka

rechaka

Vauhtiin päässyt keskustelija
Voi helvetti. Kertokaa nyt miten ärsyttävän anopin kanssa selvitään.
Meille synty viikko sitten poikavauva. ANoppi tuli kotiutumisiltana käymään ja alko heti neuvomaan miten pitää pestä ja miten pidellä, kertoo mitä lapselle pitää antaa ja miten syöttää ja plaa plaa plaa. JOKA ASIASTA tulee aina joku neuvo tai muuten vain sössöttää niitä mielipiteitään vauvanhoidosta. ja sitten vihjaili kokoajan sellasta piiloneuvontaa "voivoi kun sulla on kylmät kädet pitäskö sulle laittaa lapaset" ja "tällee varovasti kannellaan ettei pää vaan notkahda". VOI VIDDU.

Sitten se tuli nyt viikon päästä uudestaan käymään ja sama homma jatkuu taas. Sen piti lisäksi tulla meille AUTTAMAAN mut arvatkaa mitä se tekee: istuu TEEVEEN ÄÄRESSÄ !!! Ainut missä se haluaa tai näyttää "auttavan" on se että vie vauvan mun sylistä ja haluaa keiputella sitä. Sitten se ei yhtään kuuntele mitä puhun ja höpisee vaan omia juttujaan.
VOI HELVATA.
Miehelle sen äiti on tärkee enkä halua sille avautua tästä enempää. SAnoin, etten pidä kun sen äiti neuvoo. Ei siitä sitte syntynyt mitään keskustelua. Tais loukkaantua, pyysin varulta anteeksi ja sanoin että pointti on se, et mie en vaan jaksa sitä et mua tullaan ohjaileen, ihan niinku en ite osais mitään!!! ARRRRRGGHHH!

Minkä takia se tulee tänne muka "auttamaan" jos lopulta meiän mies teki ruokaa ja toi ämmä vaan istuu sohvalla.
 
Outsh, aika kökkö tilanne :(

Vaan silti, koita vielä sanoa miehellesi. Tottakai äitinsä on hälle rakas ja tärkeä, mutta väittäisin, että sun ja vauvan hyvinvointi ois just nyt se kaikista tärkein asia! Vähempi tulee kiukkua ja sanottavaa, jos miehesi itse hoitaa oman äitinsä - ja siis ihan oikeasti hoitaa, eikä vaan sivulauseessa vähän huomauta. Meillä on (sanaton) sopimus miehen kanssa siitä, että kumpikin tosiaan pitää huolen omista sukulaisistaan, ja voidaan toisillemme sanoa, jos anoppi/kuka vaan vituttaa.
 
No teillä on kuitenkin tuollainen tilanne että Anoppi tulee teille käymään... Meillä on sellainen tilanne että mieheni kertoi omalle äidille että meille on tulossa esikoinen, Vastaus No onnea ny sit..... Suoraan oli miehen veljeltä kysyny et mitä mieltä hän on meidän raskaudesta.. Voi hyvää päivää.. Oli vielä möläyttäny että kun hänellä on jo (!) kaksi lapsenlasta (miehen veljen puolelta) niin ei oikein syliin mahdu kolmatta.. On tosi mahtava olo.... Ollaan mieheni kanssa oltu kihloissa vuodesta 2003 joten ei tämä nyt oikein mistään sellaisestakaan voi johtua että olisimme seurustelleet liian vähän aikaa.. Anoppi ei ole käyny meillä kotona kolmeen vuoteen mutta jos me emme käy heidän luona niin helvetti on irti... [:@] Kyllä käyvät muiden lapsiensa luona viikottain mutta mieheni on jäänyt sivummalle... Käytiin joka viikko 3-4 kertaa kyläilemässä ennen mutta nyt minua ei saa edes jouluna sinne! En vain jaksa kuunnella tuota "voi, voi...." Mieheni alkaa olemaan aika kypsä tuohon touhuun itsekkin koska sanoi minulle: -Ei siinä mitään, soitetaan kaksi päivää ennen ristiäisiä et tuutteko sinne? Pitäis tietää tehdäänkö gluteenitonta kakkua kans... Näin oli anoppi ilmoittanut kaksi kuukautta sitten, mieheni mumma oli kuollut... Mitään muuta ei oltu ilmoitettu!!!!
 
Tosi kurja tilanne!

