Nostellaas tätä esiin, kun tämä on ollut jo hetken (melkein 1½ vuotta) ajankohtainen asia.
Eli, ennen 1. raskautta, anoppi oli vinkunut että hän NIIN haluaa lapsenlapsen, meille siis "pieni" vinkvink.
No, kun sitten tulin raskaaksi ja siitä kerroimme (oltiin joskus vkolla 4+? muistaakseni, mutta joka tapauksessa juuri plussattu), niin anoppi alkoikin sanomaan että "joo, no vielä voi tulla keskenmeno ja sitten on vielä loppuraskaudessa kohtukuolemariski ja lapsen synnyttyä kätkytkuoleman riski" jnejne. No, tottakai aloin sitten urakalla pelkäämään että menee kesken tms. Enkä osannut nauttia raskaudesta kun vasta viimeisellä kolmanneksella, kun oli jo suht varmaa että lapsi tulee elävänä ulos. Pelon takia en halunnut kertoa raskaudesta julkisesti, mutta anoppi hoiti senkin asian puolestani (vaikka tiesi ettemme julkisesti asiasta puhu!), jakamalla vauvajuttuja julkisena fb-seinälleni. Ja sitten ihmetteli kun poistin ne ja laitoin asetuksista niin, ettei muut voi seinälleni mitään jakaa.
Raskauden aikana oli paljon muutakin, mihin puuttui minun ja mieheni elämässä (ihan yksityisessäkin). Ja tunki meille vara-avaimella ilmoittamatta asiasta!! (teki tätä jo ennen raskauttakin) ja aina tullessaan valitti kun oli niin sotkuista, jos oli päivän tiskit tiskaamatta, jne.
Noh, pääsimme muuttamaan ennen kuin lapsi syntyi ja mieheni kanssa päätimme että emme anna edes vara-avainta anopille (emme kyllä sellaista saaneetkaan) ja turhaan olisimme antaneetkaan kun muutimme viereiselle paikkakunnalle.
Lapsi sitten syntyi ja tottakai siitä kaikki sekosivat, osa kyseli oliko vahinko?! Ei, ei ollut, olimme jo seurustelun alussa puhuneet lapsesta/lapsista kun muutamme yhteen, ja siitäkin suunniteltiin vielä vuosi, eli ei ollut vahinko. Mutta suurin osa otti asian hyvin ja tarjosi apua. Myös anoppini, tuttuun tapaan tunkeutumalla kotiimme, ilmoittamatta tietenkin ja toi omia vieraita mukanaan?! ettemme voisi kieltäytyä. Ja tulivat vaikka meillä olisi ollut jo vieraita.
Nykyäänkään en jätä lastani edes 20minuutiksi yksin anopille ihan vain niistä syistä että hän ei hoida lastamme niin kuin on sovittu tai muutenkaan ollenkaan suosituksien mukaan (mm. kokeili ruokaa samasta lusikasta kuin mistä lapsi syö?! ja liian vähissä vaatteissa viileään ilmaan rattaisiin "nukkumaan" t-paita ja vaippa olivat kuulemma riittävät +10 asteeseen, olimme siis 20min kaupassa ja hän oli pistänyt kodissamme ranttaliksi muutenkin ilman lupaa, mm. järjestänyt tavaroita mielensä mukaan jne.).
Tietysti tämän kaiken lisäksi sain kuulla kuinka huono äiti olen ja kuinka vauvaa pitäisi hoitaa (pitää antaa itkeä, eikä reagoida huutoon tai valvottaa/väsyttää lapsi yliväsyneeksi että nukkuu yöllä, on muuten alusta asti nukuttu TODELLA hyvin ILMAN näitä ohjeita) ja lapsentahtinen imetys oli myös vieras käsite. Anoppi myös tiesi aina paremmin mikä lapsellani oli jos tämä itki, ei muuten tiennyt, vaan jopa mieheni tiesi paremmin (vaikka ei olekaan lapsen kanssa 24/7 opiskelujen takia).
Myös henkilökohtaisuuksiin on menty. Mm. olen saanut kuulla että en saa syödä sitä tai tätä, tai en saa syödä nyt karkkia tms. makeaa koska lihon?! (palasin omiin mittoihini 2vko synnytyksestä) Tai, kyllä ne lihapullat pitää tehdä ihan itse alusta asti.
Nyt sitten vähän aikaa sitten päätimme mieheni kanssa, että tämä saa riittää (asia oli jo niin kauan ja paljon hiertänyt suhdettamme, että asialle oli pakko tehdä jotain), emmekä päästäneet anoppia sisään ja teimme selvät säännöt että soittaa ennen kuin tulee jne, muuten emme päästä sisään. Tästä uudesta säännöstä ihmeissään, anoppi oli kysynyt ystävältäni miksi MINÄ en halua häntä sinne katsomaan HÄNEN mummin kultaansa?! Tajusi kuitenkin pyytää minulta anteeksi "yliväkelyistään", mutta ei pojaltaan, eikä tajua että kävelee vieläKIN mieheni yli, eikä kunnioita hänen sanomisiaan.
Nyt odotan toista lastamme, emmekä ole anopille kertoneet asiasta, vaikka viikojakin jo 17+, en vain jaksa tätä samaa rumbaa uudelleen heti perään.
HUHHUH miten pitkä tästä tuli, mutta "ihana" kuulla etten ole asian kanssa yksin. Tsemppiä kaikille, asian kanssa painiville!
