Mieheni on anoppini lempilapsi ja näin olen hienosti päässyt myös silmätikuksi 
Mieheni myös tietää äitinsä hankalasta luonteesta, joten kerroimme raskaudesta hänelle viimeisenä. Joskus aikaisemmin ennen raskautta heitimme vitsiä, että olen raskaana, niin tulihan sieltä kauheat saarnat ja nimenomaan miehelleni, että hän pilaa nyt elämänsä yms. Tämän oikean raskausuutisen anoppi otti yllättävän hyvin. Onneksi anoppi ei ole meidän ovea kolkuttelemassa joka päivä tai joka viikonloppu, mutta silloin, kun hän haluaa tulla kyläilemään/jutella tai ihan mitä tahansa, niin silloin täytyy hänen tyylillään mennä... Olen myöskin monesti pahoittanut mieleni, kun anoppi on ruvennut arvostelemaan kaikkea vauvaan liittyen: nimi ei ole kiva, tuo ei sovi, tämä ei ole hyvä. Olen kaksikielinen ja mieheni (myös minä) toivoo, että lapsi oppii myös sen toisen kielen, mutta anopin mielestä ei missään nimessä saisi opettaa toista äidinkieltäni lapselle, sillä voisin käyttää tätä joskus aseena miestäni vastaan ja jutella lapseni kanssa pahaa miehestäni! Sanoi sen myös minun kuulleni kahvipöydässä. Kyllä siinä meinasi itku tulla ja taisikin tulla, kun anoppi lähti. 
Hän myöskin arvostelee työtäni, koulutusta ym.
Mieheni ymmärtää, etten ole innoissani anopin näkemisestä, mutta täytyy tietysti aina välillä tehdä jotakin, josta ei tykkää... Kauhistuttaa jo ajatus isoista sukujuhlista, sillä kuulemma suurin osa muistakin sukulaisista (näistä hiukan vanhemmista ihmisistä) on samankaltainen kuin anoppi. 