Mutta tosiaan voisko olla juuri tuota mistä Viirukhan sanoi? Meillä ainakin oli juuri sellainen tilanne. Anopin luona kun oltiin niin hyvä että sain edes pojan ite syöttää ja ekana aamuna (mies halus antaa mun nukkua ja lupas nousta pojan kans ylös) niin herään siihen et poika ei oo vieressä mut mies on! Mä olin ihan shokissa ja hysteerisenä että missä mun poika on. Mies totes antaneensa mummon viereen köllöttelemään kun mummo halus [:@] Ei noin tehdä ainakaan ekan kuukauden aikana ainakaan multa kysymättä! Olin ihan raivoissani vaikka tiedän et sekä mies että anoppi tarkotti ihan hyvää mut rajansa kaikella. Esikoinen kumminkin meille niin sillon haluan ihan itse tehdä ja hoitaa vaikka väsyttikin. Mies onneks ymmärsi ja oli kovin pahoillaan eikä vastaavaa oo sittemmin tapahtunutkaan mut joo, ymmärrän kyllä miltä susta tuntuu!

Samaten meillä anoppi oli jatkuvasti kommentoimassa että voi voi kun me nyt kiusataan meidän poikaa kun vähän leikitään ja oli tutia jatkuvasti työntämässä suuhun kun kuulu jotain ääntä. Herra syö tuttia vain nukkumaan mennessä. Riittävän monta kertaa kun miehelle sanoin ja perustelin niin ymmärsi ja on sen jälkeen toppuutellu äitiään ja saani hänetki pysymään "omalla tontillaan". Sitä on vaan semmonen "leijonaemo" ettei kauheen liki kannata ekoina viikkoina tulla, ainakaan kysymättä ottamaan lasta hoitoon. Miehellekin sanoin että kyllä mä annan syliin ja annan hoitaa mutta tahdon tehdä sen kun musta siltä tuntuu, ei niin et joku tulee ja sanoo että annapas tänne.
 
Voihan Anoppi sentään! Tähän asiaan olis niiin paljon kerrottavaa. Mut sanotaan, että meillä menee paremmin kuin joskus aiemmin. Ts. anoppi ei enää valita mulle (vaan mun miehelle ja kaikille sukulaisille). Ja mies ei viitsi kertoa mulle, kun tietää mun pahoittavan mieleni.

Pahin oli, kun tyttömme oli päivän ikäinen ja minä tietysti hormonimyrskyjen kourissa. Sain sairaalaan tekstarin anopilta "Mä voin tuoda teille kanihäkin, niin saatte laittaa mustasukkaiset kissat sinne, kun kotiudutte". Silloin vastasin, että "Sovitaan, että oli viimeinen kerta, kun valitat kissoista. Puhutaan joskus kasvotusten, jos sulla on asiaa". Anoppi nimittäin laittaa viestinsä aina kirjeissä ja tekstareissa. Eipä tunnu uskaltavan mulle kasvotusten puhua.

Tiedän, että tulen saamaan neuvoja koko ajan, aivan kuten tähänkin asti."Sen takia mun lapsilla ei oo ollut reikiä, kun mä oon antanut niille lapsena fluoritabletteja!", johon vastaan tyynesti "Nykyään juomavesi sisältää riittävästi fluoria, joten mitään ekstratabletteja ei tarvita." Ja muuta tähän tyyliin.

Lisäksi anoppi saattaa järjestellä käydessään taloa. Esim. hänen mielestään maton nurkat, jos kohoavat, tarvii teipata maalarinteipillä (tosi kaunista!) lattiaan. Ja meillä käydessään teippaa. Mä sitten vaan irrotan nuo teipit. Seuraavalla kerralla oli teippi piilotettu maton alapintaan, huomasin vasta myöhemmin. En vaan jaksa huomautella, kun tiedän anopin suuttuvan. Tällä tyylillä me tullaan toimeen.

Joskus tuntuu, ettei anoppi myöskään kuuntele / ajattele. Laitettiin tekstaria sille, kun oli tulossa puolenpäivän aikaan, että "älä soita ovikelloa, kun tulet, tyttö nukkuu". Ei soittanut ovikelloa. Seuraavana viikonloppuna tuli miehen sisko käymään, niin anoppo tekstasi, että laittoi sille viestin, ettei soita ovikelloa. Kiva, että ajatteli, mutta kyllä anopin olis pitänyt tietää (on sentään sen verran usein meillä käynyt), ettei tyttö enää klo 16 jälkeen nuku päikkäreitä [:D]

Muutenkin anoppi on koko ajan viestitellyt, että voidaan lähteä milloin minnekin viikonlopuksi tms. Hän hoitaa tyttöä kyllä. Yritettiin vääntää rautalankaa (ja paljon!) ettei oikein onnistu, kun tyttö ei suostu juomaan mitään muuta kuin tissiä. Anoppi vaan vastaa, että voihan sitä rintamaitoa pumpata! Juu, pumppaus onnistuu kyllä, mutta kun ei tyttö suostunut juomaan sitä mistään muualta. Tämä ei vaan mennyt millään perille.

