Kiitos Tähti ★! Anoppi kyläilee meillä pari kertaa vuodessa ja silloin vierailut menee ihan ok, ei pyri sooloilee eikä haukkumaan. Lapset tykkää hänestä ja se on hyvä. Anopin vierailut on yleensä lyhyitä, 1-2 yön mittaisia ja viimeksikin hän meni sukujuhliin täältä, joten ei siis nähty hereilläoloaikana kuin muutama tunti. Se on just sopiva määrä viettää aikaa anopin kanssa eikä toistu liian usein. Jouluja ym. me vietetään ihan omalla porukalla, joten silloinkaan ei ole huolta ja stressiä siitä että täällä ois joku ylimääräinen tai me jossain kuuntelemassa kiukuttelua. Nyt tosin jännittää edessä oleva synnytys, koska meillä ei ole juuri tukiverkostoa ja tärkeimmillä tuki-ihmisillä on elokuussa rajallisesti mahdollisuuksia ottaa meidän lapsia hoitoon synnytyksen ajaksi. Ollaan puhuttu et anoppi on ihan vihoviimeinen vaihtoehto, jollei ketään saada.
Ja mun äiti.. mä en ole pätevä antamaan kelleen diagnooseja, mut epäilen vahvasti, että hänellä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Moni asia ainakin täsmää, mitä nyt oon lukenut narsismista. Häneen tehosi vain yhteydenpidon asteittainen katkaisu. Pyysin monta kertaa lopettamaan törkyviestien lähettämisen, uhkasin poliisilla ja lopulta olinkin yhteydessä poliisiin, joka kehotti vaihtamaan puhelinnumeron. Niin mä sit teinkin ja kielsin lähisukulaisia antamasta mun numeroa äidille. Se lopetti toistuvat ja painajaismaiset tekstiviestit, joissa mua syyteltiin, epäiltiin mun mielenterveyttä ja uhkailtiin. Sen jälkeen yhteydenpito jatkui sähköpostilla ja pari kertaa äiti soitti miehelle tai miehen pojalle tai laittoi heille outoja viestejä, kun ei enää mua saanut kiinni. Viimeinen niitti mulle oli, kun matkustettiin miehen, esikoisen ja koiran kanssa äidille. Alkuun meni ihan hyvin ja koitin sietää sitäkin, että äiti oli kännissä ja halukas ryyppäämään miehen kanssa vierailun aikana, pääasia oli et oltiin kuitenkin itse selvinpäin. Hankin itselleni ruoatkin äidin luokse, koska häntä ei kiinnostanut tarjota mulle sopivaa ruokaa kotonaan. Lopulta äiti kyllästyi meihin ja ilmoitti miehelleni ollessani esikoisen kanssa viikonloppuvierailulla toisella paikkakunnalla, että meidän ei tarvii mennä enää hänen luokseen, että voimme mennä isälleni. Äiti tiesi, ettei isäni ollut kotona koko aikana, vaan mökillään usean sadan kilometrin päässä. Onneksi ehdittiin meidän tavarat kuljettaa pois äidin luota ennen reissuunlähtöä! Mulle äiti on tehnyt noita ulosheittotemppuja enemmänkin ja mä ne kestän mut siinä paloi mun pinna ja oli viimeinen naula arkkuun, että äiti teki sen myös mun lapselle! Kotiin palattua ilmoitin äidille sähköpostilla, etten enää halua olla tekemisissä hänen kanssaan eikä hän ole tervetullut meille ennenkuin hankkii ammattiapua sekä mt- että alkoholiongelmaansa. Ja ilmoitin, ettei me enää tulla hänen luokse eikä hän tapaa mun lasta/lapsia ennenkuin hän on hoitanut itsensä kuntoon.
Nyt tuli vähän liikaa avauduttua äidistä, pahoittelut siitä! Tuo mitä hänestä kerroin on tietty vain jäävuorenhuippu, mulle hän on tehnyt satoja pahoja temppuja eikä ikinä pyytänyt anteeksi. Mä varmaan ylireagoin, mutta äitini ei ole mikään "jos -ongelmainen", vaan hän on ihan oikeasti todella sairas. Ja kun mä kestin mun äitiä noinkin kauan, en ota enää yhdeltäkään ihmiseltä vastaan mitään samanlaista, vaan otan etäisyyttä tai välit poikki. Onneksi mulla on elämässä normaalimpia ihmisiä eikä oo tarvinnut tehdä mitään vastaavaa kenellekään toiselle! Äidin puolen sukulaisiin mulla on edelleen hyvät välit, vaikka yhteydenpito heihin onkin satunnaista.
