Anoppi apuja!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Auttakaa joku
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
A

Auttakaa joku

Vieras
Tilanne on se, että joudun pakon sanelemana käymään välillä miehen mukana appivanhempien luona maalla. Olen puhunut jo useamman vuoden, että maalle on joko ostettava itse tai haettava kunnalta apua mm siivoukseen. Ei voi, että taloustyöt jää sukulaisten tehtäväksi. Viime käynnillä otin taas asian puheeksi, kun anoppi aloitti valituksen ja ”itkun” ettei jaksa. Todella rankkaa syyllistämistä on aina ollut, kun anopilla on käyty. Sanoin, että ostetaan kotiapua tänne. Anoppi torppasi tämän ja sanoi, että ei tarvita apua, koska hänellä on miniä! Mitä tämä oikein on? Valitetaan ettei jakseta, mutta apua ei huolita!? Itse olen tukevasti raskaana ja laskettu aika on nyt heinäkuun 1 päivä. Ei tule mieleenkään lähteä auttamaan anoppia eikä varsinkaan sitten, kun vauva on syntynyt.
 
Tää ei nyt varsinaisesti auta tilanteen ratkaisimessa, mutta onko sun anoppisi auttanut omaa anoppiian/äitiään aikanaan asisoissa, joissa hän nyt odottaa apua? Tää ainakin selittäisi hänen ajatusmaailmaansa.

Pistäisin kyllä miehesi puhemieheksi tässä asiassa. Veikkaan myös, että anoppiasi varmaan hävettää ottaa ulkopuolista apua vastaan, koska "mitä tutut ja naapuritkin sanoisivat, jos näkisivät siivousfirman auton pihalla."

Ehkä pitäisi selvittää syy, miksi se avun on oltava perheestä eikä ulkopuolelta.
 
Muokattu viimeksi:
Toi perustuu vanhakantaiseen ajattelumalliin siitä et nuoremmat sukupolvet pitää huolta vanhemmista. Ja onhan se hyvä jos nuoremmat pystyy auttamaan, ja vielä parempi et jos ei pysty niin tilaa ammattilaisilta. Mutta tällänen varmaan tuntuu anopista ihan ufolta ja monelle on varmaan hankala päästää vieraita ihmisiä kotiinsa. Kannattaa asettaa rajat jämäkästi mutta ystävällisesti, ja pyytää miestä tueksi tässä.
 
Millä mielellä mies auttaa vanhempiaan? Ja ymmärtääkö sinua/onko sinun puolellasi asiassa? Ettet joudu olemaan asiassa yksin appivanhempia vastaan.
 
Mies auttaa isäänsä ulkotöissä aina, kun käy siellä. Mieskään ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Anoppi on itse aikanaan hoitanut oman anoppinsa talouden pakotettuna. Tästä olen kuullut koko sen ajan mitä olen ollut mieheni kanssa yhdessä (12v). Itselläni ei riitä voimat hoitaa sekä omaa, että vielä jonkun muun kotia enkä ole missään vaiheessa lupautunut ottamaan hoitooni anopin taloutta. Olen todella väsynyt jatkuvaan syyllistämiseen ja painostamiseen. Puhumattakaan siitä, että saan kuunnella jatkuvasti miten anoppi on tehnyt ja miten ihmeessä hän on jaksanut. Koen itseni todella huonoksi ihmiseksi anopin seurassa. Anoppi ei ikinä ole valittanut miehelleni omalle pojalleen, mutta minulle jatkuvasti kun olemme kahden.
 
Voihan kokeilla sellaistakin lähestymistapaa, että koittaa ymmärtää anoppia. Kenties tämä asettelu on laukaissut hänessä vanhat traumat. Jos hänelle kertoo kuinka urhea hän on ollut, jaksanut hyvin, vaikka on varmasti välillä ollut tuskaisia hetkiä. Ja ettei sellainen pakottaminen oikeasti ole oikein, ei sellaista voi keneltäkään velvoittaa. Häntä ei nyt ole kohdeltu oikein. Voihan olla että jos hänelle osoittaa myötätuntoa, hänkin osaa olla myötätuntoinen nuorta itseään kohtaan, ja ehkäpä hetken päästä hoksaa olla sinullekin myötätuntoinen. Saahan sitä siis toivoa, että oivallus heräisi ja kantaisi ymmärrystä ja myötätuntoa kaikkia kohtaan.
 
Älä kysele heiltä lupia, vaan tilaat sen siivouksen ja sanot, että tämä on jo maksettu eikä rahoja saa takaisin, joten se on vain nyt otettava vastaan.
 
Komppaan Nepeta Catariaa siinä, että keskustelu voisi olla paikallaan anopin kanssa. Jos hänelle pystyisi puhumaan siitä, että hänen anoppi ei aikoinaan ole tehnyt hänelle oikein vaatiessaan moista. Ja myös sanoa, että sinulla ei ole mahdollisuutta/voimia auttaa. Hänen voi olla vaikea käsittää sitä ja suhtautua järkevästi, mutta ehkä kuitenkin suora toiminta paras. Ehkä jos miehesi olisi myös läsnä, jotta anoppi ymmärtäisi, että olette yhtä mieltä tästä asiasta.
 
Nepeta Catarian lähestymistapa on minustakin kokeilemisen arvoinen. Jos se ei tepsi, jämäkkä kieltäytyminen lienee paras. Hän voi siitä toki loukkaantua, mutta pistäisin kuitenkin sinun perheen ja jaksamisen etusijalle. Eihän sinulla kuitenkaan ole mitään velvollisuutta hänenkin kotia hoitaa. Syyllistämiseen ja haukkumiseen se ei tosin auta ja se varmasti tuntuu ikävältä. Ehkä siinäkin kannattaa yrittää asettaa omat rajat ellei lempeämpi tapa auta. Kertoa ettet pidä hänen käytöksestä eikä sinusta ole mukavaa käydä hänen luona, jos se jatkuu.
 
Minäkin pidän Nepeta Catarian lähestymistapaa hyvänä. Jos keskustelu ei auta, niin tiukka kieläytyminen auttamasta. Jos se tuntuu vaikealta, niin sitten vetoaa johonkin syyhyn. Kieltäytyminen ja "ei":n sanominen on vaan välillä vaikeaa. Ei ole sinun velvollisuutesi huolehtia muiden kotitöistä, ei erityisesti raskaana tai pienen vauvan äitinä :red-heart:
 
Takaisin
Top