Oon kyllä kateellinen monille kavereille, joilla on tosi kivoja anoppeja. Ainoa onni tässä on se, että mies ei pidä äitinsä puoliaan. Käskee vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos; niin hänkin tekee.
 
KaiKo siun anoppi kuulostaa vähän samanlaiselta, kun miun. Meillä on vähän alkanu kattoon mitä järjestää ja mihin, kun mie pärähytin kerran aika isosti ja ärräpitosesti, kun olin pojan kans menossa ulos ja kengät hukassa. Poika kun on rattaissa niin ei enää haeskella vaatteita vaan net puetaan samalla päälle, kun kävellään ulos. Muuten se parku on korvia huumaava ja poika hikinen ennen kuin pakkaseen päästäänkään...

Muuten mie tuun toimeen anopin kans toimeen tuolla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja toisinaan laskemalla kymmeneen ja ajattelemalla, että ensimmäinen lapsenlapsi ja omista lapsista aikaa kuiten 30v, välissä ei paljoa sukulaislapsia muutenkaan..
 
Voi härregys mikä anoppi aloittajalla

Mutta sellainen juttu se vaan on, ettei asiat muutu itsestään. Sun on vaan pokkana sanottava asiat niinkuin ne on! Helppoahan se ei oo, mutta mieti vaikka etukäteen mitä sanot. Tai sitten älkää päästäkö muijaa kotiinne. Ja miehen pitäisi kyllä olla SUN kans samaa mieltä.

Mä kiukustun täällä sun puolesta jo pelkästä ajatuksesta... grr!
 
Rechaka, en tiiä vieläkö lueskelet näitä mut kumminkin... Tuo kuulostaa erehdyttävästi mun äidiltä, sillon kun mun tyttö oli pieni. Joka asiassa piti tulla neuvomaan. Sit kun lapsi oppi kävelemään jne. ei mun äiti ees touhunnu sen kans mitään, tärkeintä tuntu olevan vaan se että pääsi pätemään vauvanhoidossa, lastenhoitaja kun on... noh, eipä tuota turhan usein joutunu onneks kattelemaan kun asuttiin sen verran kaukana toisistamme. Sitä on ite sitten koko ajan kusi housussa ja tuntee tekevänsä kaiken väärin kun oma äiti tarkkailee koko ajan miten sä hoidat omaa lastas. Tän seuraavan kohdalla en kyllä anna käydä samalla tavalla...
 
emoticon Heh, olkkaas tytöt onnellisia, et on edes anoppi. Kyl sitä sit tulee ikävä, kun ei olekaan enää siinä mäkättämässä ja paapomassa..

Ja ehkä tosiaan kannattais vaan rohkeesti avata sanainen arkku, ja sanoa, että "Anoppi rakas, susta ei ole nyt apua, osaan kyllä hoitaa oman lapseni" Tms. Jos ottaa hernemaissipaprika pussin nenäänsä, niin onhan hän (toivottavasti ainakin) aikuinen järkevästi ajatteleva ihminen, eikä jaksa kauaa kiukutella emoticon
 
Itsekin taidan avata sanaisen arkkuni anopista, kun alkaa vähitellen ärsyttää..

Appivanhempani ovat oikein mestariluokan soutajia ja huopaajia. Pyysimme heitä viime viikolla lapsenhoitajiksi, että pääsisimme ravintolaan syömään. Anoppi vastasi, että he eivät pääse, koska ovat poissa kotoa juuri sinä päivänä, mutta tulevat sitten arkena käymään. Ei siinä mitään, kysyimme minun äitiäni hoitamaan, ja hän lupautui.

Eilen anoppi soitti, että hän oli sittenkin päättänyt perua menonsa, ja että he eivät nyt arkena sitten tulekaan, mutta hän voi ottaa tytön hoitoon, että pääsemme ravintolaan. Nyt minun siis pitää ilmoittaa omalle äidilleni, että sori vaan, ei tarvitsekaan tulla. Ja jos oikein tuuri käy, niin hoitopäivänä anoppi ilmoittaa, että olipa huonosti nukuttu yö/ei muuten vaan kiinnosta, ei hän tulekaan.

Tällaista tuntuu olevan joka kerta, eka ilmoitetaan, sitten perutaan ja ilmoitetaan joku toinen päivä, jolloin vierailu voisi ehkä sopia. Ja sittenkin pitää tähtien ja kuiden asennot olla just eikä melkein.

ja sitten kun he pääsevät tänne asti, pitää minun olla täynnä myötätuntoa, kun mummoa on niin paljon itkettänyt, kun ei ole nähnyt lapsenlasta pitkään aikaan. Vattuako siinä sitten parkuu, kun kerran on niin haluton lähtemään (matkaa heiltä meille on ehkä 10 kilometriä, heillä on auto käytössä, ja vapaa-ajasta ei ole puutetta). Ja kun tämä mummo saa lapsen syliinsä, niin hän raahaa vauvan heti toiseen huoneeseen suljetun oven taakse. On ilmeisesti ihan mahdotonta seurustella vauvan kanssa samassa tilassa kuin muut.

Jos olisi pokkaa, niin avautuisin miehelle, mutta kun miehen mielestä hänen äitinsä on äiti Teresasta seuraava ja vähintäänkin Suomen paras kasvattaja. Perkele.
 
Eikö tossa kohtaa voi sitten jo anopille sanoa, että "Ei kyllä tartte tulla enää, saatiin jo hoitaja, kiitos vaan.."? Niin minä ainakin tekisin..
 
Niin minäkin olisin tehnyt, mutta mies halusi oman äitinsä hoitamaan lasta, koska anoppi näkee vauvaa muutenkin vähemmän kuin minun äitini..

No, näillä mennään. Tuskin tuohon soutamiseen ja huopaamiseen tulee ikinä loppua. Yritin jopa miehelle sanoa, että kyllä meidänkin pitäisi sitten olla aktiivisempia ja ehdottaa kyläilyjä useammin, ettei aina tarvitsisi kuunnella sitä, miten vähän isovanhemmat näkevät vauvaa, mutta olen kuulemma täysin väärässä koko asiassa :-D

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin. Pitäköön tunkkinsa! emoticon
 
Onhan näitä anoppeja...

Ensinnäkin, mikä siinä on, että sitä tuttia pitää tunkea sinne vauvan suuhun vaikka väkisin? Anoppi teki tätä esikoisen kohdalla, joka söi tuttia vain unille mentäessä. Muutenkin tuntui, että hän halusi tehdä pojan kanssa omalla tavallaan. Täysimetin viitisen kuukautta ja aina sai kuulla kauhisteluja siitä, että eikö se syö tuttipullosta ja eikö sille anneta vettä? Kerran hän myös ajatteli tarjota syömästään eskimo-puikosta pojalle. Hyvä, jos oli pari hammasta puhjennut ja olen itse aika tarkka tosta suuhygieniasta, joten nou tänks!

Mutta hei, kaikille tiedoksi, että kun niistä ihanista vauvoista kasvaa uhmaikäisiä taaperoita, niin kyllä se anopinkin kiinnostus lakkaa... Näin ainakin meillä. Mies pyysi äitiään minun loppuraskaudesta meille touhuamaan esikoisen kanssa, koska en alavatsakipujen takia pystynyt pariin päivään tekemään juuri mitään. Ei onnistunut. Oli pyykkitupa. Seuraavan kerran, kun hän lupasi ottaa poitsun hoitoon ja ehdin tehdä jos jonkinlaista suunnitelmaa, niin tuli soitto samana aamuna. Vatsa sekaisin. Viimeisin on ihan paras: hän soitti aamusta, enkä ehtinyt vastaamaan ja hän ei vastannut takaisin soitettaessa. Lopulta hän soitti vielä takaisin ja ilmoitti, että oli alunperin soittanut ottaakseen pojan hoitoon, mutta olikin nyt ehtinyt tehdä jo muita suunnitelmia. Siis mitä helkuttia? Olen ollut välillä aika helisemässä näiden kahden pienen kanssa ja ilmoittanut anopillekin, että kaikenlainen hoitoapu on tervetullutta!

Tulipa avauduttua. Mutta on ihan totta, että onneksi ylipäätään on anoppi. Kyllä on ollut niitäkin hetkiä, kun on saanut apua, ja keitäs me miniät muuten haukuttais :D?!
 
Takaisin
Top